Kuva Flickr: http://bit.ly/2dwf0BC

Japanilainen shakuhachi musiikki - Luonnon inspiroimaa musiikkia, meditaatiota ja mystiikkaa

(Kuva Flickr: http://bit.ly/2dwf0BC)


Shakuhachi-huilu on japanilainen päästäpuhallettava, bambusta valmistettava huilu. Se on Suomessa vielä verrattain tuntematon, mutta Keski-Euroopassa ja etenkin Yhdysvalloissa shakuhachi-huilun kaunis ja meditatiivinen ääni on saanut ystäviä yli musiikin raja-aitojen. Japanissa soitin tunnetaan erityisesti sen yhteydestä zen- buddhalaisiin komuso-munkkeihin, jotka vielä 1800-luvulla vaelsivat ympäri Japania, etsien valaistumista keskittämällä mielensä shakuhachi-huilun ääneen.   


Shakuhachi-huilu on erittäin ilmaisuvoimainen soitin. Huilussa on yläsäveliltään rikas ääni, jota voi varioida sormitusten ja ansatsin muutoksilla, saaden aikaan hyvin erilaisia äänensävyjä. Huilussa ei ole varsinaista suukappaletta, vaan soittimeen puhalletaan sen teräväreunaiseen päähän, utaguchiin. Reikiä voidaan peittää kokonaan, puoliksi, tai kolmasosa, saaden aikaan puolisävelaskelia ja mikrosävelaskelia. Huilun ääniala on normaalisti kaksi ja puoli oktaavia mestarien saadessa soittimesta irti kolme oktaavia. Huilua valmistetaan kahtatoista eri kokoa alimman äänen vaihdellessa pienestä g:stä g 1:seen.  


Shakuhachi- huilun alkuperää ei tiedetä. Shakuhachin tyyppisiä soittimia löytyy Kiinasta, josta se todennäköisesti tuli Japaniin zen- munkkien mukana 700- luvulla. Kiinalainen huilu on kuitenkin hyvin erilainen, ja ulkomaailmalta suljetussa Japanissa huilusta kehittyi hyvin omanlaisensa soitin soittotekniikoineen ja traditioineen. Shakuhachi- huilusta on vain vähän kirjoitettua tietoa. Shakuhachin historiassa tarinat sekoittuvatkin varmaan tietoon, faktat fiktioon. Tässä yksi monista kiehtovista shakuhachi- huiluun liittyvistä tarinoista.


”Tarina kertoo Zen mestari, Kokoku-ji temppelin apotti Gokushinistä, joka eli Japanissa 1200-luvun jälkipuoliskolla. Zen eli kukoituskauttaan, ja oli tavallista että rikkaiden perheiden pojat lähetettiin Kiinan zen- keskuksiin oppia saamaan. Ennen apotiksi tulemistaan, Gokushin olikin lähtenyt opiskelemaan Kiinaan, Hoguoso temppeliin. Täällä hän tutustui nuoreen apulaiseen, Zhang Caniin, joka kulki aina bambu huilu mukanaan, jota hän kutsui shakuhachiksi. Zhang Can soitti usein huilua osana meditaatiotaan.  Hän soitti erityisen usein Kyotaku nimistä kappaletta, jossa huilua soitetiin niin että se saatiin kuulostamaan kumealta kellolta. Kappaleen oli säveltänyt hänen 800-luvulla elänyt esi-isänsä Zhang Bo, joka oli opiskellut kuuluisan Zen mestari Pu Huan alaisuudessa. Gakushinin kuultua tämän kappaleen, hän vaikuttui niin paljon, että vaati Zhang Cania vihkimään hänet huilun soiton saloihin. Kuusi vuotta myöhemmin Gokushin oli täysoppinut, palasi takaisin Japaniin, ja alkoi opettaa oppimaansa taitoa. Yksi Gokushinin oppilaista, Kikushin osoitti erityislahjoja, ja oppikin huilun soiton taidon nopeasti. Hän kuitenkin oivalsi, että, hänen täytyi oppia elämästä temppelin muurien ulkopuolella valaistuakseen. Hän lähtikin pitkälle pyhiinvaellukselle, shakuhachi  mukanaan, soittaen huilua kaikille jotka halusivat sitä kuulla; kiitokseksi majoituksesta ja ruoasta, kadunkulkijoille, munkeille, linnuille, vesiputoksille, sateelle, auringolle. Monen vaellus vuoden jälkeen Kikuchi palasi takaisin Kokoku-ji temppeliin, jossa hän soitti jo vanhalle Gokushinille meditaatiossa säveltämänsä kappaleen. Gokushin viimeiset sanat kuolinvuoteellaan olivat: ”Tämä musiikki on  lahja Buddhalta.”  

shakuhachi-soitin.jpg
(Kuva Flickr: http://bit.ly/2dg0eQb)


Tämä tarina on todennäköisesti fiktiota. Tarina löytyy Zen buddhalaisen Fuke lahkon Kyotaku Denki asiakirjasta, mutta sen aitoutta ei ole pystytty todistamaan. Jotakin samantapaisia on kuitenkin hyvinkin voinut tapahtua.


