Satutunnilla luetut

15.5.2019

R2-D2

Tänään pidettiin kevään viimeinen satutuokio ennen kesälomia ja sen kunniaksi meillä oli robottisatutunti. Ensin luettiin Rusty rivets –sarjasta kirja Kekseliäät keksijät. Kirjassa on kaksi robottiaiheista tarinaa ja me luettiin tarina nimeltä Ilmapallopulmia. Rustyn työpajassa rakennettiin ilmapallolennintä. Siinä täytettiin ilmapalloja  ja solmittiin narut niihin. Sitten se kiinnitettiin koriin. Mutta Lasse potkaisi vahingossa lentimeen ja niin ilmapallolennin leijui ilmaan. Siitä alkoikin Lassen, Rustyn ja Roosan huima seikkailu heidän yrittäessään saada lennintä laskeutumaan. Apuun kutsuttiin robottidinosaurus, Bottisaurus  ja Heli, pieni bitti. Monien kokeilujen jälkeen ystävykset saivat pelastettua lentimen. Miten mahtoikaan ystävykset ratkaista pulman?

Sitten leikittiin Arabianrannan uudella robotilla, Star Warsistakin tutulla R2-D2 robotilla. Lapset pääsivät kokeilemaan itse miten robotti liikkuu ja mitä kaikkea se osaa tehdä. Lopuksi tarjolla oli mehua ja keksejä ja sitten olikin aika toivottaa kaikille hauskaa kesää!

8.5.2019

Karhu on karhu

Tänään luettiin satutuokiossa kevään uutuuksia. Ensin luimme Karhu on karhu (tai ehkä joku muu…); kirjoittanut Karl Newson. Kirjan on suomeksi riimitellyt Tuula Korolainen. Karhu herää kesken talviunien eikä oikein muista mikä se on. Se yrittää olla lintu, sitten orava, kettu ja hirvi mutta mikään ei onnistunut. Kun karhu jatkaa uniaan se herää ihanaan keväiseen metsään jossa sen ystävät toivottelivat sille huomenta. Silloin se muisti että karhu on karhu ainiaan, tämä karhu sattui sen unohtamaan.

Sitten luimme juuri ilmestyneen Mur ja tähti kirjan; kirjoittanut Kaisa Happonen ja kuvittanut Anne Vasko. Tarinassa Mur ja ystävät ovat tutussa metsässä ja ihmettelevät tähtiä. Mur-karhu yrittää kovasti kurkottaa tähtiin kiipeämällä kuusen latvaan mutta huomaa tähtien olevan edelleen liian kaukana. Sammuvatkohan tähdet, Mur mietti. Pöllö kertoi että ne sammuvat kun niiden aika on sammua. Mur tuli murheelliseksi eikä se halunnut että kenenkään tai minkään aika loppuisi. Pöllö kertoi että tähtien aika on erilainen kuin niiden jotka tähtiä katselevat. Kaikella on oma aikansa. Mur- karhu nukahti sinä yönä ihmetellen tähtiä ja miettiessä elämän kiertokulkua.

Viimeisenä luimme Onni-poika kirjasarjasta uuden kirjan nimeltä Onni-poika ja parvekeviidakko; kirjoittanut Sanna Pelliccione. Onni-pojan äiti oli väsynyt talveen. Onni ja Olavi hierovat äidin selkää piristääkseen äitiä. He keksivät että he hierovat sinne kukkameren ja auringonläikkiä.
Siitä alkaakin koko perheen puutarhainnostus. Kevät onkin hyvää aikaa istuttaa kukkia ja erilaisia kasveja. Niinpä koko Onnin perhe alkaa istuttamaan siemeniä. Isä haluaa viljellä perunaa ämpärissä. Onni ja Olavi täyttävät viilipurkit ja kukkaruukut mullalla ja erilaisilla siemenillä. Mitä kaikkea Onni ja Olavi puuhaavatkaan ennenkuin siemenet alkavat kasvamaan?
Mutta viimein Onnin perheellä on kuitenkin aikamoinen parvekeviidakko.

24.4.2019

Kleopatra Kuokkanen ja kultaisen apinan arvoitus

Tänään luimme ensimmäisenä Käpymetsässä herkutellaan; kirjoittanut Kazuo Iwamura. Käpymetsän reippaat pikku oravat Niko, Tiko ja Tuitsu seikkailevat jälleen käpymetsässä ja tapaavat pikku linnun. Avuliaat oravat yrittävät auttaa nälkäistä pikku lintua ja etsivät sille ruokaa. Mutta mikään ei tunnu kelpaavan pikku linnulle, ei kävyt eikä kirsikankukat. Lopulta pikku oravat oppivat että luonnossa on jokaisella omat herkkunsa. Mitä kaikkea keväisestä luonnosta löytyykään?

Toisena kirjana luettiin Elmeri ja juoksukisat; kirjoittanut David McKee. Elmeri ja Viljami järjestävät juoksukisat norsuille koska ne haluavat testata kuka niistä on kaikkein nopein.
Kilpailu oli jännittävä ja joku yritti pientä vilppiäkin. Mutta aina ei kuitenkaan ole tärkeintä voitto vaan se miten kilpailijat pelaavat. Ketkä mahtoikaan saada lopuiksi mitalit?

Kolmantena kirjana oli uutuus nimeltä Kleopatra Kuokkanen ja kultaisen apinan arvoitus, kirjoittanut Jonathan Emmett. Seikkailija Kleopatra Kuokkanen löytää eräänä päivänä vanhan aarrekartan. Kartta johtaa suoraan kulta-apinan luokse joka on kätketty vuhvuh-viidakkoon. Niinpä seikkailu alkaa. Lopulta kulta-apina löytyy. Mutta mikä se sitten onkin ja kuka sen ratkaisee? Tarina on myös hauskasti riimitelty.

17.4.2019

Maailman komein kukko

Tänään oltiinkin jo pääsiäistunnelmissa. Ensin luettiin Maailman komein kukko; kirjoittanut Dominique Blaizot. Suuressa maatalossa eleli kukko joka oli erittäin ylväs. Sen omasta mielestä se oli komein kukko maan päällä. Se kerskaili sillä muille maatalon eläimille päivittäin. Muut eläimet eivät oikein pitäneet siitä. Eräänä päivänä maatilalle tuli riikinkukko joka olikin upea lintu. Se levitti pyrstönsä viuhkaksi ja oli todella komea. Kukko ei pitänyt siitä lainkaan koska se ei ollutkaan enää komein kukko. Kukko vetäytyi yksikseen ja suri kohtaloaan. Mutta muut maatalon eläimet yrittivät piristää sitä ja kertoivat sille kuinka hauskaa heillä oli yhdessä vaikka he eivät olleetkaan kaikista komeimpia. Ja niin kukkokin oppi että voi olla onnellinen vaikka ei olekaan kaikista kaunein.

Toisena kirjana luimme Nallen puuhapäivä-nimisestä kirjasta tarinan nimeltä Nalle kadottaa leikkipupun; kirjoittanut Maria Loretta Giraldo. Kirjassa on neljä mukavaa kauniisti kuvitettua tarinaa pikku Nallesta. Tänään Nalle lähti ostoksille isänsä kanssa ja otti mukaan myös Pupujussin. Pupujussi oli Nallen leikkipupu. Ne viettivät mukavan päivän isänallen kanssa.
Ne kävivät puistossa, leipomossa jossa Nallelle ostettiin sen lempileipä, rusinaleipä. Ne kävivät myös paperikaupassa ostamassa Nallelle tussipaketin koska Nalle pitää piirtämisestä. Mutta kun ne tulivat kotiin, ne huomasivat että Pupujussi oli kadonnut. Nalle oli kovin surullinen ja ne päättivät isänallen kanssa lähteä etsimään sitä. Mistäköhän Pupujussi löytyykään? Vai löytyykö?

