Satutunneilla luettua

Satutuokio 13.5.2022

Satutunnilla luettua

Tänään luimme ensin kirjan nimeltä Dinosarus joka menetti äänensä; kirjoittanut Julie Ballard.

Brontosaurus Paulalla on mitä loistavin lauluääni, josta kaikki viidakon dinot saavat nauttia. Mutta sitten sattuu onnettomuus ja Paula menettää äänensä. Mikä neuvoksi? Osaavatko kaverit auttaa?

Sydämellinen ja innostava tarina muistuttaa, että vaikeista tilanteistakin selviää - ja omien puutteiden sijaan kannattaa keskittyä siihen missä on hyvä.

Sitten luimme Huuko luontoretkellä; kirjoittanut David Melling.

Edessä on jännittävä päivä, kun Huuko ja päiväkotikaverit lähtevät luonnon helmaan.
Hyväsydäminen Huuko-karhu pääsee tarhakavereidensa kanssa metsäretkelle, ja he löytävät vaikka mitä mielenkiintoista: mönkiviä, lentäviä ja pomppivia ötököitä niin maalta, vedestä kuin ilmasta.
Kun sade yllättää retkeilijät, yhteistyö ankkojen ja siiliperheen kanssa pelastaa päivän.
Kirjan lopussa on tieto-osio luonnosta, kasveista ja eläimistä.

Satutuokio 16.3.2022

pipsa

Tällä kertaa luettiin kaksi kirjaa.
Ensimmäinen kirja oli Pipsa Possun uutuus-kirja nimeltä Pipsa on kiltti; Kirjoittanut Lauren Holowaty.
Pipsan päiväkodissa vietetään Hyvän olon viikkoa.
Päväkodissa juteltiin erilaisista tunteista ja opeteltiin ottamaan huomioon toisen tunteet.
Kun aletiin leikkiä tuli Pipsalle ja Lotalle riitaa. Lopulta riita saatiin sovittua ja rouva Gaselli päätti opettaa lapsille pelin nimeltä Kiltisti tehty.
Mitenköhän sitä pelattiin?
Kirjassa käsitellään tunteita ja toisen huomioon ottamista .

Toinen kirja oli nimeltään Yksisarvinen, joka ei tykkää väreistä; kirjoittanut Emma Adams.
Tämä tarina kertoo yksisarvisesta joka oli erilainen kuin muut. Se ei tykännyt mistää mistä muut tykkäsivät. Eikä se tykännyt väreistä, ei päivänpaisteesta vaan tuulesta ja rankkasateesta.
Se on rohkeasti erilainen. Mutta tykkäävätkö muut siitä ollenkaan?
Kirja kertoo erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä. Kirjassa on myös ihana ja värikäs kuvitus.

 

Satutuokio 2.3.2022

Satutuokio

Tänään luettiin ensin kirja nimeltä Isla saa kavereita; kirjoittanut Tom Percival.


Isla on taitava tyttö ja osaa paljon erilaisia asioita. Mutta yksi asia Islaa suretti. Hänen oli vaikea saada kavereita.
Mutta eräänä päivänä Isla lähti vanhempiensa kanssa kyläilemään ja siellä oli paljon muitakin lapsia.
Ensin Isla oli yksinäinen eikä hän osannut leikkiä kenenkään kanssa.
Sitten Isla huomasi että hänellä oli ihan oma erityinen taito jolla sai ystäviä.
Kirja on kuvaus erilaisista lapsista ja kaverisuhteistaTässä kirjassa pieni lukija saa mallia sosiaalisiin tilanteisiin  oppii ottamaan muutkin leikkiin juuri sellaisena kuin he ovat.

Toine kirja oli Saman tähtitaivaan alla; kirjoittanut Amy Hest.


Se on kertomus Armas pupusta ja Oiva koirasta jotka olivat naapureita.
Ne eivät kuitenkaan tunteneet toisiaan eivätkä jutelleet edes toisilleen.
Sitten tapahtui jotakin ja he kokivat yhdessä jotain jonka ansiosta heistä tuli ystävät.
Tarina kertoo kuinka pienet asiat voivat olla hyvin merkityksellisiä.

Kolmas kirja oli nimeltään Ikioma kamu; kirjoittanut Rachel Bright.


Tarina kertoo Muru-hiirestä jolla oli suuri perhe ja mukava kotikolo.Silti siitä tuntui että jotain puuttui. Se halusi oman ystävän. Monien seikkailujen jälkeen Muru sai kuin saikin ystävän.
Mitähän tapahtui?
Lämminhenkinen kirja on riimitelty hauskasti ja kertoo ystävyydestä.

Satutuokio 24.11.2021

Satutuokio

Tänään teemana satutuokiossa oli värit. Kuuntelijoina oli pienten ryhmä päiväkodista, 1-3-vuotiaat. Luettiin kirja nimeltä Kettu ja värit ; kirjoittanut Mila Teräs.

Pieni kettu päättää ruvat taivaanrannan maalariksi. se lähtee etsimään maailamn kauneinta väriä. Matkallaan kettu kohtaa monta eri metsän eläintä. Kaikilla on jotain kerrottavaa väreistä. Metsän eläimet ja erilaiset satuolennot kertovat Ketulle omista lempiväreistään, mutta Kettu jatkaa matkaansa, kunnes löytää lopulta oman ratkaisunsa. Onko se lumenvalkoinen, ruohonvihreä vai merensininen? Kirjassa on hieno värejä hehkuva kuvitus ja kaunista luonnonkuvailua.
Kuvittanut: Karoliina Pertamo

Satutuokio 19.11.2021

Satutuokio

Tänään satutuokion  teemana oli kulkuneuvot.

Ensin luimme Samaa rataa takaisin, pikku veturi; kirjoittanut Timothy Knapman.

TSUU-TSUU... Tänään on jännittävä päivä, sillä Pikku Veturi on lähdössä junaradalle ensimmäistä kertaa aivan yksin. Hän puksuttaa innokkaana läpi vaihtuvien maisemien. Halki niityn ja yli sillan, ylös vuoren rinnettä ja pitkin joen vartta. Illan hämärtyessä Pikku Veturi huomaa kulkeneensa kauas vieraalle seudulle. Miten hän nyt löytää takaisin kotiin Äiti ja Isä Veturin luo?

Toisena kirjana luimme Isokaivuri ja pikkukaivuri; kirjoittanut Timothy Knapman.


Pikkukaivuri rakastaa työtään! Se ahkeroi onnellisena työmaalla, kunnes paikalle saapuu     Isokaivuri. Isokaivuri vie kaikki työt pikkukaivurilta eikä sille tunnu enää riittävän töitä.Eräänä päivänä Isokaivuri kaivaa itsensä vahingossa liian syvälle.  Mutta ei hätää: Pikkukaivuri saa neuvokkuudellaan nostettua sen takaisin ylös! Joskus isompikin kaivuri tarvitsee apua. Niinpä pikkukaivurista ja isokaivurista tuli ystävykset jotka ahkeroivat siitä lähtien yhdessä työmaalla.

Sitten luimme vielä kirjan nimeltä Dinokoneet aarteen jäljillä; kirjoittanut Michael Whalte.

Mitä saadaan, kun yhdistetään muinaiset dinosaurukset ja mahtavat työkoneet? Ainakin ryskettä, ryminää ja jättimäisiä DINOKONEITA! Dinokoneet ovat täynnä tarmoa – ne ovat lähdössä merenrantaan etsimään kulta-aarretta! Matkalle osuu kivivyöry ja muita esteitä, mutta Trukkisaurukselle, Dumpperisaurukselle ja muille Dinokoneille ne ovat pelkkiä hidasteita. Rantahiekassa romuluista joukkoa odottaa aarre, joka ylittää kaikki odotukset. Hauskasti riimitelty tarina on kuin räätälöity pikku dinofaneille ja aloitteleville konemestareille

10.11.2021

Tänä aamuna satutuokiossa oli teemana metsä. 

