Lue lapselle!
Ota lapsi syliin ja lue hänelle kirjoja! Se on parasta läheisyyttä vanhemman ja lapsen välillä. Kirjallisuuden tärkeimpiä tehtäviä on kehittää lapsen tunne-elämää ja eläytymiskykyä. Lukuhetki on lapselle aina matka mielikuvitukseen ja omaan minuuteen. Kirjallisuus tarjoaa myös esteettisiä taide-elämyksiä. Lapsen äidinkieli ja sanavarasto kehittyvät samalla.
Runot ja kuvakirjat
Runot ja lorut ovat lapsen ensimmäinen kirjallisuuselämys. Runous on todellinen kielikylpy omaan äidinkieleen. Hauskasti napsuvat riimiparit jäävät helposti lapsen mieleen, vaikkei hän niiden sisältöä ymmärtäisikään. Runot kehittävät rytmitajua ja suppeaa sarjamuistia, joten ne ovat kaikille lapsille hyödyllisiä.
Alle 2-vuotiaalle sopivimpia kirjoja ovat katselukirjojen jälkeen kuvakertomukset. Kuvan osuuden tulee olla suuri, jopa 70-90 prosenttia sivua kohden. Ensimmäisten kuvakirjojen tavoitteena on mielikuvien rakentaminen ympäröivästä maailmasta sanoin ja kuvin. Lastenkirja on aina myös tietokirja pienelle lapselle, koska sen avulla hänelle välittyy koko ympäröivä kulttuuri.
Leikki-ikäiselle kertomuksia
Leikki-ikäinen lapsi oppii kirjoista vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisia taitoja. Aikuinen voi tietoisesti ohjata lasta luetun ymmärtämisessä keskustelemalla hänen kanssaan kirjan tapahtumista. Leikki-ikäinen lapsi jaksaa jo keskittyä kertomuksiin, joissa on vähän kuvia. Pitkät ja monipolviset sadut alkavat kiehtoa lasta noin 4 ikävuoden iässä. Saduissa on paljon myyttistä viisautta. Niissä on kuvattu elämän tosiasioita verhotusti vertauskuvallisessa muodossa. Tämä kehittää lapsen tunneälyä ja on turvallinen tapa opetella elämän kipeidenkin kysymysten kohtaamista.
Tarinoiden valikoimassa kaikkiruokaisuus on tärkeää. Lapsi tarvitsee mielikuvituksellista fantasiaa, jossa voi huuhtoa mieltään. Runoudesta hän imee itseensä kielen rytmin ja soinnut. Tärkeää on myös saada samaistumiskohteita realistisista kertomuksista. Tarinat tavallisesta perhearjesta, sen myrskyistä, tyvenistä ja hauskoista sattumuksista opettavat lapselle elämän aakkosia.
Teksti: Pirkko Ilmanen, Entressen kirjasto