Viimeisenä luettiin hauska tarina siitä mistä suklaamunat tulevat ja miten. Tarinan nimi oli Herra Pupun suklaatehdas; kirjoittanut Elys Dolan. Herra Pupu omisti suklaatehtaan ja sillä oli monta kanaa munimassa suklaamunia. Mutta herra Pupu halusi koko ajan vaan enemmän ja enemmän suklaamunia. Lopuilta kanat väsyivät ja tekivät lakon koska herra pupu oli liian ankara ja teetti niillä liikaa töitä. Herra Pupu joutui tekemään kaikki työt itse ja huomasi viimein että on mahdotonta selvitä töistä yksin. Miten käy herra Pupun suklaatehtaan, saako se kanat takaisin töihin ja valmistuuko suklaamunat ja muut karkit? Hauska tarina sekä aikuisille että lapsille.
 

Lopuksi jaettiin tarrat satupassiin ja jokainen sai suklaamunan.

Hauskaa pääsiäistä!

10.4.2019

Karri opettajana

Tänäänkin tutustuimme kevään uusiin kuvakirjoihin. Aloitimme jälleen satutuokion Karri-sarjalla. Tällä kertaa kirjalla Karri opettajana; kirjoittanut Guy Parker-Rees. Tänään Karri halusi leikkiä opettajaa. Se löysi sänkynsä alta sopivat varusteet leikkiin, soittokellon ja silmälasit näyttääkseen fiksulta. Sen ystävät Sulo Saukko, Kattiina ja Tipsu Tipu olivat oppilaina ja odottivat innokkaana mitä Karri heille opettaisi. Kilin, kilin, se soitti kelloa ja tunti alkoi. Mutta Karri ei ollut muistanut valmistella tuntejaan etukäteen eikä oikein tiennyt mitä opettaisi. Monien yritysten jälkeen Karri sai idean. Se opettaisi ystävilleen juuri sitä mitä se osasi hyvin. Ja tässä kirjassa myös pikku kuulijat pääsivät olemaan  Karrin oppilaina. Mitäköhän Karri heille opetti?

Sitten luimme kirjan nimeltään Avaruusoliot kylässä; kirjoittanut Caryl Hart. Mummi on päiväunilla kun Ulla saa yllätysvieraita, nimittäin ulkoavaruudesta. Kop, kop, kuka ihme ovella rymyää…Avaruusoliot olivat eksyneet Ullan kotiin ja nyt Ulla yrittää auttaa oliot takaisin kotiplaneetalleen ennen kuin mummi herää. Ulla tutustui erilaisiin olioihin, oli sinisiä sirokkaita, pinkkejä piksuja, keltaisia kerppejä, vihreitä virkkejä ja muita erikoisia olioita. Ulla pääsee huikealle seikkailulle olioiden kanssa. Mutta ennättääkö Ulla saattaa oliot kotiplaneetalleen ennekuin mummi herää? Tarina on myös hienosti riimitelty.

Viimeisenä luimme hauskan kirjan nimeltä Minäkö kärttyinen, kirjoittanut Steve Smallman. Eräänä päivänä kärttyinen hiiri tuli erityisen kärttyiseksi kun se huomasi että sen kotikolon oviaukon oli peittänyt iso karvainen peppu! Mitä ihmettä? Selviteltyään asiaa Hiiri huomaa että siinä onkin pikku Mäyrä joka on eksynyt äidistään. Hiiri päättää auttaa pikku Mäyrää sen äidin etsimisessä. Matkalla he tapaavat muita metsän eläimiä ja kaikki tuntuvat tietävän tämän kärttyisen pikku hiiren. Mutta seikkailun edetessä pikku Hiiri alkaa oivaltaa miksi se on niin kärttyinen aina. Tarina kertoo auttamisen tärkeydestä ja ystävällisyydestä.

3.4.2019

Karri leipurina

Maaliskuun keskiviikot menikin Arabianrannan kirjastossa musiikkisatutuntien parissa kirjastomuusikko Otto Taipaleen tahtiin.

Tänään palattiin sitten lueskelemaan satuja uutuuskirjojen parissa. Aloitettiin Karri-sarjan kirjalla Karri leipurina; kirjoittanut Guy Parker-Rees. Tässä kirjassa seikkailee myös pieni Lepe Leppis joka osallistaa lapsia satuun. Tänään Karri halusi leipoa Sulo Saukolle syntymäpäiväkakun. Kun viimein Karri sai kakun valmiiksi, ihana kakun tuoksu saa Karrin nälkäiseksi. Niinpä Karri yritti tehdä kaikkea muuta jotta ei muistaisi nälkäänsä. Karrin ystävätkin yrittivät auttaa Karria ja olla syömättä Sulo Saukon kakkua ennen aikojaan. Malttaakohan Karri ja ystävät säästää Sulo Saukon kakun juhliin vai kasvaako kiusaus liian suureksi?

Sitten luettiin Kalle-karhusta joka on myös tuttu kaveri meidän satutunneilla. Kirja oli nimeltään Kalle-karhu jatkaa uniaan; kirjoittanut Karma Wilson. Kalle-karhu nukkui talviunta luolassaan. Sen ystävät kävivät välillä lämmittelemässä sen pesässä ja touhuamassa yhtä ja toista ja lopulta luolassa oikein juhlitaan. Mutta Kalle vain nukkui. Lopulta Kalle-karhu kuitenkin heräsi yhtäkkiä. Mitäköhän Kalle-karhu oikein tekee? Miten käy karhun ystäville?

Kolmantena kirjana luimme Joskus täytyy uskaltaa; kirjoittanut Nicola Kinnear. Tarinassa Leo-pupu on kovin arka eikä uskalla koskaan lähteä ulos kodistaan. Sen ystävä Lilja sen sijaan oli rohkea yritti houkutella Leoa ulos mutta turhaan. Lilja kyllästyi lopulta houkuttelemaan Leoa ulos ja lähti itsekseen seikkailemaan. Mutta Leoa kadutti vähän kun ei lähtenyt Liljan kanssa ulos ja niin se päätti uskaltaa lähteä etsimään Liljaa. Leo pakkasi tavaroita mukaansa ja lähti metsään. Metsä oli täynnä outoja ääniä ja eläimiä. Eläimet neuvoivat Leoa kuinka se voisi löytää Liljan. Ja niin Leo pääsi seikkailemaan metsän eläinten kanssa. Viimein Leo löysikin Liljan mutta Lilja näytti olevan vaikeuksissa. Nyt oli Leon päätettävä olla todella rohkea. Saiko Leo pelastettua Liljan ja miten Leo keräsi rohkeutta itselleen? Joskus täytyy vaan uskaltaa.

27.2.2019

Etana ja valas maailaman merillä

Tänään luettiin ensin Otso-herra eksyy kanisaarelle; kirjoittanut Chizuko Kuratomi. Tällä kertaa Otso-herra ajautui vahingossa merellä kanisaarelle. Pikku kanit ihmettelivät mikä otus rannalle oikein oli tullut ja oliko se pudonnut laivasta. Pikku kanit auttoivat Otso-herraa ja antoivat sille syötävää. Pian Otso olikin jo kunnossa ja pikku kanit ja Otso leikkivät hauskoja leikkejä yhdessä. Mutta kauempana iso kani vahti kiikarillaan pikku kaneja ja huomasi ison otuksen ajavan kaneja takaa. Se lähti nopeasti pelastamaan pikku kaneja. Mutta kun se pääsi perille se huomasikin että oli erehtynyt ison otuksen suhteen. Otso-herra olikin kiltti a auttavainen karhu. Ja niin Otso-herra ystävystyi kanien kanssa ja päätti jäädä kanisaarelle.

Toisena luimme mukavasti riimitellyn kirjan nimeltä Etana ja valas maailman merillä; kirjoittanut Julia Donaldson. Pikku etana halusi nähdä maailmaa ja päätti hankkia kyydin itselleen maailman ympäri. Niinpä se kiipesi suuren valaan selkään ja parivaljakko lähtee merimatkalle. Yhdessä ne näkivät koralliluolat, meren värikkäät kalat, tähdenlennot ja meren vaahtopäät. Vaarojakin matkalle ilmaantui mutta niistäkin kaksikko selviytyi.