Ensin luimme kirjan Olga ja metsän salaisuus; kirjoittanut Mila Teräs.

Metsä on ihmeellinen ja täynnä salaisuuksia. Pieni Olga Orava haluaisi löytää metsän suuren salaisuuden. Löytyykö se ahmimalla kirjoja tai rakastamalla kovasti? Vai unista ja unelmista - tai rohkeudesta lentää? Oksilla hypellessään Olga kohtaa itikoiden iltatanssin, Erkko Kuoriaisen, makuupussia virkkaavan perhosentoukan ja muurahaiskuningatar Sibyllan... Ja kaikilla niillä on oma salaisuutensa. Mikähän se metsän salaisuus on loppujen lopuksi?

Sitten luimme Veikka ja talvi; kirjoittanut Tuuli Hypen.

Tässä tarinassa pieni kettu nimeltä Veikka huomaa metsäretkellään miten metsä onkin muuttunut. Lehdet ovat muuttuneet erivärisiksi ja luonto näyttää aivan erilaiselta. Maassa kasvaa erilaisia sieniä, eläimet ovat menossa talviunille ja toiset keräävät ruokaa talvivarastoonsa. Jotkin linnut muuttavat etelään.Mielenkiintoista on miten eläimetkin vaihtavat turkkinsa väriä. Olga Orava  on kuitenkin hieman pettynyt koska kaikilla eläimillä on kiirettä eikä hänellä ole ketään leikkikaveria. Mutta lopulta myös Veikka huomaa että vuodenajan vaihtelut ovat oikeastaan kiva asia.

28.10.2021

Elämäni pohjalla

Tänään aiheenamme oli meri.


Ensin luimme kirjan Elämäni pohjalla ; yksinäisen aksolotlin tarina; kirjoittanut Linda Bondestam.
Tarinan aksolotli on pieni sammakkoeläin joka elää koko elämänsä toukkavaiheessa. Hän viihtyy erinomaisesti lammikossaan, jossa seurustelee tiikerisalamantereiden kanssa, kerää aarteita ja vakoilee rannalla vierailevien kömpelöiden kaksijalkaisten edesottamuksia. Mutta lämpötila nousee koko ajan, lammikko samentuu ja sinne ilmestyy kalanrumiluksia. Kunnes eräänä päivänä jättimäinen aalto pyyhkäisee mennessään kaiken tutun.
Tarina on kertomus maapallostamme ja ilmastonmuutoksesta. Kirjassa on myös kaunis kuvitus.

Toisena kirjanan luimme Eläintohtori Wuffe ja Tatu Tonnikala; kirjoittanut Mikko Kunnas.
Tatu Tonnikalalle on tapahtunut meressä onnettomuus. Eläintohtori Wuffe lähtee apulaisineen pelastamaan Tatua. Wuffella on  monitoimiajoneuvo Kupla-Kärry. Se kulkee maalla, merellä ja ilmassa eikä tupruta pakokaasuja. Tatu on satuttanut itsensä merenpohjassa olevaan esineeseen. Mereen on heitetty kaikenlaista roskaa ja tavaraa. Saako tohtori Wuffe pelastettua Tatun? Kirjassa kerrotaan myös kuinka tärkeää on pitää luonto siistinä. 
Wuffe on vauhdikas, humoristinen ja lämminhenkinen kirjasarja yli kolmevuotiaille

Sitten luimme vielä Lisää, sanoi valas; kirjoittanut Rachel Bright.
Olipa ja elipä meressä valas joka halusi saada itselleen koko ajan enemmän, uutta ja parempaa. Mutta vaikka valaalla oli ympärillään kaikkea se ei silti ollut onnellinen.Muut mereneläimet yrittivät saada valasta luopumaan tavaroistaan ja keventää taakkaansa. Valaalla oli kuitenkin yksi erikoinen taito. Mitä tapahtuu kun valas näyttää taitonsa? Ehkä valas oivaltaa että tavaran kerääminen ei ole tärkeintä elämässä vaan ihan jotkin muut asiat. Mithän ne ovat?
 

29.9.2021

poika ja pumpuliini

Tänä aamuna läksimme tarinoiden matkaan lukemalla ensin kirjan nimeltä Poika ja Pumpuliini; kirjoittanut Debi Gliori.
Olipa kerran pieni poika joka sai oman pehmolelun jonka nimeksi hän laittoi Pumpuliini.
Heistä tuli parhaat ystävät ja pojalla oli aina Pumpuliini mukana. 
Mutta kun he olivat leikkimässä metsässä poika pudotti Pumpuliinin ja kadotti sen.
Pumpuliini oli peloissaan ja odotti että poika tulisi hakemaan sen. Mutta poikaa ei näkynyt.
Metsän eläimet ottivat pumpulin hoiviinsa. Vuodenajat vaihtuivat ja vuodet vierivät.
Pumpuli ei vieläkään ollut unohtanut poikaa ja mietti mahtoiko poika enää muistella häntä.
Sitten eräänä päivänä tapahtui jotain aivan odottamatonta. Mitäköhän Pumpuliinille oikein kävi loppujen lopuksi?

Sitten luettiin hieno kirja lohikäärmeestä.
Kirjan nimi oli Kunnon lohikäärme; kirjoittanut Nicola Kinnear.
Tarina kertoi kuinka kaukaisella vuorella asui pieni lohikäärme nimeltä Lila.
Lilan luola oli täynnä aarteita sillä Lohikäärmeiden ohjekirjassa sanotaan että täytyy olla pelottava ja ryöstää valtavasti aarteita.
Ja Lila eleli ohjekirjan mukaan ja haali aarteita itselleen.
Eräänä päivänä Lila kuitenkin kadotti ohjekirjansa ja koska lohikäärmeillä on huono muisti ei Lila enää muistanut mitä
sen piti tehdä. Se itki päivät pitkät niin että alas metsään syntyi joki ja metsän eläimet ihmettelivät mikä lohikäärmettä suretti.
Sitten ne löysivät joesta lohikäärmeen ohjekirjan. Ne ajattelivat että se pitää viedä lohikäärmeelle mutta olivat hieman peloissaan.
Mutta kuinka ihmeellä he pääsisivät ylös lohikäärmeen luolaan?
Mitä lohikäärme tekee metsän eläimille? Ja saako Lila ohjekirjansa?

Kolmantena kirjana luimme Ella etsii valoa; kirjoittanut Lucy Flemming.
Ella on pieni tyttö joka asuu metsässä vanhan tammen onkalossa. Ellalla on kaksi tuntosarvea ja pehmeät höyhenkeveät siivet.
Siivet ovat niin hennot että ne eivät kestä päivänvaloa. Ellan unelma kuitenkin on että hän näkisi auringonnousun.
Päivisin Ella nukkuu ja öisin hän lähtee keräämään valoa ja vie sitä kaikille valoa tarvitseville .
Ella ystävystyy monen eläimen kanssa öisillä retkillään viedessään heille valoa.
Kerran ystävät päättävät että koska Ella toi heille valoa hekin haluaisivat tehdä Ellalle jotain mukavaa
vastapalvelukseksi.
Mitähän metsän eläimet keksivät Ellalle?

15.9.2021

Kuinka käy hammaskeijun?

Koronatauon jälkeen pääsimme jälleen kokoontumaan satutuokion äärelle.


