Kansikuva kirjasta 10 hupaisen surullista tarinaa opettavine kuvineen Jörö-Tytistä, josta vihdoin tuli Kiltti-Tytti

Jörö-Tytistä Kiltti-Tytiksi

Nykyään ajatellaan, että leikkiessä vaatteet voivat likaantua, ja jotain voi mennä vahingossa rikki, mutta se ei ole kovin vaarallista. Riidat ja erimielisyydet kuuluvat elämään ja myös lapsella on oikeus suuttua ja sanoa oma mielipiteensä. Lastenkirjoissa kerrotaan metkuilevista, kiukuttelevista ja uhmakkaista lapsista, jotka ovat silti hyviä ihmisiä, ja äidille ja isälle tietysti rakkaimpia kaikista. Pepin ja Eemelinkään tekemiset eivät aina kaikkia aikuisia miellyttäneet, mutta aina he pohjimmiltaan tarkoittivat hyvää.

Ennen lapsia kasvatettiin kovassa kurissa. Moni oli sitä mieltä, että lastenkirjojenkin pitää ennen kaikkea opettaa lapsille hyviä tapoja, siisteyttä ja tottelevaisuutta. Kallion kirjaston varastosta löytyi kirja, jota kirjaston täditkin hämmästelivät. Kirja on ilmestynyt yli 60 vuotta sitten, vuonna 1948 ja sen nimi on 10 hupaisen surullista tarinaa opettavine kuvineen Jörö-Tytistä, josta vihdoin tuli Kiltti-Tytti. Ulla von Wendt on siinä kertonut ja piirtänyt tarinoita tytöstä, joka ahmii hilloa, sotkee mekkonsa, koskee tavaroihin ilman lupaa ja valvoo myöhään. Lopussa hän saa aina rangaistuksen, joutuu nurkkaan, jää ilman ruokaa ja saa toruja.

”Portaissa käy varoen,
äiti turhaan lausuu sen.
Tytti ryntää yhä vain
kaikki neuvot unhoittain,
kunnes nenä vioittuu
tai saa iskun leukaluu.
Milloin Tytti oppiikaan
kuuliainen olemaan?”

Tarina tuo mieleen monelle tutun lastenkirjaklassikon Jörö-Jukka. Siinä pojat, joista ei millään saatu kilttejä, saivat kauhean lopun. Miksihän lapsille on kirjoitettu noin pelottavia kirjoja? Ehkä ennen vanhaan lapsia oli niin paljon ja vanhemmilla niin paljon työtä, että lapsia ei ehditty kunnolla vahtia. Lasten täytyi oppia tulemaan toimeen keskenään, ja siksi heitä piti varoitella uhkaavista vaaroista tavalla, joka varmasti jäi mieleen.

Kirja Jörö-Tytistä on harvinaisuus, jota ei saa lainata kotiin, mutta kiltit lapset, joiden kädet on pesty, saavat lukea sitä kirjastossa! Tervetuloa Kallion kirjaston vintille!

Outi Rantanen, Kallion kirjasto