Viimeisenä luimme uuden kirjan Stella ja toivomustähti, kirjoittanut Suzanne Chiew. Tarina kertoo Stella nimisestä hyväsydämisestä pikku pupusta joka haluaa auttaa ystäviään. Eräänä päivänä Stella oli pyöräilemässä ja löysi puun oksaan takertuneen toivomustähden. Stella solmi tähden pyöräänsä ja lähti ajamaan tähden kanssa kotiin. Matkalla se tapasi ystäviään jotka olivat joutuneet pulaan. Stella sai ajatuksen pyytää tähdeltä apua. Se lausui tähdelle ”Tuiki, tuiki tähtönen, kuule toive pienoinen”…Saikohan Stella ja ystävät apua tähdeltä?

Kirja on upeasti kuvitettu ja kirjan sivuilta löytyvät kimaltavat tähtikuviot jotka suurenevat ja pienenevät tarinan edetessä.

13.2.2019

Parhaat ystävät

Tänään juteltiin ystävyydestä ja ystävänpäivästä.

Ensin luimme kirjan Otso-herran lumijuhlat; kirjoittanut Chizuko Kuratomi. Eräänä talvisena päivänä Otso-herra heräsi kesken talviuniaan ja sillä oli kova nälkä. Se päätti lähteä Kanikylään hakemaan syötävää. Otso-herra otti kelkkansa ja lähti viilettämään kohti Kanikylää. Sillä aikaa pikku kanit rakentelivat lumiukkoja Kanikylän lumijuhlaa varten. Vahingossa Otso-herra kuitenkin laski kelkallaan suoraan kanien rakentamia lumiukkoja kohti. Hetkessä kanien rakentamat lumiukot olivat hajalla. Otso-herra ymmärsi mitä oli tapahtunut ja oli todella pahoillaan. Se lupasi rakentaa uudelleen kanien lumiukot Kanikylän lumijuhlaa varten. Ehtiikö Otso-herra saada lumiukkokylän valmiiksi seuraavan päivän juhlia varten?

Seuraavana luimme Yllätyslahja ystävälle; kirjoittanut Yoriko Kimura. Oli talvi ja eräs pieni jänis oli hyvin nälkäinen. Se oli etsimässä ruokaa kun se löysi hangelta kaksi porkkanaa. Jänis oli iloinen ja söi toisen porkkanan mutta ei jaksanutkaan syödä toista. Jäniksen mielestä ei varmaan kenellekään ole helppoa kaiken kylmän ja lumipaljouden edessä. Niinpä se päätti antaa porkkanan ystävälleen aasille. Aasi ei ollut kotona mutta jänis jätti sen aasin kotiin. Kun aasi tuli kotiin ja huomasi porkkanan se ajatteli antaa sen ystävälleen lampaalle. Lammas antoi porkkanan metsäkauriille jne. Porkkana matkaa monen metsän eläimen luona ja kenelle
porkkana lopulta päätyykin? Lämminhenkinen tarina eläinten ystävyydestä.

Sitten luimme kirjan Parhaat ystävät; kirjoittanut Melanie Joyce. Se kertoo pikku karhusta joka oli muuttanut uuteen kotiin ja ikävöi ystäviään mäyrää, jänöä ja hiirtä. Se päätti kirjoittaa niille kirjeen. Mutta tuuli tempaisi kirjeen ja pikku karhu kadotti sen. Saako pikku karhun ystävät kirjeen ja miten mahtaa käydä niiden ystävyyden?

Lopuksi luimme kirjan jossa kerrotaan millainen on hyvä ystävä. Kirjan nimi on Olet paras ystävä; kirjoittanut Owen Hart


6.2.2019

Voi harmi, Mäyrä!

Tänään aloitimme satutunnin lukemalla Otso-herran talviuni; kirjoittanut Chizuko Kuratomi.
Otso-herra on ystävällinen karhu. Tässä tarinassa Otso kerää ruokaa talvivarastoon. Se aikoo lähteä talviunille. Mutta juuri kun se on nukahtamaisillaan, kuuluu koputus ovelta. Kaniperhe tuli pyytämään Otso-herralta apua ja kaniperheen lapset olivat niin nälkäisiä että ne söivät Otso-herran talvivaraston tyhjäksi. Kaniperheen lähdettyä Otso-herra pääsi viimein talviunilleen. Mutta kaniperhe halusi kiittää Otso-herraa vieraanvaraisuudesta ja palasi karhun luo tuomaan ruokaa sille talvivarastoon. Otso-herra oli kuitenkin jo nukkumassa. Mitähän kaikkea kaniperhe keksikään yllätykseksi Otso-herralle?

Toisena luimme kirjan Voi harmi, mäyrä!; kirjoittanut Moritz Petz. Eräänä aamuna Mäyrä päätti herätessään että tästä tulisi loistopäivä! Mutta kaikki alkoi mennä pieleen sen noustua sängystä.
Lempimuki meni sirpaleiksi, kynät olivat hukassa ja puutarhassakin kaikki oli ihan sekaisin. Se päätti lähteä tapaamaan muita metsän eläimiä. Mutta ei ollut muillakaan hyvä päivä ja mäyrä auttoi kaikkia eläinystäviään. Lopulta mäyrä oli hyvin väsynyt kaikesta auttamisesta ja lähti sitten kotiin lepäämään. Mutta kun se tuli kotiovelle se huomasi jotain erikoista. Siellä oli kaikki sen tapaamat eläinystävät. Mitähän hauskaa eläimet olivat järjestäneet mäyrälle?

Viimeisenä luimme Suuresta satukirjasta tarinan nimeltä Säähirviö, ystäväni; kirjoittanut  Steve Smallman. Säähirviö asui luolassa korkealla vuorenrinteellä. Kun se oli iloinen paistoi aurinko mutta jos se oli surullinen satoi vettä ja sää oli huono. Oli satanut jo monta päivää ja läheisen kylän asukkaat ajattelivat että haluaisivat piristää säähirviötä jotta  tulisi parempi ja aurinkoinen ilma. Mutta he olivat hiukan peloissaan eikä kukaan halunnut mennä säähirviön luo. Mutta sitten poika nimeltä Tomi rohkaisi mielensä ja päätti lähteä tervehtimään säähirviötä. Kyläläiset leipoivat kakun viemisiksi säähirviölle ja toivoivat että se ilahtuisi siitä. Tomi lähti matkaan vuorille repussaan valtava kakku. Mutta kun Tomi pääsi säähirviön luokse se yllättyi. Saako Tomi säähirviön hyvälle tuulelle ja ystävystyykö säähirviö muiden kyläläisten kanssa?

16.1.2019

Onni-pojan talviseikkailu

Tänään oli vuoden 2019 ensimmäinen satutuokio.

Aloitimme tuokion talvisia satuja lukemalla. Ensin luettiin Onni-pojan talviseikkailu; kirjoittanut Sanna Pelliccioni. Tässä tarinassa Onni-pojan perhe lähtee talvilomalle Lappiin. He matkustavat junalla ja majoittuvat mukavaan mökkiin. Lapissa lunta oli todella paljon. He hiihtävät ja leikkivät ulkona, tekevät lumilinnan ja jäälyhtyjä. He katselevat kauniita revontulia. Onni saa myös uuden ystävän nimeltä Neetta. Neeta on saamelainen ja siitä tulee isona poronainen. Onni oppi paljon uusia asioita Neetalta ja saamenmaasta ja sai saamelaisen neljäntuulenlakinkin Neetalta. Onnista Lappi oli aivan erilainen maailma kuin sen oma kotimaailma. Ja Neeta lupasi tulla vierailulle Onni-pojan kotiin.

Toisena luimme Herra Jänis ja Rouva Karhu kelkkamäessä; kirjoittanut Christa Kempter.
Herra Jänis ja Rouva Karhu asuvat saman katon alla. Eräänä talvisena aamuna oli pyryttänyt lunta niin paljon että melkein kaikki oli lumen peitossa. Herra Jänis teki lumitöitä ahkerasti mutta Rouva Karhu halusi nauttia lumesta ja lumileikesitä. Siitä tuli niille vähän erimielisyyttä. Herra Jäniksen mielestä kaikenlaiset lumileikit ovat ihan turhia. Mutta lopulta Rouva Karhu saa Herra Jäniksen suostumaan kelkkamäkeen. Aikamoinen seikkailu kaveruksia odottaa mutta kuinkas sitten kävikään?