Aiheena oli luonto, hammaskeijut ja päiväkoti.
Ensin luimme kirjan Pidä metsä siistinä, Pikkuli ; kirjoittanut Metsämarja Aittokoski.
Pikkulin seikkailut kiinnostavat aina lapsia ja tällä kertaa Pikkuli ja kaverit seikkailivat metsässä.
Metsänväellä oli tarkoitus viettää metsäjuhlaa. Pikkuli ja muut eläimet kokoontuvat metsään ja alkavat suunnitella juhlavalmisteluita kaikki yhdessä. Kun he alkoivat tehdä metsässä valmisteluja niin yhtäkkiä Honkkeli parahtaa kovaan ääneen. Se oli satuttanut räpylänsä johonkin terävään. Sitten Pikkuli löytää lasipulloja ja tyhjiä tölkkejä. Metsän väki ihmettelee sotkua metsässä ja päättää yhdessä siivota metsän. Ne keräsivät roskat ja lajitteli ne oikeisiin paikkoihin. Viimein niiden metsänjuhlat voivat alkaa. Mutta juhliessaan ne huomasivat että taas metsään alkoi kerääntyä roskia. Mitä ihmettä? Viimein Pikkuli ja ystävät ymmärsivät mistä on kyse. Kun jokainen huolehtii ympäristöstään niin metsä ja luonto pysyy kaikille mukavana paikkana.


Sitten oli vuorossa kirja nimeltä Kuinka käy hammaskeijun?; kirjoittanut Elys Dolan.
Hammaskeijulla ja hänen apulaisellaan Pedro hiirellä on erittäin tärkeä työ. Hammaskeiju asuu upeassa linnassa joka on tietenkin rakennettu hampaista. Öisin he pakkaavat säkillisen kolikoita ja lähtevät etsimään hampaita. Hammaskeiju elää mukavaa elämää mutta yksi huoli hänellä on. Hän haluaisi itselleen oman päivän. Niin kuin on joulupukilla joulu, pupuilla pääsiäinen ja Amorilla ystävänpäivä ja kurpitsalla halloween. Hän päättää osallistua juhlapäiväkisaan jotta saisi itselleen oman päivän. Juhlakomitea laittaa hammaskeijun tekemään erilaisia tehtäviä, jotka osoittautuvat hammaskeijulle kuitenkin hankalaksi. Juhlakomitea ei kuitenkaan hyväksynyt Hammaskeijulle omaa päivää ja niin hammaskeiju pahoitti mielensä ja lopetti hammaskeijun työnsä. Mutta viimein kaikki huomaa huomaa miten tärkeä hammaskeiju on. Miten käy hammaskeijun ja saako se omaa päivää?


Kolmantena kirjana luimme Unto yökodissa; kirjoittanut Virpi Penna.
Tämä hauska kirja kertoo pienestä Unto Pöllöstä. Kun arkisin lapset menevät päiväkotiin niin pöllölapset menevät yökotiin.  Pöllöjen päiväkodissa kaikki on siis nurinkurista. Sitä kutsutaan yökodiksi. Iltapalaksi syödään mm. jäkäläpöperöä, päivällinen on yöllinen, päiväunet ovat yöunet eli yökkärit. Lempiruokaa kaikille on mm. myyränvarvasvatkuli. 
Miten Unto pöllön yö yökodissa sujuu ja mitä kaikkea ehtiikään tapahtua ennen kuin aamu sarastaa ja isä pöllö tulee hakemaan Unton yökodista?

11.3.2020

rataa

Tänään luimme ensin eläinsadun kirjasta Lasten satukirja: Eläinten maailma. Kirjassa on kahdeksan erilaista tarinaa eläimistä. Luimme sadun nimeltä Toivomuskivi; kirjoittanut Steve Smallman. Se kertoo vyötiäisestä joka kaipasi itselleen ystäviä. Eräänä päivänä se oli käpertynyt tapansa mukaan kerälle ja oli aivan hiljaa. Vyötiäinen kuuli kun flamingo, hiiri ja apina juttelivat toisilleen. Hiiri istui kivellä katsellen flamingon ja apinan leikkiä vedessä ja toivoi että hänelläkin 
olisi pieni kahluuallas jossa se voisi leikkiä. Kuinka ollakaan seuraavana päivänä hiirelle oli ilmestynyt kahluuallas ja se ihmetteli sitä flamingon ja apinan kanssa. Ne ajattelivat että kivellä jossa hiiri oli istunut oli taikaa. Niinpä ne kaikki toivoivat vuorotellen jotain. Ja toivomukset toteutuivat. Mutta apinan toive ei toteutunut ja se ajatteli että ei kivi mikään taikakivi ollutkaan. Apina potkaisi kiveä suuttuneena ja yhtäkkiä kivi alkoikin puhua, se huusi apua! Mitä ihmettä? Mikä se sellainen kivi on mikä puhuu? Vai oliko se sittenkään kivi?

Toinen kirja oli nimeltään Varo vähän, leppäkerttu!; kirjoittanut Jack Tickle. Leppäkerttu opettelee lentämään. Se harjoitteli joka päivä. Töks, pöks, iik ja äh! Se sinkoili kiveltä kivelle ja tipahteli välillä norsun päähän, välillä tiikerin vatsalle, sitten taas krokotiilin kuonolle. Leppäkerttu alkoi olla ihan varma että se ei oppisi koskaan lentämään. Se ei halunnut kuitenkaan antaa periksi ja räpytteli pieniä siipiään joka päivä ja harjoitteli. Miten käy leppäkertun? Kaikki huipentuu kirjan lopussa avautuvalla jättiaukeamalla.

Viimeisenä luimme hellyttävän tarinan pikku veturista. Kirjan nimi oli Samaa rataa takaisin, Pikku Veturi; kirjoittanut Timothy Knapman. Pikku Veturilla oli suuri päivä edessä. Se lähtisi radalle ensimmäistä kertaa ihan yksin. Äiti Veturi ja Isä Veturi antoivat ohjeet Pikku Veturille. Niin se lähti matkaan. Se puksutteli yli niittyjen, purojen ja jokien. Se kolisteli siltaa pitkin. Yhtäkkiä se tuli rantaan jossa rata katkesi eikä se tiennyt yhtään missä se oli. Alkoi tulla pimeä ja Pikku Veturi oli ypöyksin vieraassa paikassa. Sitä pelotti. Mutta sitten se muisteli Äiti Veturin ja Isä Veturin ohjeita.
Löytääkö Pikku Veturi takaisin kotiin?

4.3.2020

Lumikarhu löytää ystävän

Tänään aloitimme satutuokion lukemalla ensin Lumikarhu löytää ystävän; kirjoittanut Tony Mitton. Oli kylmä talvipäivä ja pieni lumikarhu etsi itselleen yösijaa. Kaikki lämpimät paikat olivat varattuja ja pikku nalle alkoi huolestua toden teolla. Sitten se huomasi pienen mökin josta tuli valoa. Lumikarhu meni sisään ja näki pienen työn joka oli yksin. Tyttö ilahtui karhun tullessa ja heistä tulikin heti ystävykset. Viimein tuli ilta ja oli aika käydä nukkumaan. Tyttö luki lumikarhulle iltasadun. Ja niin pikku lumikarhu sai lämpimän kodin ja tyttö uuden ystävän.
Kirja on kirjoitettu hauskasti lorutellen.

Sitten luimme kevään uutuus kuvakirjoja. Ensin luettiin Lumikon uusi ystävä; kirjoittanut Ciara Gavin. Lumikko pelkäsi metsässä kovaa tuulta ja sadetta. Se yritti rakentaa itselleen suojan tuulta ja pyryä vastaan. Viimein se saikin valmiiksi mukava pikku talon itselleen. Erään päivänä lumikon kotiin tupsahtaa pieni kontiainen. Lumikko oli varuillaan kontiaisen suhteen eikä olisi halunnut sitä kotiinsa. Kontiainen oli sen mielestä ihan liian huoleton. Viettäessään aikaa kontiaisen kanssa Lumikon käsitys kontiaisesta alkoi muuttua. Lopulta se huomaa että kontiainen onkin opettanut Lumikolle tärkeän asian. Mikähän se mahtaa olla?

