Huhtikuun vinkit Medici.tv:stä: Cavalleria rusticana ja I Pagliacci

Huhtikuussa suosittelemme Mascagnin Cavalleria rusticanaa ja Leoncavallon I Pagliaccia – verismin vastustamattomia kaksosia.

1900-luvun alkupuolella Italian oopperamaailmaa hallitsi tyylisuunta, jota kutsuttiin verismiksi. Tämä tyylisuunta kehittyi vastareaktioksi romanttiselle oopperalle, haluttiin tehdä oopperaa tavallisten ihmisten elämästä ja nykyajasta. Mistään arkirealismista ei kuitenkaan ollut kysymys, musiikissa oli tarjolla suurta draamaa ja veri-assosiaatiokaan ei ole kaukana verismistä, moni veristinen ooppera päättyi väkivaltaiseen kuolemaan.

​Kirjaudu Medici.tv-palveluun kirjastokortin numerolla. 

Cavalleria rusticana – pääsiäisajan tragedia Sisiliassa

Vuonna 1889 italialainen säveltäjä Pietro Mascagni luki lehdestä, että milanolainen musiikkikustantamo järjestää yksinäytöksisten oopperoiden sävellyskilpailun. Mascagni oli säveltänyt oopperan Cavalleria rusticana, joka täytti kilpailun vaatimukset, mutta arvioi sen itse liian huonoksi kilpailuun. Hänen vaimonsa oli kuitenkin toista mieltä ja lähetti oopperan salaa aviomieheltään kilpailuun. Vaimon uhkapeli kannatti: Cavalleria rusticana julistettiin kilpailun voittajaksi. 

Ooppera pohjautuu Giovanni Vergan samannimiseen kansannäytelmään ja kertoo pääsiäisen aikaan tapahtuvan sisilialaisen talonpojan Turiddun ja hänen entisen rakastajattarensa Santuzzan traagisen rakkaustarinan.

Cavalleria rusticana esitetään yleensä kaksoisnäytäntönä Leoncavallon Pajatso-oopperan (I Pagliacci) kanssa, jota se tyylillisesti muistuttaa paljon. Näitä kahta oopperaa onkin kutsuttu lempinimellä ”verismin vastustamattomat kaksoset.”

Oopperan tunnetuimpia soolokohtauksia ovat Turiddun aariat: säihkyvä juomalaulu (brindisi) Viva il vino spumeggiante ja traaginen Mamma, quel vino generoso, jossa Turiddu jättää jäähyväiset äidilleen sekä Santuzzan aaria Voi, lo sapete, o mamma. Vaikuttava on myös suuri Pääsiäismessu-kohtaus. Oopperan kuuluisin sävellys on kuitenkin Intermezzo, välisoitto, joka luo lumoavan kauniin suvannon dramaattisten tapahtumien välille.

Medici-tv:n katseluehdotus:

Pietro Mascagni: Cavalleria rusticana, päärooleissa: Luciana D’Intino (Santuzza), Salvatore Licitra (Turiddu), ohjaus: Mario Martone, taltiointi vuodelta 2011, Milanon Teatro alla Scala

”Naura Pajatso, vaikk’ syömmes särkynyt ois”

Italialainen oopperasäveltäjä Ruggero Leoncavallo oli alun perin kiinnostunut Richard Wagnerin musiikkidraamoista, mutta Mascagnin Cavalleria rusticana sai hänet innostumaan veristisestä tyylistä.

Vuonna 1892 kantaesitettiin yksi veristisen oopperan suurimpia mestariteoksia: I Pagliacci. Oopperan nimi tarkoittaa sananmukaisesti ilveilijöitä, klovneja, mutta suomeksi ooppera tunnetaan Pajatson nimellä.

Leoncavallo oli myös taitava kirjoittaja, ja oopperan libretto on hänen käsialaansa. Ooppera kertoo vahvan tarinan uskottomuudesta ja mustasukkaisuudesta kiertelevän näyttelijä- ja sirkusseurueen parissa. Teoksen juoni pohjautuu Leoncavallon omiin lapsuudenkokemuksiin.

Pajatson kuuluisimpia kohtauksia ovat oopperan avaava Prologi-aaria, jossa näyttelijä Tonio laulaa, miten näyttelijät ovat todellisia ihmisiä kaikkine tunteineen, sekä sirkuksen johtajan Canion aaria Vesti la giubba, jonka sanoista Ridi, Pagliaccio (Naura Pajatso) on tullut suoranainen käsite oopperan historiassa. Aariassa Canio valittaa klovnin kovaa kohtaloa, miten ilveilijän täytyy naurattaa yleisöä, vaikka oma sydän on murtumaisillaan. Kuuluisin Canion roolin esittäjistä oli italialainen Enrico Caruso, joka lauloi Caniona uransa aikana toistasataa kertaa.

Medici-tv:n katseluehdotus:

Ruggero Leoncavallo: I Pagliacci, päärooleissa: Jose Curá (Canio), Oksana Dyka (Nedda), ohjaus: Mario Martone, taltiointi vuodelta 2011, Milanon Teatro alla Scala

Lue lisää 

Medici.tv-videopalvelu tuo kulttuurin kotiisi 

Esittelytekstit: Seija Sipiläinen / Pasilan kirjasto  

Kuva: Medici.tv