Viimeisenä luimme Suuresta satukirjasta tarinan jonka nimi oli Eläimistä onnellisin; kirjoittanut Anna Shuttlewood. Tarinassa erilaiset eläimet kilpailevat siitä kuka on parhain. Kirahvin mielestä se on paras koska sillä on pisin kaula. Sian mielestä se oli paras koska se oli pyörein ja suloisin.
Jotkut  kadehtivat siiliä koska sillä oli piikit eikä muilla ollut. Mutta oli yksi eläin joka oli onnellinen kaikkien puolesta. Sen mielestä oli hienoa että kaikki olivat erilaisia ja niin upeita. Viimein se sai muutkin iloisiksi. Mikäköhän eläin se on?

12.12.2018

Joulupukki ja nimien kirja

Tänään olimmekin runsain joukoin jouluisissa tunnelmissa viettämässä vuoden viimeistä satutuokiota. Luimme kaksi uutuuskirjaa. Ensin luimme Joulupukki ja nimien kirja; kirjoittanut Satu Heimonen. Kaukana pohjoisessa oli salaperäien joulumaa. Siellä Leiskuvat revontulet ja tontut kertovat tarinoita lasten hyvistä teoista. Joulupukki kirjaa ne salaperäiseen nimien kirjaan. Joulupukki tarvitsee sitä kun lähtee viemään jouluaattona lapsille lahjoja. Sitten eräänä päivänä Joulupukki oli kadottanut Nimien kirjan. Joulupukki lähtee etsimään Tuomo-tontun kanssa Nimien kirjaa ja samalla tutustuttaa lukijan Korvatunturiin ja sen asukkaisiin. Heillä onkin huima seikkailu etsiessään Nimien kirjaa. Mistäköhän kirja löytyy vai löytyykö? Ja pääseekö Joulupukki matkaan?

Sitten luimme Karhun jouluyllätys; kirjoittanut Annette Amrhein. Karhu oli järjestellyt paikkaa talviunilleen niin puuhakkaana että oli unohtanut käydä talviunille. Mutta se oli iloinen siitä koska kerrankin se sai viettää joulua. Sitä karhu ei ollut viettänyt vielä kertaakaan Se päätti pitää juhlat koko metsän väelle. Karhu kutsui kaikki metsän eläimet kotiinsa viettämään joulua. Se laittoi hienot kutsut ja hankki joulukuusen, laittoi jouluruuat ja siivosi kodin. Kaikki oli valmista. Mutta ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Mitä oli tapahtunut?

5.12.2018

Tomppa ja Kerttu-kirjatoukka

Tänään aloitimme talvisella sadulla. Ensin luettiin Taavin talvitoive; kirjoittanut Gillian Shields.
Taavilla on tapana käydä ihailemassa vaarin hienoa lumisadepalloa. Se oli täynnä pikkuruisia kimaltelevia lumihiutaleita. Taavin toivoi kovasti että tulisi lunta ja pääsisi tekemään lumiukkoja ja muita talvisia leikkejä. Eräänä päivänä Taavi oli taas ihailemassa vaarin lumisadepalloa kun se yhtäkkiä tipahti lattialle ja meni rikki. Taavi oli kauhuissaan ja niin pahoillaan. Taavi päätti yllättää vaarin ja osti sille uuden. Yhdessä he vaarin kanssa ihailivat lumisadepalloa ja ravistelivat sitä  niin että lumihiutaleet leijailivat lasin sisällä. Samalla he esittivät toiveen. Mitäköhän Taavi toivoi Kun Taavi seuraavana päivänä heräsi oli kaikkialla lunta. Taavi oli innoissaan ja vihdoin se pääsi leikkimään ulos talvileikkejä. Olikohan lumisadepallon hiutaleissa ollut kenties ripaus taikaa?

Sitten luimme uutuuskirjan nimeltä Hotelli jouluntaika; kirjoittanut Tracey Corderoy. Siinä karhu oli ajatellut viettää rauhallisen joulun. Juuri kun se oli aloittanut rauhallisen joulunvieton kotonaan takkatulen ääressä, alkoi ulkoa kuulua jotain melua. Karhun ovelle tuli sammakko joka luuli tulleensa hotelli Jouluntaikaan. Mutta sammakko olikin eksynyt ihan väärään paikkaan. Hetken mietittyään karhu ehdotti että sammakko voisi jäädä hänen luokseen viettämään joulua. Sammakko tosin halusi nähdä asioita joita hotelli esitteessä oli luvattu. Esimerkiksi ääntä nopeampaa kelkkaa, laulava joulukuusi ym. ihmeellistä. Karhu keksi kuitenkin muuta mukavaa puuhaa sammakolle. Sammakko oli haltioissaan mm. oikeasta lumesta eikä lumitykistä tulleesta lumesta. Ja revontulet olivat sammakon mielestä täydelliset jouluvalot. Ja jouluaamuna karhua ja sammakkoa odotti yllätys joulupukilta. Mitä se sitten olikin, ainakin sammakko ja karhu saivat täydellisen joulun. Ja taisi siinä olla jouluntaikaakin.

Viimeisenä meillä oli myös uutuuskirja Tomppa-sarjasta. Kirjan nimi oli Tomppa ja Kerttu-kirjatoukka; kirjoittanut Kristiina Louhi. Tompan pikkusisko Kerttu on pieni vauva joka tuntuu ehtivän joka paikkaan ja sille tuntuu maistuvan parhaiten pahviset kirjat. Niitä Kerttu vauva rouskuttelee mielellään. Eräänä päivänä Tompan isä vie sisarukset retkelle uuteen kirjastoon.
Helsingin keskustaan on avattu uusi kirjasto jonka nimi on Oodi. Isä, Tomppa ja Kerttu menevät sinne junalla. Uusi kirjasto näyttää Tompan mielestä suurelta laivalta joka on uinut kaupunkiin.
Kaikkialla on uutta ja jännittävää. He syövät eväät, käyvät jäätelöllä kahvilassa ja lukevat satuja. 
Isän mielestä Tompan on aika saada vihdoin oma kirjastokortti. Tompasta kirjastokortti näyttä hauskalta. He viettävät mukavan kirjastopäivän Oodissa mutta yksi asia jäi vielä ihmetyttämään Tomppaa.

28.11.2018

Mustan yön arvoitus

Luimme tänään aluksi kirjan nimeltä Mustan yön arvoitus; kirjoittanut M. Christina Butler. Sammakko oli herännyt talviuniltaan ja halusi lähteä kotilammelleen. Mutta saapuessaan lammelle se näki valtavan lampihirviön. Se lähti kauhuissaan karkuun  ja kertomaan ystävilleen mitä oli nähnyt. Pian siili ja pähkinähiiri lähtivät katsomaan sammakon kanssa minkälainen
lampihirviö oikein oli. Lopulta kuitenkin lampihirviö paljastui kaikille. Mikähän se mahtoi olla?

Sitten tutustuimme uuteen kuvakirjasarjaan joka kertoo Ruut tytöstä ja ihan arkisista asioista. Tällä kertaa Ruut pääsee parturiin ihan ensimmäistä kertaa elämässään. Kirjan nimi on Ruu ja uusi tukka; kirjoittanut Annakarin Garhamn. Ruun hiukset olivat kasvaneet pitkiksi ja äiti varaa ajan parturiin. Ruut on innoissaan ja jännittääkin vähän ensimmäistä parturireissuaan. Hänestä oli kiva kun sai valita millaisen tyyli haluaa.Parturireissua varten Ruut pakkasi laukkunsa ja otti mukaan tietenkin lempilelunsa kanin, rahaa ja piirustuksen sinisestä tukasta. Parturissa Ruulle laitettiin jättisuuri ruokalappu ja sitten pestiin hiukset. Ruutista oli mukavaa olla parturissa.
Lopulta hiukset olivat leikattu ja Ruut sai katsoa peilistä miltä se näyttää. Ruutin mielestä tukka oli todella hieno. Mutta jotain Ruut halusi siihen vielä. Mitäköhän se oli?