Toinen uutuus oli Saanko anteeksi?; kirjoittanut Barry Timms Kirja kertoo parhaista ystävyksistä Kurresta ja Pöllöstä. Eräänä päivänä ne päättivät etsiä yhteisen kodin. Viimein ne löysivätkin viihtyisän kodin ja laittoivat sen kuntoon. Mutta joskus parhaillekin ystävyksille tule riitaa. Ja niin tuli Kurrelle ja Pöllöllekin iso riita. Mikähän se mahtoi olla ja kuinka käy heidän ystävyytensä?
 

29.1.2020

Kokki ja kuningas

Tänään luimme ensin kirjan nimeltä Kokki ja kuningas; kirjoittanut Julia Donaldson. Olipa kerran kuningas joka näki nälkää jatkuvasti. Hän päätti hankkia itselleen kokin. Monia kokkeja kävi hakemassa paikkaa. Viimein kuningas valitsi kokin itselleen. Mutta kokki oli hyvin arka ja kuningas oli valmis näyttämään mistä ruoka hankitaan ja miten se valmistetaan. ”Olipa kerran kuningas, jota nälkä vaivasi. Kokkia hän kipeästi keittiöönsä kaipasi.” Humoristisesti riimitelty tarina jossa itse tekemällä saa mitä haluaa.

Toinen kirja oli Koti lumimaassa; kirjoittanut Peter Bently. Mäyrän seikkailuja olemme lukeneet jo muutaman ja tässä uusimmassa seikkailussa Mäyrän syntymäpäivät ovat tulossa mutta kukaan sen ystävistä ei muistanut sitä ja Mäyrä ajatteli että joutuu viettämään yksin syntymäpäiviään. Oli talvi ja lunta paljon. Se lähti metsään puiden hakuun. Matkalla se tapasi ystäviään mutta kukaan ei tuntunut muistavan sen syntymäpäiviä. Lopulta Mäyrän ystävät olikin järjestäneet Mäyrälle ikimuistoisen yllätyksen. Kauniisti kuvitetussa ja riimitellen kirjoitetussa kirjassa Mäyrä oivalsi että koti on siellä missä ovat rakkaat läheiset.

Viimeisenä luimme Pikkuli tahtoo majan; kirjoittanut Metsämarja Aittokoski. Pikkuli halusi itselleen majan jossa saisi olla ihan itsekseen omassa rauhassa ja lukea. Aurinkokunnan metsän eläimet päättivät auttaa Pikkulia rakentamaan majan. Kaikki ahkeroivat ja viimein maja oli valmis. Mutta Pikkuli ei halunnutkaan jakaa majaa muiden kanssa ja ajoi ne pois. Metsän eläimet olivat pahoillaan ja ihmettelivät Pikkulin käytöstä. Pikkuli jäi yksin majaansa. Se ajatteli nauttivansa olostaan. Mutta pian se huomasi että olipa siellä yksinäistä ja tylsääkin. Se alkoi huhuilla ystäviään mutta kukaan ei kuullut. Silloin Pikkuli oivalsi jotain hyvin tärkeää. Olisiko majassa kuitenkin yhdessä ystävien kanssa hauskempaa?

22.1.2020

Vaarallinen!

Tänään oli vuoden 2020 ensimmäinen satutuokio.

Luimme ensin kirjan nimeltä Nallen puuhapäivä; kirjoittanut Maria Loretta Giraldo. Kirjassa on neljä mukavaa tarinaa pikku Nallen puuhista. Nalle auttaa äitiä, on kipeänä ja viettää päivän  mummin kanssa leikkipuistossa ja touhuaa paljon muuta. Tänään luimme tarinan nimeltään Nalle menee puistoon. Kaikissa tarinoissa tehdään jokaiselle tuttuja arkisia asioita. Myös visuaalisesti kirja houkuttelee lukuhetkiin pienten kanssa.

Toisena kirjana luimme Ryhmä Hau-kirjan jossa myös on monta hauskaa tarinaa. Kirjan nimi on Ryhmä Hau-5 minuutin iltasadut; suomentanut Tatu Tiihonen. Värikkäästi kuvitetussa kokoelmassa Ryhmä Hau mm. pelastaa ankanpoikasen, harjoittaa Kung-vuhia ja viettävät kuninkaallista päivää. Tänään luimme tarinan Samppa pelastaa. Siinä Ryhmä Hau auttaa pientä ankanpoikasta löytämään oman hanhiparven joka oli hukannut ankanpoikasen. Mutta ennen kuin ankanpojan oman parvi löytyy tapahtuu Ryhmä Haulle monta jännittävää asiaa.

Viimeisenä luimme kirjan Vaarallinen!; kirjoittanut Tim Warnes. Kirjan päähenkilö on myyrä joka rakastaa nimilappujen kirjoittamista. Myyrä laittoi nimilaput melkein kaikkeen mitä metsässä oli.
Eräänä päivänä myyrä löysi jotain aivan ihmeellistä. Se ei tiennyt mikä se mahtoi olla ja tunnusteli varovasti. Se oli kuhmuinen, rosoinen, ryhmyinen, omituinen jne. Kaikki nämä nimilaput myyrä kiinnitti tähän omituiseen asiaan. Yhtäkkiä tuo muhkuraisen kuhmurainen valtava otus päästi hirmuisen äänen. Myyrä juoksi pakoon peloissaan. Mutta omituinen otus ei tullutkaan myyrän perään. Myyrä lähti ottamaan selvää uudestaan mikä ihmeen olio se oli. Minkähän olion myyrä lopulta löytääkään?

11.12.2019

Oikea lumijoulu

Tänään oli tämän vuoden viimeinen satutuokio ja vietimme sen jouluisissa merkeissä. Luimme kaksi tänä syksynä ilmestynyttä joulutarinaa. Ensimmäinen tarina oli nimeltään Oikea lumijoulu; kirjoittanut Jane Chapman. Karhuperhe odotti innolla joulua. Jouluvalmistelut olivat jo tehty.  Mutta yksi asia puuttui. Lumi. Sitten eräänä iltana karhut huomasivat miten ulkona alkoi tupruttaa lunta. Sitä tulikin sitten niin ettei loppua näkynyt. Lunta tuli ovista ja ikkunoista sisälle, mutta kun mökin piippukin täyttyi lumesta alkoivat karhut huolestua kuinka ihmeessä joulupukki pääsisi tuomaan lahjoja piipusta kun lumi oli tukkinut sen kokonaan. Karhut saivat kuin saivatkin lumisen joulun mutta mitä karhuperhe keksii saadakseen lumet pois piipusta ja löytääkö pukki karhujen luo? 

Toinen kirja oli nimeltään Maailman paras lahja; kirjoittanut Mark Sperring. Siinä tyttö nimeltä Isla ja hänen karhuystävänsä viettävät yhdessä joulua. He huomasivat kuitenkin että kuusen alle olikin jäänyt yksi lahja avaamatta. Lahja ei ollut kuitenkaan kummallekaan heille vaan siinä luki että Pikku Pupuselle Joulupukilta. Mitä ihmettä heidän nyt pitäisi tehdä? He päättivät lähteä viemään lahjan Pupuselle. Mutta matka Pupusen talolle ei ollutkaan helppo. Oli myrskyä, petollisia polkuja ja lunta paljon. Viimein he pääsivät Pikku Pupusen ovella ja koputtivat oveen.
Ja heillä ei todella ollut aavistustakaan mitä kaikkea oli luvassa kun Pupunen aukaisi oven.

Lopuksi söimme pipareita ja joimme mehua.
Sitten toivotimme kaikille Hyvää Joulua!

