Balladien salat
Nykyballadien monimuotoisuuteen ja kansainvälisyyteen tutustuttiin Pasilan kirjaston marraskuisessa kuuntelupiirissä. Varsin yleinen käsitys, että balladit olisivat hitaita ja pehmeitä rakkauslauluja, muuttui. Balladi on alun perin eurooppalainen kertovan kansanlaulun laji, jolla on pitkät perinteet myös Suomessa. Kuuntelupiirin taitava luotsi oli balladien huippuasiantuntija ja tekijä, kansanmuusikko Maija Karhinen-Ilo Freija-yhtyeestä.
Balladit ovat kansainvälisiä. Ne ovat lähtöisin 1200-luvun Ranskasta. Tuolloin keskiajan Euroopassa kiersi monitaitoisia musikantteja – joita kutsuttiin nimellä leikarit – esittämässä balladeja ja niihin liittyvää tanssikulttuuria.
Balladitarinoita on kerrottu eri aikakausilta aina tähän päivään. Hieman ne ovat matkansa varrella saattaneet muuntua, mutta ovat elävää perinnettä. Balladit ovat olleet meillä Suomessakin suosittuja, ja niiden kulta-aikaa oli 1800-luvun loppupuoli. Balladien yksi suomalainen ilmentymä olivat arkkiveisujen tekstit. Balladitanssia ei Suomessa kuitenkaan ole kovin kauaa harrastettu. Vasta viime vuosina on Färsaarilla ja muualla Skandinaviassa vakiintunut balladiaskel, kaksi askelta eteenpäin ja yksi taakse, otettu suomenkielisen balladilaulun säestykseksi.
Tyypillisimmät aiheet balladeissa ovat rakkaus, kuolema ja kohtalo, joista on tehty rankkoja sanoituksia. Mutta mikä tekee balladista juuri balladin? Tulkitsijalla on kertomukseensa suuri perspektiivi, hän vain toteaa mitä on tapahtunut, ja on itse etäämmällä syrjästäkatsojan roolissa. Balladien miljöönä ovat usein luonto tai vaikkapa kauniit puutarhat, ne toimivat verhoina karmeille jutuille. Melodiat saattavat joissain balladilauluissa olla jopa kepeän kuuloisia. Uusiakin balladitarinoita sepitetään. Balladeilla on omia alalajejaan. Niiden tyyliä on jäljitelty myös iskelmissä ja uudemmassa populaarimusiikissa.
Kertovaan lauluperinteeseen lukeutuvia balladeja lauletaan edelleen sekä omaksi iloksi että yleisöille. Tämä laululaji on vahvasti kiinni ajassamme. Balladeja voi oppia kirjoista, äänitteiltä tai joissakin opetustilanteissa. Nykyään balladeja lauletaan myös harrastusryhmissä yhdessä muiden kanssa tanssien, keskiaikaisen balladitanssityylin tapaan. Jatkuvuuden takaa myös tutkimus ja koulutus.
Lisätietoa ja kuunneltavaa:
Syvemmälle aiheeseen pääsee Maija Karhinen-Ilon Balladilaulaja-sivuston kautta.
Tärkein suomalaisen balladin kokoelma ja tietolähde on Anneli Asplundin vuonna 1994 julkaisema Balladeja ja Arkkiveisuja – Suomalaisia kertomalauluja.
Myöhemmin Asplund on kirjoittanut artikkelin Asplund, Anneli: Balladi – eurooppalainen kansanlaulun laji. Suomen musiikin historia: Kansanmusiikki, s. 166–199.
Katso myös keskiaikaan liittyvä Jorma Tiaisen teos Trubaduureista pyhimyksiin.
Esimerkkejä kylmäävän kauniista balladeista voi kuunnella Pasilan kuuntelupiirissä soitettujen kappaleiden monipuolisesta Spotify-listasta. Tiesitkö, että Anssi Kelan biisi Puistossa on balladi?
Murhaballadeja löytyy monista kulttuureista ympäri maailman. Monissa lauluissa murhaaja saattaa näyttäytyä sankarillisena hahmona, kuten Heikki Laitisen ja Kimmo Pohjolan Helsingin Musiikkitalon Sonore-salissa 1.2.2012. äänitetystä konserttitallenteesta Murhaballadeja voi kuulla. Kaksikko Laitinen-Pohjola kertoi Sibafest 2018:ssa esitetyn uuden balladiaiheisen konsertin kantaneen pitkälti samaa muotoa kuin aiemminkin, pienillä uusilla mausteilla varustettuna. Sibafestissa kuultiin muun muassa vuoden 2012 albumiin verrattuna yksi uusi laulu, joka kuvaa vuoden 1918 kansalaissotaa.
Balladeja avoimessa Spotify-listassa
Teksti: Opi musiikin tuntijaksi, taitajaksi, kokijaksi! -hankkeen tiimi
Kuva: Pexels / Pixabay