Kolmantena kirjana luimme Pikku Peura ja ensilumi, kirjoittanut M. Christina Butler. Kirjassa on hieno kimalteleva kuvitus. Eräänä aamuna Pikku Peura heräsi ja huomasi että kaikki oli muuttunut. Mihin kaikki ruoho oli kadonnut? Hänen ystävänsä Kani saapui paikalle ja kertoi että se on lumen alla piilossa. Oravakin tuli paikalle ja yhdessä ne lähtivät talviselle seikkailulle. Ne tekivät lumipalloja, luistelivat ja kierivät lumessa. Vaikka Pikku Peura oli ollut aluksi hieman peloissaan ensilumesta se huomasi lopulta miten hauskaa lumessa on leikkiä. Joskus pelottava muutos voi ollakin mukava yllätys.

21.11.2018

Pupun luminen yllätys

Aloitimme satutuokion lukemalla ensin Pupun luminen yllätys; kirjoittanut Georgiana Deutsch.
Metsän eläimet leikkivät talvileikkejä mutta Karhu oli aina kärttyisä eikä halunnut olla muiden eläinten kanssa. Se ei halunnut että ne tulevat lähellekään sen kotia. Sillä oli pihassa kyltti jossa luki että vain karhuille. Pikku Pupu halusi yllättää karhun ja teki karhun pihalle lumipupun. Kun karhu huomasi sen se oli erittäin äkäinen ja murisi kaikille. Se halusi tietää kuka uskalsi tehdä hänen pihalleen lumipupun. Kaikki metsän eläimet olivat peloissaan mutta Pupu ei pelännyt karhua. Viimein karhu ja pupu ystävystyivät ja karhusta tulikin  iloinen ja ystävällinen kun sai ystävän.

Sitten luimme Siilin talvipäivä; kirjoittanut M. Christina Butler. Siilillä on lämpimät kintaat, kaulahuivi ja tietenkin punainen myssy. Tällä kertaa siili seikkailee kovassa talvimyrskyssä. Kaikki metsän eläimet ovat kylmissään. Myrsky hajottaa pikkusiilin kodin ja se lähtee suojaan mäyrän luo. Matkalla siili näkee eläinystäviään jotka ovat kylmissään. Kiltti siili antaa kullekin vuorollaan lämpimät kintaansa, kaulahuivin ja hatunkin. Mutta miten pikkusiili pärjää itse myrskyssä ja pääseekö pikkusiili mäyrän luo turvaan kylmältä? Kirjassa on ihanat samettiset kosketuspinnat ja kaunis kuvitus.

Viimeisenä luimme Disneyn Frozen- kirjan nimeltään Olaf ja kolme jääkarhua. Satu muistuttaa kovasti klassikkosatua kultakutri ja kolme karhua. Siinä Olaf-lumiukko lähtee eräänä päivänä Annan ja Elsan kanssa kävelylle. Kesken retken Olaf kadottaa ystävänsä mutta löytää metsästä pienen mökin ja menee sisälle taloon. Talossa ei ollut ketään kotona ja Olof alkoi tutkia paikkoja.
Olof tunsi itsensä väsyneeksi ja nukahti. Kun Olof heräsi se huomasi jääkarhuperheen tulleen taloon. Miten käy Olofin ja jääkarhuperheen tässä sadussa?

14.11.2018

Karri tohtorina

Tänään luettiin toinen uutuuskirja Karri-koirasta. Tällä kertaa kirjan nimi oli Karri tohtorina; kirjoittanut Guy Parkers-Rees. Vaivaako pää-olka-polvi-varvastiitti vaiko lötköpötkökuume? Karri tohtori löytää mitä erikoisempia vaivoja ystäviltään. Karri antaa lääkettä, pöyhii tyynyt, kuuntelee sydänäänet. Karri on ahkera tohtori. Mutta viimein Karrikin väsyy. Kuka hoitaisi Karria?

Sitten luimme sadun kirjasta Suuri satukirja. Sadun nimi oli Pikkukarhu ja perhoset. Pikkukarhu oli menossa nukkumaan ja äitikarhu kertoi iltasatua Kissankelloniitystä. Pian pikkukarhu olikin jo menossa etsimään Kissankelloniittyä. Se kyseli metsän ystäviltään tietäisikö ne missä on Kissankelloniitty. Yhdessä ystävykset lähtivät etsimään Kissankelloniittyä. Matkalla ne näkivät kauniin perhosen ja seurasivat sitä. Viimein perhonen johdatteli heidät kauniille niitylle jossa perhoset tanssivat auringossa. Niinpä ne ajattelivat että olivat löytäneet Kissankelloniityn. Ja halusivat jäädä sinne, kunnes pikkukarhu kuuli äitikarhun äänen ja avasi silmänsä….

Viimeisenä luimme taas suositun Ryhmä Hau-tarinan. Luimme kirjasta Hau Hau hauskaa tarinan Vallaton vauhtihirmu. Aleksi oli rakentanut itselle kolmipyörän ja nyt hän halusi lähteä testaamaan sitä. Mutta Aleksi otti liian kovat vauhdit ja törmäsi kadun kivetykseen. Kolmipyörä meni rikki ja Aleksi oli suruissaan. Herra Totteri soitti Rikulle ja Ryhmä Hau olikin pian paikalla. He laittoivat Aleksin kolmipyörän kuntoon Vahtitornissa. Ja niin Aleksi pääsi taa ajelemaan kolmipyöräänsä. Mutta tällä kertaa vauhti kiihtyi alamäessä vahingossa niin nopeaksi että Aleksi ei pystynyt pysäyttämään pyöräänsä. Jännittävien vaiheiden jälkeen Ryhmä Hau sai Aleksin pelastettua ja Aleksi lupasi olla paljon varovaisempi seuraavalla kerralla.

7.11.2018

Karri kauppiaana

Tänä aamuna aloitimme satutuokion uudella kirjalla Karri kauppiaana; kirjoittanut Guy Parker-Rees. Karri on iloinen raidallinen koira joka tykkää leikkiä ystäviensä Kattiinan, Sulo-saukon ja Tipsu-tipun kanssa.Nyt Karri halusi leikkiä kauppaa. Sillä oli kassakone ja se halusi sen sanovan kling. Niinpä Karri perusti oman kaupan. Se oli hyvin innoissaan puodistaan. Mutta tuleeko sinne asiakkaita? Kirjassa esiintyy myös Lepe Leppis joka kysyy tarinaan liittyviä kysymyksiä. Näin lapset pääsevät osallistumaan tarinaan ja leikkimään sitä myös.

Sitten luimme kirjasta Eläinsatuja tarinan Kertun kiva yllätys. Kerttu on maailman ystävällisin kirahvi ja aina auttamassa kavereitaan. Eräänä päivänä Kertun kaverit halusivat yllättää Kertun antamalla jotain oikein erityistä Kertulle. Ensin ne eivät keksineet mitään mutta lopulta Lenni leijona keksi hyvän lahjan Kertulle. Mikähän se mahtaa olla? Kirjassa on yksitoista ihanaa eläintarinaa ja ne vievät lukijan hauskoihin seikkailuihin ja tutustumaan pienten eläinten maailmoihin.

Viimeisenä luimme suositun Ryhmä Hau tarinan. Kirjan nimi oli Hau Hau Hauskaa ja tällä kertaa luimme tarinan Avaruusolento ahdingossa. Eräänä päivänä pormestari Pujola huomasi että Mielikki-lehmä leijui ilmassa jossain kuplassa. Hän ihmetteli mitä oikein oli tapahtunut. Hän soitti heti Rikulle ja niin Ryhmä Hau oli valmiina auttamaan. Ne löysivät rikkoutuneen avaruusaluksen maasta. Sitten e alkoivat etsiä aluksen lentäjää ja lopulta vainu löysi avaruusolion. Mutta kuinka Vainun kävikään? Jännittävän seikkailun lopuksi Ryhmä Hau sai lopulta selvitettyä avaruusaluksen tarinan.