27.11.2019

Tompan joulu

Vaikka ulkona on pimeää ja sateista, voi aina kirjojen avulla päästä talven ja joulun tunnelmiin. Tänä aamuna luimme ensin Tompan joulu; kirjoittanut Kristiiina Louhi. Tomppa odottaa innoissaan joulua. Kun Tompan ikkunaan ilmestyy joulutähti niin Tomppa tietää että jotain jännittävää on tapahtumassa aivan pian. Kotiin ilmestyy muitakin uusia asioita. Tomppa saa leipoa pipareita, piirtää joulukortteja ja rakentaa lumilyhdynkin. Koko perhe tekee ahkerasti jouluaskareita ja pian onkin joulu ja lahjojen aika. Mitä kaikkea jännittävää lahjapaketeista löytyykään?

Toisena kirjana meillä oli viime kerrasta tuttu Joulun satuseikkailu. Tänään luimme kirjasta jouluisen tarinan Joulupukin lumisadepallo; kirjoittanut Stephanie Moss. Korvatunturilla koitti aika jakaa lahjat. Juuri kun joulupukki lastasi rekeään niin yhtäkkiä häneltä tippui suuri lahjapaketti varpaalle ja niin joulupukin täytyi jäädä lepäämään. Joulumuori lupasi toimittaa lahjat tonttujen kanssa kaikkialle maailmaan. Mutta sepä ei ollutkaan helppo tehtävä sillä porot eivät suostuneet liikkumaan mihinkään koska olivat tottuneet joulupukin käskyihin. Joulupukilla oli kuitenkin lumisadepallo jossa oli joulun taikaa. Sen avulla joulupukki pääsi auttamaan joulumuorin matkaan. Ja siitä alkoikin jännittävä seikkailu muorille ja tontuille. Mutta saiko muori jaettua lahjat ja pääsikö hän takaisin korvatunturille? Ja miten joulupukin kävi?

Viimeisenä oli yksi syksyn uutuus kuvakirjoista nimeltään Oletko varma, äitikarhu?; kirjoittanut Amy Hest. Oli talven ensimmäinen ilta ja Nella-karhu katseli ikkunasta kuinka lumi peitti maan ja tähdet tuikkivat kirkkaina. Se ei olisi malttanut millään lähteä talviunille. Sitä huolestutti olisiko kuu ja tähdet edelleen paikoillaan kun se keväällä heräisi talviuniltaan. Sille tulisi kova ikävä asioita ja myös äitikarhua. Äitikarhu lupasi että kaikki on ennallaan keväällä kun ne heräävät talviuniltaan. Ja Nella-karhu kysyi äitikarhulta että oletko varma, äitikarhu? Ja äitikarhu oli varma.

20.11.2019

Joulun satuseikkailu

Tänään luimme ensin Joulun satuseikkailu-kirjan jossa on neljä eri kirjailijan kirjoittamaa satua.
Luimme tarinan nimeltä Pikku pingviinin iso seikkailu; kirjoittanut Melanie Joyce. Pikku pingviini kaipasi vaihtelua tylsiin päiviinsä Se kertoi siitä merilokille ja se neuvoi pingviiniä lähtemään seikkailuun. Niinpä se lähti kohti seikkailua. Ensin se kulki pienessä paatissa autiolle saarelle. 
Sieltä alkoi pikku pingviinin hurja seikkailu erilaisissa paikoissa. Lopulta pingviinin tuli ikävä äitiä ja isää ja kaikkea tylsiä hetkiä. Miten mahtoi pikku pingviini selvitä seikkailustaan?

Sitten siirryimme jouluisiin tunnelmiin ja luimme kirjan nimeltä Onko jo joulu?; kirjoittanut Jane Chapman. Pikkukarhu odotti malttamattomana joulua vaikka siihen ei ollut kuin yksi yö. Se kyseli jatkuvasti isä- ja äitikarhulta joko on joulu. ”Ei vielä” vastasivat äiti ja isä. Vielä oli paljon tekemistä. Piti paketoida lahjat, leipoa, hakea joulukuusi ym. Pikkukarhu halusi tietenkin auttaa valmisteluissa. Mutta hakiessa isäkarhun kanssa metsästä joulukuusta tapahtui jotain odottamatonta. Saakohan karhuperhe jouluvalmistelut tehtyä ajoissa? Ja malttaako Pikkukarhu odottaa joulua?

Viimeisenä luimme Siilin talvipäivä; kirjoittanut M Christina Butler. Eräänä päivänä hurja talvimyrsky saapuu metsään ja hajottaa pikkusiilin pesän. Pikkusiili lähtee etsimään suojaa mäyrän luota. Matkalla se tapaa muitakin kodin menettäneitä metsän eläimiä.
Se haluaa auttaa niitä kaikkia. Miten käy hyväsydämisen siilin jonka talvinen päivä on täynnä yllätyksiä. Kirjassa on myös ääninapit joita painamalla pikkusiilin seikkailusta tulee todella hauskaa.


13.11.2019

Pikku lumiukko

Tänään aloitimme talvisella tarinalla, Pikku lumiukko; kirjoittanut Guido van Genechten. Pikku lumiukko oli kyllästynyt siihen että sen piti aina vain seistä paikallaan. Se halusi kävellä, juosta ja laskea mäkeä.  Muut lumiukot varoittelivat sitä ja sanoivat että lumiukot sulavat jos ne liikkuvat.
Pikku lumiukko ei halunnut uskoa sitä ja niin se eräänä päivänä päätti lähteä. Pikku lumiukko sai kokea vaikka mitä seikkailullaan talvisessa metsässä. Sitten se saapui pakkasmaahan jossa asui paljon muita lumiukkoja. Siellä lumiukko pääsi kylän vanhimman lumiukon puheille joka paljasti 
pikku lumiukolle salaisuuden talvesta ja lumiukoista.

Sitten luimme Ryhmä Hau-sarjasta Pennut pelastavat pikkukisut. Eräänä päivänä Rolle on auttamassa Katia eläinhoitolassa kun Pormestari Hanttinen tuo Kaamean kattikoplansa sinne hoitoon. Pikku kisut tekevät itselleen erikoiskylvyn jonka jälkeen niistä tulee erittäin pörröisiä ja ilmavia. Ne lentelevät mihin sattuu ja niin tarvitaan taas Ryhmä Hauta auttamaan kisuja ja ottamaan ne kiinni. Mitkä keinot Ryhmä Hau keksii tällä kertaa?

Viimeisessä kirjassa pääsimme jo joulun tunnelmaan. Luimme Siilin rekiretki; kirjoittanut M Christina Butler. On jo jouluaatto. Joulupukki on vilustunut ja pyytää pikkusiiliä jakamaan lahjat metsän eläimille. Pikkusiili pakkasi lahjat rekeensä ja lähti viemään lahjoja. Mutta siilillä olikin liian kova vauhti reessä ja se törmäsi suureen lumikinokseen. Kaikki lahjat lensivät pitkin metsää. Onneksi kani ja kettu saapuivat paikalle ja lupasivat auttaa pikkusiiliä. Saavatkohan kaverukset lahjat perille ajoissa?

6.11.2019

Pikkukarhun puuhaka päivä

Aloitimme satutuokion lukemalla ensin Pikkukarhun puuhakas päivä; kirjoittanut Albert Lamb. Karhuperhe on herännyt talviuniltaan ja ne ovat viettäneet kevään ensimmäisen päivän. Päivä on ollut täynnä seikkailuja pikkuTommi- karhulle. Illalla nukkumaan mennessä Tommi  ja äitikarhu leikkivät sellaista leikkiä jossa kerrataan päivän tapahtumat, mutta takaperin, illasta aamuun.Osaisitko sinäkin?

Sitten luimme uuden kirjan nimeltään Pupu, karhu ja iso karvahirvitys; kirjoittanut Steve Smallman. Pikku Iikka oli pieni pupu joka rakasti tutkimusretkiä metsään mutta ei tykännyt mennä nukkumaan. Niinpä se eräänä iltana äitikarhun nukahdettua lähti metsään.
Metsä näytti kyllä aika pelottavalta kuun valossa. Äitikarhu oli varoittanut sitä metsässä vaanivasta isosta karvahirvityksestä. Metsässä pikku Iikka tapasi karhun ja heistä tuli ystävät. Yhdessä ne lähtivät jahtaamaan isoa karvahirvitystä. Lopulta ne kohtaavat ison karvahirvityksen mutta se onkin aivan toisenlainen kuin ne olivat kuvitelleet.

