Rakkautta & Anarkiaa -elokuvia kirjastosta

Jokasyksyistä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalia voi jatkaa kotona lainaamalla menneiden vuosien R&A-festivaalien elokuvia Helmet-kirjastoista. Tässä muutama poiminta kirjaston valikoimasta.

Arvioiden kirjoittajia ovat Pasilan kirjaston työntekijät Mikko Andelin (MA), Kari Heikonen (KH) ja Arja Niemimaa (AN).

Tervetuloa lainaamaan laadukasta rakkautta ja anarkiaa! 

Elokuvan nimessä olevasta linkistä pääset katsomaan teoksen tietoja Helmet-haussa ja varaamaan sen. Linkit aukeavat toiseen sivustoon. 

Pianistin sivunkääntäjä

Denis Dercourt'n ohjaama ranskalainen trilleri Pianistin sivunkääntäjä (2006) on kostotarina. Elokuva alkaa 10-vuotiaan lahjakkaan pianistin Melanien (Déborah François) epäonnistumisesta konservatorion pääsykokeissa. Tyttö saa syvän trauman, kun kylmä maailmanluokan konserttipianisti, madame Ariane Fouchécourt (Catherine Frot), teilaa hänet lasten soittotaitoa mittaavassa juryssa. Vuosien päästä ollaan tilanteessa, jossa kylmäävän määrätietoisesta Melaniesta on tullut Arianen sivunkääntäjä. Leffassa on kyse kahden naisen kaksijakoisesta suhteesta. Sivunkääntötehtävä edellyttää herkkyyttä ja musikaalisuutta, ja siitä tulee sairaalloisen vallankäytön ase. Jännitys on hitchcockmaisesti rakennettua. Musiikki läpäisee tarinaa ja kommentoi tapahtumia. Konserttisaleista tulee nöyryytyksen areena. Elokuvan parasta antia on Déborah Françoisin jäätävän sensuelli näyttelijäntyö. Hypnoottista! AN

Once

Once (2007) on kertakaikkisen hurmaava, epätavallinen rakkausdraama. Irkku-elokuva on uskottava, luonnollisen tuntuinen poika kohtaa tytön -tarina, jossa tsekkiläisen maahanmuuttajanaisen ja dublinilaisen katusoittajan lisäksi pääosassa on musiikki. Katutrubaduuria esittää Glen Hansard, The Frames -yhtyeen laulaja. Toisessa kantavassa roolissa on bändin keikalta bongattu nuori pianoa soittava Marketa Irglova. Kuvaus on arkirealistisen askeettista, miltei dogmaa, ja kuvauspaikat ovat autenttisia. Lehtitietojen mukaan elokuva tehtiin kolmessa viikossa. Se on pienibudjettinen aito indie, joka sai ilmestyessään suuren yleisö- ja kriitikkomenestyksen. Hansard ja Iglova palkittiin myös Oscarilla teemalaulustaan Falling Slowly. John Carneyn ohjaama ja käsikirjoittama Once on yksi viime vuosikymmenen lämmittävimmistä kokemuksista. Se saa aikaan halun etsiä käsiinsä soundtrack ja kuunnella juonta kuljettavat laulut uudelleen ja uudelleen. AN

Konsertti 

Viiden maan yhteistyönä tehty Konsertti (2009) on kepeä elokuva. Pääroolissa on kolhittu Bolshoi-teatterin ex-kapellimestari Andreï Semoinovitch Filipov (Aleksei Guskov), joka tavoittelee unelmaansa, paluuta konserttiareenoille. Tämä elokuva on road movie pullollaan kansanomaista hupia, slaavilaista huumoria ja musiikkia. Andreï istuu rämän ambulanssin kyydissä, ja kuskina on sellisti Sacha (Dmitri Nazarovi). He ajelevat ympäri kujia ja katuja etsiskelemässä vanhoja muusikoita orkesterista, jonka kommunismi ja antisemitismi hajottivat 25 vuotta aiemmin. Andreï ei ollut tuolloin paljastanut orkesterinsa juutalaisia muusikoita. Siitä lähtien hänen työnään oli ollut siivota Bolshoin tiloja.