31.10.2018

Kalle-karhu sairastuu.jpg

Lokakuun viimeisellä satutunnilla luimme kolme kirjaa, joiden päähenkilönä oli karhu ja jotka kaikki kertovat ystävyydestä.


Karma Wilson, Jane Chapman: Kalle-karhu sairastuu
Kalle-karhu tuntee olonsa todella kurjaksi ja on sairastunut flunssaan. Kalle-karhun ystävät rientävät apuun ja hoivaavat Kallea kaikin keinoin, jotta tämän olo helpottuisi. Jokainen haluaa auttaa ja yhdessä he valmistavat ruokaa ja juomaa, sekä peittelevät Kallen lämpimästi peiton alle. Pian Kallen olo alkaakin helpottaa, mutta sitten on ystävien vuoro sairastaa.

Adria Meserve: Ollaan aina ystäviä
Mitä tekemistä keksisi sadepäivänä? Karhu ja Hiiri yrittävät keksiä kivaa puuhaa sisällä, koska ulkona on niin kurja ilma. Mutta leikeissä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, josta syntyy riita. Harmistuneet ystävykset onnistuvat kuitenkin lopulta sopimaan riitansa ja sadepäivästä tulee sittenkin hyvä päivä.

Ciara Flood: Karhun uudet naapurit
Karhu on tottunut asumaan ihan yksinään keskellä korpea ja nauttii saadessaan olla rauhassa. Hän saa kuitenkin naapurikseen kaniperheen joka haluaa ystävystyä. Yrmeä karhu ei innostu kanien yrityksistä tehdä tuttavuutta, vaan haluaa jatkaa itsekseen oloa kuten ennenkin. Kanit eivät kuitenkaan anna periksi ja lopulta karhu huomaa olevansa kuitenkin yksinäinen ja on ehkä sittenkin mukavaa saada ystäviä.

24.10.2018

Sammakko ja aarre

Tänään aloitimme satutuokion kirjalla nimeltään Sammakko ja aarre; kirjoittanut Max Velthuijs. Eräänä aamuna sammakko haluaa lähteä etsimään aarretta ja pyytää ystävänsä pikkukarhun mukaansa. Niinpä ystävykset lähtevät matkaan ja löytävät paikan josta alkavat kaivamaan aarretta. He kaivavat ja kaivavat kunnes yhtäkkiä tapahtuu jotakin yllättävää. Sammakko ja pikkukarhu tippuvat syvälle kuoppaan eivätkä pääse pois. Tuleeko kukaan auttamaan niitä ja löytyykö aarretta ollenkaan?

Sitten luimme tarinan ihan uudesta satukirjasta. Kirja oli nimeltään Suuri satukirja. Kirjassa on kahdeksan kauniisti kuvitettua kertomusta. Luimme tänä aamuna tarinan nimeltään Oravan kiireinen päivä. Oli syksy ja orava päätti kerätä itselle talveksi tammenterhoja. Se tapasi monia metsän eläimiä päivän aikana. Kiireisen ja rankan päivän päätteeksi orava oppi että ystävät ovat todella tärkeitä.

Viimeisenä luimme tarinan uudesta Ryhmä Hau-kirjasta Hau Hau hauskaa. Tarinan nimi oli reilua peliä. Ryhmä Haun pentupoppoo harjoittelivat kung-vuhia Taimi-emännän ladossa. Ne harjoittelivat keltaista vyötä varten. Sitten tuli jokaisen aika näyttää taitonsa. Yhtäkkiä kesken heidän esityksiään tuli häiritsemään pormestari Hanttinen kissakoplansa kanssa. Heidän  mielestään heidän lajinsa, kisu-jitsu oli paljon upeampi laji. Ne päätti kisata kaikki taidoistaan mutta kissakopla turvautui epäreiluun peliin eikä noudattanut sääntöjä. Riku ja pentupoppoo tulivat kuitenkin siihen tulokseen että voittoakin tärkeämpi on reilu peli.

10.10.2018

Mitä nyt, Pupu Tupuna?

Tänään luimme ensin monille tutusta Pupu Tupunasta. Kirjan nimi oli Mitä nyt, Pupu Tupuna?; Kirjoittanut Pirkko Koskimies. Pupu Tupuna tykkää leikkiä metsässä olipa vuodenaika mikä tahansa. Yhdessä kurre-oravan kanssa Pupu Tupuna seikkailee metsässä. Ne keräävät käpyjä kurrelle talvivarastoon. Syksyllä  ne leikkivät putoilevien värikkäiden lehtien seassa. Ne toivottavat hyvää matkaa linnuille jotka muuttavat kauas pois talveksi. Talvella pääsee luistelemaan järven jäälle. Kun lunta sataa jää lumeen isoja ja pieniä jälkiä. Mutta kaikista mukavin paikka taitaa löytyä kotikolosta.

Sitten luimme Myyrän suuri salaisuus; kirjoittanut Jonathan Emmett. Eräänä kesäisenä päivänä Myyrän kävellessä metsässä se tapaa mukavan Hiiren. Heistä tulee ystävät ja ne leikkivät joka päivä yhdessä. Myyrä ei halua kertoa muille eläinystävilleen uudesta ystävästä koska haluaa vain itse leikkiä sen kanssa. Lopulta ystävät saavat kuitenkin tietää Myyrän salaisuuden.

Kolmas tarina oli kirjasta Eläinsatuja; kirjoittanut Gemma Barder. Sadun nimi oli Sankari Santtu. Santtu oli pieni aasi ja asui neljän kauniin hevosen kanssa. Se toivoi olevansa kuin hevoset, yhtä kaunis ja pitkä. Hevosista nopein oli Salama. Eräänä päivänä Salama joutui pulaan. Se pyysi Santtu-aasilta apua. Ensin Santtu oli hädissään kuinka se voisi auttaa Salamaa. Mutta sitten se rohkaisi mielensä alkoi toimia. Viimein Santtu saikin pelastettua Salaman ja kaikki hevoset olivat hyvin ylpeitä Santusta. Ja se tunsi olevansa yhtä hyvä kuin tallitoverinsakin ihan sellaisena kuin oli.

3.10.2018

Lupaus on lupaus

Tänään aloitimme satutuokion kirjalla nimeltä Lupaus on lupaus; kirjoittanut Knister. Niilo on pieni murmelin poikanen, joka tutustuu kauniiseen voikukkaan. Niistä tulee parhaat ystävykset. Ne viettävät yhdessä kesäisiä päiviä. Niilon mielestä voikukka kaunistuu päivä päivältä. Eräänä päivänä voikukka kysyy Niilolta luottaako Niilo voikukkaan. Sitten se pyysi Niilolta palvelusta. Ja Niilon luottamus joutuukin kovalle koetukselle.

Toisena kirjana luimme Kapteeni Pikkupossu; kirjoittanut Martin Waddell. Tarina kertoo Vuohivaarista, Kalkkunasta ja Pikkupossusta jotka lähtevät eräänä päivänä retkelle. Ne saapuivat Sinijärvelle ja löysivät rannasta pikku soutuveneen. Pikkupossu halusi soutelemaan. Se halusi itse soutaa, kalastaa valaita ja olla komentajakapteeni. Mutta soutaminen olikin paljon vaikeampaa kuin Pikkupossu oli ajatellut. Valaitakin oli vaikea kalastaa. Ystävykset saavatkin lopulta kokea retkellänsä melkoisen yllätyksen.

Lopuksi Luimme tarinan Eläinsatuja -kirjasta jonka on kirjoittanut Gemma Barder. Tarinan nimi oli Leon kova karjaisu. Leo oli pienin leijona laumassaan. Sen sisko ja veli leikkivät yhdessä mutta Leo ei päässyt leikkeihin mukaan kun oli liian pieni. Pikku Leo ei tykännyt lainkaan kun ei päässyt leikkimään sisarustensa kanssa. Sitten Leo keksi keinon millä sai tahtonsa läpi. Se oppi karjumaan oikein kovaa ja alkoi harrastaa kaikenlaisia ilkikurisia temppuja. Sitten eräänä päivänä Leo joutui vaaraan ja alkoi karjua apua mutta kukaan ei tullut apuun. Miten pikku Leon käy?