Shakuhachi huilun vaiheet kietoutuvat läheisesti zen- buddhalaisen fuke- lahkon vaiheisiin. Lahkon juuret ulottuvat 1300- luvulle. Lahkoon kuuluvat komuso- munkit vaelsivat tarinan tapaan oikeasti ympäri Japania, shakuhachi- huilua soittaen. 1700- luvulla fuke- lahko todennäköisesti sepitti tarinoita edistääkseen omaa asemaansa yhteiskunnassa, ja saikin merkittäviä erityisvapauksia, mm. vapaan liikkumisvapauden, joka oli tuohon aikaan tiukasti säädellyssä Japanissa poikkeuksellista. Erityisvapauksien vastapalvelukseksi valtaapitävät Shogunit värväsivät munkkeja vakoilijoiksi, ja fuke- lahko sai kyseenalaisen maineen. Meiji-restauraation myötä 1860- luvulla vaarallisena pidetty fuke- lahko hajotettiin, ja shakuhachi- huilun soitto jopa kiellettiin muutamaksi vuodeksi. Shakuhachi eli pitkään hiljaiseloa, ja on kokenut uuden tulemisen vasta aivan viime vuosikymmeninä länsimaalaisten rantauduttua japaniin opiskelemaan shakuhachi- huilun soittoa. Japanissa soittimen suosio on ollut laskussa jo pitkään, mutta ulkojapanilaiset ovat ottaneet soittimen omakseen, kehittäneet soittimen soittotekniikkaa ja säveltäneet soittimelle paljon uutta musiikkia.   


Komuso - munkkien säveltämää musiikkia on säilynyt jälkipolville vain vähän. Shakuhachilla soitettavaa meditatiivista Zen- musiikkia kutsutaan nimellä Honkyoku. Kinko Ryu Honkyoku- on vanhin tiedossa oleva merkittävä kokoelma Komuso- munkkien säveltämää musiikkia, pitäen sisällään 36 kappaletta. Honkyoku repertuaarista löytyy paljon luontoaiheisia kappaleita, esimerkiksi Taki Otoshi No Kyoku, vesiputous, Sakai Jishi, leijona, Shika No Tone, urospeuran kutsuhuuto naaraille syksyisillä vuorilla. Muita tunnettuja Honkyoku kappaleita ovat Tamuke , rukous kuolleille, ja San’An,  rukous synnyttävälle äidille. Mukaiji Reibo, jonka tarinan Kikushi munkki soitti mestarilleen tämän kuolinvuoteella, löytyy myös Honkyoku repertuaarista.


Nykyään shakuhachi- huilulla soitetaan musiikkia hyvin monipuolisesti. Painopiste on edelleen meditatiivisessa musiikissa, mutta Shakuhachia kuulee usein maailmanmusiikkikokoonpanoissa, jazz- ja popmusiikissa ja länsimaisessa taidemusiikissa. Toivoa sopii että soitinta aletaan arvostaa yhä enemmän, ja sen kaunis laulava ääni pääsee yhä useamman ihmisen kuuntelulistalle.

Shakuhachi_player_n.jpg
(Kuva: Wikipedia)

Lopuksi vielä tunnettu Zen aforismi:  "Ichi’on jobutsu"   ”Yhden sävelen valaistuminen” 

Shakuhachi - mestari Christopher Yohmei Blasdel tulkitsee aforismin näin:

Ihminen ei tarvitse paljoa päästäkseen valaistumisen porteille - vain tietoisuuden, että yksi ääni pitää sisällään koko maailman.

Shakuhachi -musiikkia

John Kaizan Neptune: Bamboo Magic  (Spotify)

Palkitun Shakuhachi taiteilijan monipuolinen ja kaunis levy, joka yhdistelee eri kulttuurien musiikkityylejä hyvällä maulla, tähtenä Shakuhachi- huilu.

Rodrigo Rodriguez: Music for Zen Meditation (Spotify)

Soolo- Shakuhachi levy, joka yhdistelee vanhaa honkyoku- musiikkia ja länsimaiselle korvalle helpommin lähestyttäviä melodioita.

Riley Lee: Shakuhachi Sleep Music (Spotify)

Meditatiivinen matka akustisilla soittimilla, elektronilla soittimilla ja shakuhachi- huilulla. Riley Lee oli ensimmäisten joukossa, jotka lähtivät japaniin 1970-luvulla opiskelemaan Shakuhachi- musiikkia, ja sai myös ensimmäisenä länsimaalaisena mestarin arvonimen japanilaiselta mestarilta.

Kohachiro Miyata: Shakuhachi- Japanese Flute  (Spotify)

Honkyoku klassikoita japanilaisen mestarin tyylillä, varmuudella, ja hienovaraisuudella.

Helmet-kirjastosta löytyvää musiikkia

Lart de la flute shakuhachi  
Yamaguchi Goro (1933-1999) oli Japanin tunnetuimpia shakuhachi-mestareita, joka sai Japanin hallitukselta vuonna 1993 arvonimen "Living National Treasure"

Japanese Masterpieces for the Shakuhachi 
Perinteinen japanilainen Shakuhachi- levy Sellon kirjastossa

Japon : Lart du shakuhachi  
Mestari Katsuya Yokoyaman (1934-2010) levy.

*  *  * 

Kirjoittanut: Sakari Heikka, Sellon kirjasto