Andreï joukkoineen on yllättäen saanut esiintymiskutsun Pariisiin Chatelet-teatteriin. Koska ollaan Venäjällä, mikään ei suju suoraviivaisesti ja kepulikonstit ovat tarpeen. Elokuvassa on hupaisia käänteitä, ja esiintyjäkaartina on kokonaisen sinfoniaorkesterin verran eri tyyppisiä hahmoja. Elokuvan käsikirjoittaja-ohjaaja, romanialainen Radu Mihaileanu, ei onneksi kuljeta juonta tavanomaiseen tapaan, ja komediassa on vakavatkin hetkensä. Loppuhuipennuksessa katsoja saattaa jäädä miettimään, onko kaikki ollut vain Andreïn ja hänen orkesterinsa suloista fantasiaa. Katso siis leffa kahdesti! AN

4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää

4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (2007) on yksi romanialaisen elokuvan nousun kulmakivistä. Tämän elokuvan myötä ohjaaja Cristian Mungiu nousi lopullisesti kansainväliselle huipulle. Kylmäävän liioittelematon ja uskottavasti näytelty draama kuvaa vaaroja ja hankaluuksia, joihin nuoret naiset saattoivat joutua kommunistisen diktatuurin aikaisten aborttilakien aiheuttamissa paineissa. KH

Marttyyrit 

Marttyyrit (2008) on Ranskan viimeisimmän horreur-aallon raastavimpia ja häiritsevimpiä kohuteoksia. Äärimmäisen tyylitelty kauhukavalkadi alkaa hämäävän perinteisenä kostotarinana mutta vyöryttää lopulta eteen niin mielikuvituksellisia kivun ja kärsimyksen tasoja, että ohjaaja-käsikirjoittaja Pascal Laugiere taitaa onnistua tavoitteessaan saada katsojat pohtimaan vakavasti hirvittävyyksien katsomisen pohjimmaisia syitä. Ei herkille. KH 

The Cove

Louie Psihoyosin ohjaama The Cove (2009) on yksi 2000-luvun jännittävimmistä – ja järkyttävimmistä – dokumenttielokuvista. Luontoaktivistit tunkeutuvat uusimman teknologian avulla todistamaan ensimmäistä kertaa ulkopuoliselle maailmalle, miten julmia Japanin huolellisesti piilotettu delfiinibisnes ja -teurastus ovat. Dokumentti ja sen ympärille rakennettu nettisivusto innoittivat aivan uutta luonnonsuojelijasukupolvea toimimaan. KH 

Chaplinin pojat

Xavier Beauvois'n Chaplinin pojat (2015) on tositapahtuman pohjalta tehty draamakomedia, jonka lähtökohta on mainio: Kaksi kaverusta näkee uutisen Chaplinin kuolemasta ja päättää varastaa ruumisarkun. Motiivina tekoon on totta kai raha. Ottaen huomioon kerronnalle tarjotut mahdollisuudet tarinan toteutus jää ohueksi. Elokuva ei naurata niissä kohdissa, joissa pitäisi, eivätkä näyttelijät vaikuta uskottavilta. Chaplinin elokuvat ovat olleet minulle aina tärkeitä, joten odotin Chaplinin pojilta ehkä liikaa. Plussana on mainittava, että elokuva tehtiin Chaplinin perikunnan tukemana, ja kuvauspaikkana käytetään jopa tähden omaa kartanoa. Siinä ja yksittäisissä toimivissa kohtauksissa oli ehkä syy elokuvan katsomiseen. MA

Henkien kätkemä

Hayao Miyazakin Henkien kätkemä  -animaatioelokuvassa (2001) kymmenvuotias tyttö on vanhempineen muuttamassa uuteen kotiin. Matkalla he pysähtyvät outoon teemapuistoon. Tapahtumaketju saattaa tytön vanhemmat pahaan pulaan, josta tytön on heidät pelastettava. Tästä käynnistyy visuaalisesti ja kerronnallisesti kaunis ja koskettava pelastusoperaatio. Elokuva on täynnä upeasti luotuja hahmoja, joiden olemassaolo on perusteltu. Visuaalisia keinoja ei käytetä pelkän näyttävyyden takia, vaan tässä elokuvassa kaikella on tarkoituksensa. Kaikkea tukee musiikki, joka jää soimaan päähän. Suosittelen! MA

Liikkuva linna

Myös Liikkuva linna (2004) on Hayao Miyazakin ohjaama animaatio. Se perustuu Diana Wynne Jonesin romaanin Howl’s Moving Castle. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat melko korkealla, enkä onneksi joutunut pettymään. Kuten ohjaajalla on tapana, myös tässä elokuvassa on keskiössä nuori tyttö. Hän kokee valtavan muodonmuutoksen, kiitos kateellisen velhon. Elokuvan juoni ja tarinan kaari on liian rikas ja poukkoileva, jotta sitä pystyisi avaamaan tässä – se on syytä nähdä itse. Ainoana miinuksena voisi sanoa, että osa esiin nostetuista asioista ikään kuin unohdetaan matkan varrelle. Suosittelen tätäkin! MA

Rakkautta & Anarkiaa -elokuvat Helmet-haussa