26.9.2018

Tänään luimme ensin Maisa käy kirjastossa; kirjoittanut Lucy Cousins. Maisa tykkää käydä kirjastossa ja lukea kirjoja omassa rauhassa. Eräänä päivänä Maisa lähtee jälleen kirjastoon. Hän haluaa lainata kalakirjan. Samalla Maisa oppii mitä kaikkea muutakin voi kirjastossa tehdä. Kun Maisa ryhtyy lukemaan kirjaa saapuu hänen ystävänsäkin sinne. Ja siihen Maisan rauhallinen lukuhetki päättyy. Mitähän ne kaverukset oikein tekevät? Ja pääseekö Maisa lukemaan ollenkaan kirjaansa?

Sitten luimme Max Velthuijsin kirjan Sammakko löytää ystävän. Eräänä syksyisenä päivänä Sammakko oli kävelyllä metsässä ja huomasi pensaan juurella pienen nallekarhun. Se otti sen mukaansa ja ajatteli että saisi siitä uuden ystävän. Pian kaverit huomasivat myös Sammakon uuden ystävän ja tulivat tervehtimään sitä. Ne sanoivat että tuohan on lelu eikä se edes puhu. Sammakko päätti opettaa nallen puhumaan. Ystävykset viettivät aikaa yhdessä ja leikkivät ja pelasivat. Muutkin metsän eläimet halusivat leikkiä heidän kanssaan. Eräänä päivänä nalle kuitenkin päätti palata sinne mistä oli tullutkin. Sammakko oli suruissaan ja ikävöi kovasti nallekarhuaan. Vieläköhän ystävykset tapaavat?

Kolmantena kirjana luimme uutuus-kirjan Dinokoneet aarteen jäljillä; kirjoittanut Michael Whaite. Dinokoneet aloittavat kesäloman ja lähtevät etsimään aarretta. Matkan varrella tulee kaikenlaisia yllätyksiä ja kun he lopulta löytävät aarteen se ylittää kaikki odotukset. ”On tänään paras hetki tehdä jännä retki ja löytää kulta-aarre” Kirja on kuvitettu ja riimitelty hauskasti.

19.9.2018

Elmerin kävelyretki

Tänään satutuokio aloitettiin lukemalla Elmerin kävelyretki; kirjoittanut David McKee.Elmeri oli kävelyllä ja ihasteli maisemia ja luontoa kaikessa rauhassa. Siitä oli mukavaa kun ei ollut kiire. Se tapasi matkalla muita eläinystäviään, norsuja, tiikerin, apinoita ja leijonan. Elmeri olisi halunnut jakaa elämyksiään muiden eläinten kanssa mutta kenelläkään ei ollut aikaa jäädä ihastelemaan luonnon ihmeitä Elmerin kanssa. Viimein löytyi kuitenkin yksi ystävä kenen kanssa Elmeri  sai jakaa kokemuksiaan. Mitähän kaikkea Elmeri matkallaan näki ja koki?

Seuraavana luettiin ihan uusi kirja nimeltä Reima Ritari etsii apuria!; kirjoittanut Mark Sperring. Olipa kerran Reima Ritari joka etsi apureita itselle. Kuka parsimaan sukkia ja kuka kiillottamaan haarniskaa. Reiman apurit olivat hyvin ahkeria ja tekivät paljon työtä Reima Ritarin hyväksi. Mutta Ritari ei muista kiittää apureitaan ja vaatii vaan tekemään lisää. Kuinkahan Ritarin lopulta käy? Tarina on riimitelty hauskasti  ja muistuttelee huomaavaisuuden tärkeydestä.

Kolmantena kirjana luimme suositun Ryhmä Hau tarinan. Luimme kirjasta Valppaat pelastajat tarinan Viidakon rohkea Valpas. Siinä Ryhmä Hau pääsee auttamaan ystäväänsä Carloa patsaan siirtämisessä museoon. Carlolla on kaverinaan Alli apina joka häviää viidakkoon arvokas kruunu mukanaan. Tarvitaan Ryhmä Haun apua ja he pääsevätkin jännittävälle seikkailulle viidakkoon ja apinatemppeliin. Monien erilaisten seikkailujen ja kommellusten jälkeen Ryhmää Hau saa pelastettua ystävänsä Carlon ja Alli apinankin. Ryhmä Hau saa myös uuden jäsenen tiimiinsä. Kukahan se mahtaa olla?

12.9.2018

Pikku kanin hammashuolet

Tänään luimme ensin kirjan nimeltä Pikku kanin hammashuolet; kirjoittanut Isabel Carralo. Eräänä aamuna kun pikku kani rouskuttaa porkkanaa aamupalaksi sen hammas raksahtaa yhtäkkiä poikki. Pikku kani kauhistuu. Pikku kanin ystävistä vanha kunnon myyrä tietää että metsässä asustaa hampaiden korjaaja ja sitä kutsutaan hammastohtoriksi. Pikku kani ystävineen lähtee etsimään hammastohtoria. Kukahan hammastohtori oikein on? Ja mitä ihmettä pikku kanille ja ystäville tapahtuukaan matkalla?

Toinen kirja kertoi Pikkuli pikku linnusta joka seikkailee animaatiosarjana televisiossakin. Kirjan nimi oli Pikkulin syntymäpäivä; kirjoittanut Metsämarja Aittokoski. Pikkuli odotti innokkaasti syntymäpäiviään. Se ajatteli että tekee kutsukortit ystävilleen ja laittaa myös lahjatoiveet niihin. Pikkulin ystävät olivat hieman huolissaan nähdessään Pikkulin lahjatoiveet. Ne olivat hyvin suureellisia ja vaikeita hankkia. Niinpä vihdoin kun syntymäpäivä koitti Pikkuli koki aikamoisen yllätyksen. Pikkuli oppi myös että tärkeintä ei ole suuret lahjat vaan ystävät ja juhlat.

Kolmantena kirjana luimme Toisinkin voi oppia; kirjoittanut Eve Tharlet. Ninni oli pieni hanhenpoikanen. Siitä tuntui ettei se osannut oikein mitään mitä muut hanhenpoikaset oppivat nopeasti. Niillä oli uinti ja lentoharjoituksia eikä Ninni osannut niitä ollenkaan. Mutta Ninni piti perhosista. Se halusi isona perhostutkijaksi. Mutta ilman lentotaitoja se ei voi olla perhostutkija. Eräänä päivänä Ninni kuitenkin keksii ihan oman ratkaisun. Ja muutkin hanhet oppivat että jokainen voi tehdä asiat omalla tavallaan.

5.9.2018

Pikku hanhen lempiruoka

Tänään aloitimme satutuokion lukemalla Pikkuhanhen lempiruoka; kirjoittanut Tiziana ja John Bendall-Brunolle. Pikkuhanhen lempiruokaa oli ruoho. Se mietiskeli pitivätkö kaikki ruohosta yhtä paljon kuin se. Eräänä päivänä se halusi tietää muidenkin eläinten herkkuruoat.
Niinpä se kyseli lehmältä, vuohelta ja monelta muulta eläimeltä niiden herkkuruokia. Lopulta se tapasi ketun ja kysyi mikä mahtaa olla ketun lempiruokaa. Ja silloinpa hanhi saikin yllättyä todella. Kirjan lopussa odottaakin lukijaa herkullinen yllätys.

Toisena kirjana luimme Matti myrskyssä; kirjoittanut Miriam Moss.
Matti on siisti karhu joka asuu yhdessä sisarensa Millin kanssa joka taas ei ole yhtä siisti. Matti saa olla jatkuvasti siivoamassa Millin jälkiä. Millillä oli kaikki aina ihan sikin sokin. Sitten yhtenä päivänä myrsky yllätti Matin ja Millin. Ja siitähän vasta sotkua syntyikin. Kotikin oli ihan sekaisin ja puukin oli tullut katon läpi. Ne siivosivat myrskyn jälkiä ja sen jälkeen kumpikin muuttui. Matti ei ole koko ajan siivoamassa enää Millin jälkiä eikä Millikään sotke enää niin paljon.