Viimeisenä luimme taas Ryhmä Hau-kirjan. Sen nimi oli Pennut pelastavat vauvamustekalan.
Ryhmä Hau on saanut nyt meripelastuskoulutuksen. Pian ne pääsevätkin testaamaan taitojaan kun mustekalavauva on eksynyt emostaan. Ryhmä Haun hengenpelastustaidot joutuvatkin kovalle koetukselle. Jännittävät tapahtumat ja kiperät tilanteet ovat tuttuja niille mutta saavatko ne yhteen emon ja pikku mustekalavauvan?

Lopuksi jaoimme tarrat satupasseihin.

30.10.2019

Nyt nennään Niilo

Tänään luimme ensin Nyt mennään Niilo; kirjoittanut Kim Lewis. Eräänä päivänä Niilo, Tomppa ja Lulu kiipeävät korkean kukkulan laelle. Siellä ystävykset ajattelivat että olisi hauska hypätä kukkulalta alas. Mutta kuinka he sen tekisivät? Lulu ja Tomppa hyppäsivät rohkeasti ja kierivät pehmoisessa ruohikossa kukkulanrinnettä alas. Niilo sen sijaan kurkki arkana kukkulan laelta ja oli peloissaan. Se yritti mutta ei onnistunut. Sitten Lulu ja Tomppa keksivät kuinka ne saisivat Niilon hyppäämään. Mitenköhän siinä käy?

Sitten luimme Krokotiilia on hankala halia; kirjoittanut Diana Hendry. Tarinassa pikku sisko Freija tykkää muuttua eläimiksi. Maanantaina sisko on apina, tiistaina sisko on karhu, keskiviikkona sisko muuttuu kameliksi. Se ui, käy ostoksilla, leikkii kotona Joka päivä sisko on eri eläin. Sunnuntaina sisko on sisko. Mutta mitä ihmettä veljelle tapahtui?

Lopuksi luimme uuden Rymä Hau-kirjan, Pennut pelastavat karnevaalit. Jännälahdessa juhlitaan karnevaaleja. Kaikki haluavat kokeilla leluliskoammuntaa ja voittaa pehmolelut. Pormestari Hanttinen haluaa kaikki pehmolelut itselleen ja juksaa kaikkia. Se huomataan ja Hanttinen ajetaan pois juhlista. Siitä se ei tykkää ollenkaan ja päättää tehdä pienen harhautuksen. Yhtäkkiä pehmolelut ovat kadonneet ja Ryhmä Hau kutsutaan paikalle. Mutta ennen kuin pehmolelut löytyy tapahtuu paljon muita jännittäviä asioita ja paljon muutakin katoaa.
 

23.10.2019

Albi lähtee uimakouluun

Tänään luimme ensin Albi lähtee uimakouluun; kirjoittanut Mikko Kunnas. Eräänä päivänä Albin nukahtaa ja näkee unta että menee bussilla uimakouluun. Siellä Albin pääsee tekemään erilaisia temppuja. Albin rakentaa hiekkalinnan, syö jäätelöä ja pääsee pelastamaan mursunkin. Albin saa uimamaisterin erikoisdiplomin. Mutta sitten Albin herää ja huomaa että kaikki olikin unta. Ystävät olivat tulleet hakemaan Albia sensijaan sukelluskouluun ja se onkin ihan eri tarina. Mitenköhän Albin käy sukelluskoulussa?

Sitten luimme Karhun uudet naapurit; kirjoittanut Ciara Flood. Karhu asui yksinään keskellä korpea ja nautti yksinolostaan kaikin siemauksin. Eräänä päivänä karhun naapuriin muuttaa kaniperhe. Siitä karhu ei tykkää. Kanit yrittivät tehdä tuttavuutta karhun kanssa joka päivä 
mutta karhu ei halunnut olla kanien kanssa missään tekemisissä ja sanoo kaneille 
että haluaa olla vain rauhassa. Viimein kanit jättävät karhun rauhaan. Mutta kun kanit eivät enää tulleetkaan karhun luo se huomasi että se alkoi ikävöidä niitä. Mitäköhän karhu keksii?

Viimeisenä luimme riimitetyn kirjan nimeltä Kutitustesti; kirjoittanut Kathryn White. Onni-hiiri haluaa tehdä eri eläimille kutitustestin. Niin Onnin kutituspartio kokeilee miten kirahvi, karhu, mustekala ym eläimet kutiavat. ”Iik! Onni pelästyy gorillan isoa suuta, nauru äänekäs ja rämäkkä, tärisyttää koko puuta.” Hauskasti riimitelty ja värikkäästi kuvitettu tarina.

16.10.2019

Syksyn salaisuus

Tänä aamuna olimme syksyisissä tunnelmissa ja ensin luimme kirjan Syksyn salaisuus; kirjoittanut Mirkka Eskonen. Oli syksy, sieniä, puolukoita ja värikkäitä lehtiä. Metsätonttu Helka koristeli metsää Herra Hopeaa varten. Herra Hopean tulo tiesi syksyn loppua. Helkan ystävät muurahainen ja etana menisivät talviunille. Mutta tavattuaan Herra Hopean ja juteltuaan hänen kanssaan Helka oivalsi tärkeän asian. Ystävien merkityksen. Eikä talven tulokaan enää surettanut Helkaa.

Toisena kirjana oli Pikku dinojen lentomatka; kirjoittanut Charles Fuge. Pikku dinot Rapsu, Nuusku ja Hujoppi halusivat oppia lentämään. Ne harjoittelivat kovasti. Ne hyppivät ja räpyttelivät mutta lentäminen ei vaan onnistunut. Eräänä päivänä ne tapasivat kuitenkin Pterodactyluksen, jota kutsuttiin Teroksi. Tero oli taitolentäjä ja se auttoi ystävyksiä tuntemaan miltä tuntui lentää. Mitenköhän Tero opetti sen pikku dinoille?

Kolmas kirja kertoi syksyisestä luonnosta. Sen nimi oli Pikkuinen Terho; kirjoittanut Melanie Joyce. Pikku Terhon tarina tutustuttaa luonnonystävät puihin ja niiden elinkaareen. Tämä tarina  kertoo tammesta ja kuinka pikku Terhosta kasvaa upea tammipuu. Mutta ennen kuin Terhosta tulee tammi sille tapahtuu monia jännittäviä asioita. Riimiin kirjoitetussa tekstissä on juuri sopivasti yhdistelty satua ja totta. Kirjassa on myös upea kuvitus.

9.10.2019

Kauko Kivitasku ja kadonnut kivitasku

Tänä aamuna luimme ensin kirjan nimeltä Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi; kirjoittanut Eppu nuotio. Kirja on osa Pikkusaari- satukirjasarjaa. Pikku lintu Kauko Kivitasku lomailee saarella kesämökillään. Kauko tapaa myös ystävänsä Eero Erakkoravun jolle haluaa näyttää salaisuuden. Mutta Kauko huomaakin että sen salaisuus, ihmeellinen onnenkivi on kadonnut. 
Sen piti olla taskussa mutta siihen oli tullut reikä ja Kauko on kadottanut salaisuutensa.
Saarelaiset perustavat etsintäpartion. Minne ihmeellinen kivi on kadonnut ja löytyykö se?
Kirjan on kuvittanut Marc Boutavant.

Toisena kirjana luimme Oliver ja outo vieras; kirjoittanut Astrid Desbordes. Eräänä  syksyisenä aamuna Oliver Orava ja Yrjänä Pöllönen törmäävät omituiseen otukseen. Sillä on nokka ja kiiltävät höyhenet. Otus sanoo Skräts puts! He ajattelevat että otus on varmaan vaarallinen. Pöllö ajattelee että Otukselle pitää antaa opetus. Mutta miten siinä käykään?