Sitten luimme vielä Ryhmä Hau-kirjan nimeltään Valppaat pelastajat.
Luimme kirjasta tarinan Pitsakemut vaarassa. Jakke oli tehnyt hienon kiviuunin ja ajatteli järjestää hienot pitsakemut. Herra Totterin ja hänen lapsenlapsensa Aleksin oli tarkoitus toimittaa Jakelle pitsataikinat kemuja varten. Mutta kun he lähtivät kuljettamaan pakettiautollaan pitsataikinaa Jakelle auto luisui liukkaalla tiellä jyrkänteen reunalle. Heidän oli hälytettävä Ryhmä Hau paikalle. Ja Ryhmä Hau on aina valmis auttamaan. Ne saivat ensin Herra Totterin ja Aleksin turvaan. Mutta sitten taikinalaatikko tippui autosta ja päätyi vuoren kielekkeelle. Sitten he huomasivat että jokin muukin halusi taikinalaatikon. Monien vauhdikkaiden tapahtumien jälkeen he saivat pelastettua pitsataikinan ja autonkin turvaan. Ja myös pitsakemutkin pelastui.

29.8.2018

Pete ja Pulmu ja ilmapallo

Tänä aamuna satutunnilla luettiin ensin Pete ja Pulmu ja iso ilmapallo; kirjoittanut Axel Scheffler. Petellä on hieno punainen ilmapallo ja se on hurjan ylpeä pallostaan. Muutkin ihailevat palloa kun Pete oli ulkona pallon kanssa. Mutta sitten pallo karkaa ja meneekin rikki. Voi että Peteä harmittaa. Onneksi Pulmu keksii ratkaisun millä saa taas Peten iloiseksi.

Sitten luimme kirjan Tahdon voittaa; kirjoittanut Maria Papayanni. Kirjassa kaksi majava veljestä, Samu ja Seppo kilpailee toistensa kanssa miltei kaikesta. Pikku veli Samu tuntuu voittavan aina ja se harmittaa kovasti isoveljeä. Eräänä päivänä pojat ovat keinumassa ja Seppo majava tippuu keinusta ja satuttaa itsensä. Silloin majava veljekset oppivat että ykkönen ei ole aina voittaja.

Kolmantena kirjana oli Mäyrä ja mahtava lento; kirjoittanut Suzanne Chiew. Eräänä päivää Mäyrä ja sen ystävät löysivät metsästä mitä kummallisempia tavaroita. Oli narua, kori ja kangasta. Kaverukset ihmettelevät mistä ne mahtaa olla peräisin. Sitten ne tapaavat pikku myyrän joka on joutunut pulaan ja ne päättävät auttaa myyrää. Ja pikku hiljaa ystävyksille alkaa selvitä mistä tavarat ovat peräisin ja miten ne olivat joutuneet metsään.

22.8.2018

Pikku hiiren puolukkamatka

Tänään aloitimme satutuokion kirjalla Pikku hiiren puolukkamatka; kirjoittanut Riikka Jäntti. On syksy ja pikku Hiiru pääsee syysretkelle mökille äidin kanssa. Matkaan lähdetään junalla ja sitten mennään vielä saareen mökille moottoriveneellä. Ihmeteltävää riittää.Mökillä on hauska pelata korttia ja paistaa makkaraa nuotiolla.Puolukkaretken jälkeen saunotaan. Pikku Hiiru on oppinut paljon uusia asioita syysretkellä.Sitten onkin lopulta edessä kotimatka ja taas uudet seikkailut.

Toisena kirjana oli Benjamin-karhu säheltää; kirjoittanut Claire Freedman. Benjamin-karhu oli aikamoinen säheltäjä. Eräänä kesäisenä päivänä Benjamin on jälleen kerran metsässä leikkimässä. Benjamin-karhu tapaa ystäviänsä metsässä ja haluaa pitää hauskaa. Mutta samalla Benjamin onnistuu pahoittamaan ystävien mielen vaikka ei sitä tarkoitakaan. Sitten kun Benjamin itse saa huonoa kohtelua se huomaa pahoittaneen ystäviensä mielen. Hän haluaa pyytää ystäviltään anteeksi ja onnistuukin siinä. Kaikki on helppo korjata kunhan pyydetään anteeksi.

Kolmantena kirjana oli Osaan jo itse; kirjoittanut Tracey Corderoy. Pikkukarhulla oli uusi reppu ja se opetteli aukaisemaan ja laittamaan sitä kiinni. Ja viimein se onnistuikin siinä. Ne olivat menossa kirjastoon äidin kanssa. Pikku karhu halusi opetella tekemään kaiken itse. Se opetteli pukemaan itse, laittamaan napit kiinni ja monta muuta uutta asiaa. Siitä oli hauskaa tehdä kaikki itse. Kirja onkin sopiva kaikille uusia taitoja opetteleville taaperoille.

15.8.2018

Multakutri ja suon slaisuus

Tänään aloitettiin syksyn satutunnit. Juteltiin kesän kuulumiset ja aloitettiin kirjalla nimeltä Multakutri ja suon salaisuus; kirjoittanut Jukka Laajarinne. Multakutri asuu vanhempiensa kanssa suuren metsän laidalla. Eräänä yönä joku oli tunkeutunut heidän kanalaan ja varastanut kanan. Muutkin kanat olivat säikähdyksestä lopettaneet munimasta eikä perheelle riittänyt enää ruoka. Multakutri päätti lähteä hakemaan metsästä ruokaa heille, marjoja ja sieniä. Mutta myös metsässä oli joku käynyt viemässä kaikki marjat ja sienet ja muutenkin koko metsä oli myllätty. Sitten Multakutri tapasi oudon otuksen. Kirjassa pelot on tehty voitettavaksi eikä ketään voi arvostella heti ensinäkemällä. Kirjan hienon kuvituksen on tehnyt Elina Warsta.

Toisena kirjana luimme Pikkupandat päiväkodissa; kirjoittanut Jemina Heljakka. Kaukaisella maaseudulla vuoristossa asui pandaperhe. Perheeseen kuului kaksi pikkupandaa, Pan ja Daa. He leikkivät iloisina ja nauroivat ja lallattelivat yhdessä. Eräänä päivänä he pääsevät tutustumaan pandanpoikasille tarkoitettuun päiväkotiin. Se kuulosti hauskalta ja jännittävältä. Aluksi ne ikävöivät äitipandaa ja ovat hieman peloissaan. Lopulta Pan ja Daa saavat kuitenkin paljon uusia ystäviä ja oppivat uusia asioita. Ne leikkivät ja telmivät muiden pikkupandojen kanssa. Ja äitipanda tuli hakemaan ne kotiin iltapäivällä. Päivän päätteeksi pikkupandat ajattelevat että on mukava viettää päivä saman ikäisten ystävien kanssa kun tietää että illalla saa olla taas oman perheen kanssa.

Viimeisenä kirjana oli Ryhmä Hau-kirja joka sisälsi kolme tarinaa. Luimme tarinan nimeltä Lentäjä pulassa. Jännälahteen oli tulossa upea lentonäytös jonka pitäisi Ässä -niminen tyttö. Ässä oli tulossa lentokoneellaan Jännälahteen mutta yhtäkkiä hänen lentokoneensa moottori alkoi yskiä ja paukahdella. Ässä päätti pyyttä Rikun apuun. Riku kutsui Ryhmä Haun paikalle ja kaikki alkoivat valmistautumaan koneen hätälaskua varten. Mutta Ässän koneeseen tulikin vielä lisää vikaa ja Ryhmä Haun täytyi pelastaa Ässä Koneesta. Kiperien tilanteiden jälkeen Ässä oli saatu pelastettua ja konekin saatiin vielä kuntoon. Niin saatiin lentonäytös pelastettua  ja siitä tulikin kaikkien aikojen lentonäytös.

Lopuksi jaettiin satupassit ja jokainen sai valita tarran satupassiinsa.