Viimeisenä luimme tarinan Sateenkaaren aarre; A. H. Benjamin. Taivaalla loisti upea sateenkaari jota Mäyrä ja Kettu ihailivat. Sateenkaaren päässähän on aarre ja Mäyrä ja Kettu päättävät lähteä etsimään aarretta. Ne ajattelevat että se on varmaan jotain arvokasta, kultaa ja jalokiviä.
Etsiessään aarrettaan ne tapasivat muita metsän eläimiä jotka myös etsivät omia aarteitaan.
Seikkailtuaan metsässä Mäyrä ka Kettu oivalsivat että aarre ei ehkä ollutkaan kultaa ja jalokiviä.
Vaan, aarre onkin jotain aivan erityistä, sellaista mikä tekee onnelliseksi.
 

2.10.2019

R2-D2

Tänään pidimme robottisatutuokion. Meillä on kirjastossamme pikku apulainen, R2-D2-StarWars pikkurobotti ja tutustuimme siihen tänä aamuna. Ensin luimme robottisadun nimeltään Chewie pelastaa porgit; kirjoittanut Kevin Shinik. Star Wars seikkailuista tuttu Chewbacca on matkannut ystävänsä kanssa salaperäiselle saarella etsimään jediritaria. Mutta kun he saapuvat saarelle heitä odottaa borgit, kujeilevat pikku kummajaiset. Hauskoja seikkailuja on tiedossa. Löytääkö Chewbacca ja pikku porgit lopulta yhteisen sävelen? Sitten leikimme robotilla. Lapset saivat kokeilla tabletissa olevan sovelluksen avulla erilaisia robotin toimintoja. Kaikilla tuntui olevan hauskaa pikku robotin kanssa.

26.92019

Karhu ja kettu matkallla pohjoiseen, Karhu ja kettu matkallla pohjoiseen, Karhu ja kettu matkallla pohjoiseen

Tänä aamuna luimme ensin uutuuden nimeltään Karhu ja kettu matkalla pohjoiseen; kirjoittanut Ulla Sainio. Karhu haluaisi päästä jo pilkkimään mutta järvet ei vaan jäädy. Kettu ehdottaa karhulle että lähdetään etsimään talvea. Ja niin kaverukset lähtivät etsimään talvea pohjoisesta.
Matkalla pohjoiseen niiden seuraan liittyi muitakin eläimiä ja lopulta heitä olikin jo aikamoinen joukko. Mitähän kaikkea matkalla tapahtuikaan ja mitä kaikkea ne pääsivät kokemaan pohjoisessa? Upeasti kuvitettu tarina.

Toisena luettiin Täältä tulee Pikku Myy-sarjasta Viidakon valtiaat; kirjoittanut Riina ja Sami Kaarle.
Eräänä kesäisenä päivänä Pikku Myy löysi meressä kelluvan laatikon. Siinä oli trooppisten kasvien siemeniä ja Muumimamma päätti kylvää siemenet puutarhaansa. Siemenet alkoivatkin itää huimaa vauhtia ja Muumilaakso alkoi muuttua pikku hiljaa viidakoksi. Ja jostain alkoi ilmestyä myös viidakon eläimiä. Miten ihmeessä muumilaakson väki selviytyy viidakosta ja viidakon eläimistä?

Viimeisenä luimme Aksu tahtoo auttaa; kirjoittanut Marni McGee. Aksu on pieni touhukas karhu ja kun karhumuori sairastuu Aksu haluaa piristää muoria. Se poimii kukkia, maalaa taloa ja siivoaa. Mutta kaikki ei sujukaan ihan Aksun suunnitelmien mukaan. Kommelluksia sattuu mutta miten käy pikku karhun?

18.9.2019

Myyran paras lahja

Tänään aloitimme satutuokion kirjalla Myyrän paras lahja; kirjoittanut Jonathan Emmett
On syksyinen ja sateinen päivä ja myyrällä on ikävä ystäväänsä Kania. Se ei ole nähnyt sitä moneen päivään. Onkohan Kanille sattunut jotain? Se ei halunnut mennä ulos sateeseen ja päätti lähteä etsimään ystäväänsä kaivamalla tunnelia maan alle. Matkalla se tapasi oravan ja siilin. Yhdessä ne lähtivät etsimään Kania. Viimein ne löysivät Kanin omasta kolostaan. Mutta mitä Kanille oli tapahtunut?

Toisena kirjana luimme uutuus-kirjan Mikko Murina ja Megasaurus; kirjoittanut Daniel Napp.
Mikko Murina ja hänen ystävänsä Sini Valas ja Manu Mäyrä tekevät puutarhatöitä Mikon kasvimaalla Yhtäkkiä ne huomaavat maassa jotain outoa, luun, eikä se olekaan mikä luu tahansa. Kyseessä on Megasaurus vegetariuksen reisiluu joka on ainakin 150 miljoonaa vuotta vanha. Ja niin he jatkoivat kaivamista ja löysivät lisää Megasauruksen luita. Viimein heiltä puuttui enää Megasauruksen kaularanka ja pää. Mikko Murina ja ystävät tiesivät että ne löytyisivät erään niityn laidalta. Mutta niitty oli maanviljelijä Kuokkamaan ja hän ei antanut lupaa kaivella maitaan. Keksiikö Mikko Murina ja ystävät keinon jolla saavat puuttuvat Megasauruksen luut?

Kolmantena kirjana luimme kauniisti kuvitetun ja hauskasti riimitellyn kirjan Pikkukarhun matka kotiin; kirjoittanut Caroline Richards. Pikkukarhu oli eksynyt metsässä ja oli peloissaan.
Muut metsäneläimet kertoivat pikkukarhulle tulikärpästen taiasta. ”Tulikärpästen loisteessa oikea reitti aukeaa, vaan jos et usko loitsuihin, niin valotaika raukeaa.” Tulikärpänen ilmestyi pikkukarhun luokse ja sanoi. ”Iloisiin muistoihin kulje, sitten esitä toive ja silmäsi sulje.”
Ja niin pikkukarhu alkoi muistella kunnes jokin säikäytti sen metsässä. Löytääkö pikkukarhu tiensä kotiin?

Lopuksi jaettiin tarrat satupasseihin.
 

11.9.2019

Pennut pelastavat valtaistuimen

Tänä aamuna luimme kaksi uutuus tarinaa. Ensin luimme Ryhmä Hau kirjan nimeltään Pennut pelastavat valtaistuimen. Hurttalinnassa on tapahtunut hurjia. Joku on varastanut valtaistuimen ja myös prinsessan koiranpentu Söpöli on kadonnut. Ryhmä Hau kutsutaan apuun. Alkaa vauhdikas seikkailu kun Ryhmä Hau alkaa etsimään valtaistuinvarkaita. Lopulta selviää kuka varasti valtaistuimen ja se onkin aikamoinen yllätys kaikille.

Toisena kirjana luimme Mäyrä ja suuri seikkailu; kirjoittanut Suzanne Chiew. Eräänä syksyisenä iltana Mäyrän istuessa kotona kutomassa uutta kaulaliinaa se kuuli outoa ääntä ulkoa. Se meni katsomaan ja näki siilin ja kanin. Ne olivat löytäneet kolme pientä linnunpoikasta jotka olivat joutuneet eroon omasta parvestaan. Pienin niistä oli loukannut siipensä. Mäyrä lupasi majoittaa linnunpoikaset kotiinsa talveksi. Talvi tuli ja meni. Sitten eräänä aamuna ne huomasivat kevään koittaneen ja lintujen oli aika liittyä omaan parveen. Mutta yksi linnunpoikasista ei oikein vieläkään osannut lentää. Se oli huolissaan kuinka se voisi liittyä omaan parveensa Mutta mäyrä keksi ratkaisun pulmaan. Onnistuuko Mäyrä tehtävässään ja kuinka lintujen loppujen lopuksi käy?

4.9.2019

Nikke Nokkava

Tänään aloitimme uutuus-kirjalla jälleen, Nikke Nokkava; kirjoittanut Tracey Corderoy. Nikke Nokkava on myyjä joka mainostaa ja yrittää myydä kaikenlaisia tuotteita. Karhu ja Hamsteri katselivat televisiota joka ilta ja olivat hieman kyllästyneitä Nikke Nokkavan mainoksiin.
Mutta Karhu jäi miettimään kuitenkin Nikke Nokkavan mainostamia tuotteita ja päätti tilata itselleen mm. megamahtisängyn ja muromyslipaahtimen. Mutta Karhu joutuikin pettymään tuotteisiin. Ne ei ollutkaan sitä mitä se odotti. Karhu huomasi että loppujen lopuksi uusien tavaroiden hankkiminen ei tehnytkään sitä onnelliseksi vaan lopulta ystävä on tärkein.

Ja sitten jatkettiin taas uudella kirjalla nimeltään Lisää soppaa, Herra Susi; kirjoittanut Joëlle Dreidemy. Tarinassa Susi ja Bääbää-lammas olivat parhaimmat ystävykset, mikä oli muiden metsän eläinten mielestä outoa. Ne pelkäsivät Sutta ja ajattelivat että Bääbää olisi vaarassa. Susi ja Bääbää yrittivät saada muutkin metsän eläimet heidän kanssaan leikkimään mutta ei onnistuneet. Eläimet epäilivät suden aikeita. Eräänä päivänä sattui kuitenkin jotakin mikä muutti kaikkien eläinten mielipiteen. Onnistuuko metsän eläimet karistamaan pelkonsa ja ennakkoluulonsa?

Viimeisenä luimme klassikko sadun Nalle-Puhin seikkailusta. Kirjan nimi oli Puhin taikasana joka kuluu sarjaan Disneyn satulukemisto. Nalle Puh sai Risto Reippaalta lahjaksi hienon itsemaalaamansa taulun. Se unohti kuitenkin mitä sanoa Risto Reippaalle. Se oli taikasana joka saa jokaisen hyvälle mielelle. Nalle Puh oli ihmeissään. Se lähti metsään kävelylle ja toivoi että muistaisi taikasanan. Nalle Puh käy läpi kaikkia taikasanat mitkä se muisti mutta mikään ei ollut oikea taikasana. Mikä voi olla taikasana mikä sanotaan kun joku antaa lahjaksi jotakin?

Lopuksi jaettiin tarrat satupasseihin.

28.8.2019

Pipsa ja yksisarvinen

Tänään aloitimme satutunnin lukemalla tutusta Pipsa Possusta. Kirjan nimi oli Pipsa Possu ja yksisarvinen. Eräänä sateisena päivänä  Pipsa kutsui ystävänsä Lotta Lampaan heille leikkimään. Pipsa ja Lotta leikkivät Pipsan leikkihevosella jonka nimi oli Heppa Nopsakavio. Mutta he haluaisivat leikkiä enemmän yksisarvisella. He alkoivat koristella Heppa Nopsakaviota yksisarviseksi. Mutta eivät oikein onnistuneet siinä. Lotta Lammas sai jäädä yökylään Pipsan luo. He rakensivat majan ja yöpyivät siinä. Kun he aamulla heräsivät he huomasivat että Heppa Nopsajalka  oli todellakin muuttunut yksisarviseksi. Mitä mahtoikaan tapahtua yön aikana?

Sitten luettiin uusi Elmeri-kirja Elmerin 30-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Tänä vuonna Elmeri on seikkaillut jo 30 vuotta lasten kirjoissa. Kirjan nimi oli Elmerin syntymäpäivä; kirjoittanut David Mc Kee. Norsut halusivat järjestää Elmerille yllätysjuhlat ja pyysivät muita viidakon eläimiä jekkuunsa mukaan. Ne halusivat että ne olisivat unohtaneet Elmerin syntymäpäivän. Sitten pidettäisiin kuitenkin yllätysjuhlat ja norsut lupasivat leipoa myös kakun. Elmeri vaistosi että jotain  kummallista oli tekeillä. Vihdoin kaikki eläimet olivat kokoontuneet yhteen yllättääkseen Elmerin. Mutta kaikki ei mennytkään niin kuin ne olivat suunnitelleet.

Lopuksi luimme kirjan Pikkusaurus; kirjoittanut Sheryl Webster. Kirjassa Pikkusaurus halusi kovasti olla paljon isompi ja vanhempi. Muut saivat tehdä kaikkia jännittäviä asioita mutta Pikkusaurus ei, koska se oli kaikista pienin. Kaikkein eniten se olisi halunnut hoitaa äidin munimia munia. Eräänä päivänä kun Äitisaurus ja Isäsaurus lähtivät metsälle Pikkusaurus tunsi miten maa tärähteli ja yhtäkkiä suuri varjo lankesi hänen ylle. Valtava Häijysaurus oli yllättänyt sen ja yritti varastaa Äitisauruksen munimia munia. Pikkusauruksen oli nyt toimittava nopeasti pelastaakseen munat. se otti pesän ja alkoi juosta karkuun. Saiko Pikkusaurus pelastettua munat ja mitä tapahtui lopuksi?

21.8.2019

Gorilla käy jätskillä

Tänään oli syksyn ensimmäinen satutuokio Arabianrannan kirjastossa. Paikkana olikin ensimmäistä kertaa kirjaston lastenosasto.

Aloitimme  lukemalla ensin kirjan Pieni yksisarvinen. Kirja oli ulkoasultaan kaunis, kohokuvioinen ja kiiltopintainen. Siinä tarinassa pieni yksisarvinen lähtee metsään tutkimusretkelle. Se halusi viettää seikkailupäivän. Se laukkasi ympäriinsä metsää iloisena. Vähän ajan kuluttua se kuitenkin huomasi että olikin eksyksissä. Pieni hiiri tuli yksisarvisen luo ja pyysi sitä leikkimään muiden metsän eläinten kanssa. Pieni yksisarvinen innostui ja halusi käyttää taikavoimiaan leikkiessään muiden kanssa. Taikavoimiensa avulla se vei selässään ystäviään tiheimmänkin metsän läpi. Mutta sitten pieni kaniini tippui yksisarvisen selästä jokeen. Silloin täytyi toimia ripeästi. Saako pieni yksisarvinen pelastettua ystävänsä kaniinin?

Seuraavana luettiin Hirmu hyppiväinen; kirjoittanut Julia Donaldson. Eräänä päivänä Kani oli menossa kotia kohti. Kun se pääsi kotikolonsa lähelle sieltä kuului pelottava ääni joka sanoi : Minä olen hirmu hyppiväinen ja olen karmea hurjapää! Kani pelästyi kovasti. Muutkin metsän eläimet tulivat kanin luo ihmettelemään kovaa ääntä. Niitä kaikkia pelotti eikä kukaan uskaltanut mennä kanin kololle. Mitä ihmettä siellä mahtoikaan olla?

Viimeisenä luettiin hauska riimikirja nimeltään Gorilla käy jätskillä; kirjoittanut Chae Strathie. Taneli Tuutti oli jäätelökauppias. Hänen nälkäiset eläinystävänsä kävivät ostamassa Tanelilta jäätelöä. Eläimillä oli hyvin erikoisia toiveita. Hiiri halusi homejuustotuutin ja kana halusi matotötterön. Laivakissa sai kalapuikkotötterön. Sitten kauppaan astuu gorilla ja hänkin tahtoo jäätelön. Ja gorillalla onkin hyvin erikoinen toive. Mitähän se on?