Lukuvalmentajia on seitsemässä kirjastossa Helsingissä. He suosittelevat juuri sinulle sopivia kirjoja. Tässä jutussa kerrotaan, kuinka yksi valmennus syntyi.

Lukuvalmentajaa tapaamassa

Lukuvalmentaja auttaa sinua löytämään hyvää lukemista! Hän kokoaa henkilökohtaisesti räätälöidyn lukupaketin juuri sinulle sopivista kirjoista. Lukuvalmentaja ja valmennettava kertovat tässä yhden tapaamisen tarinan.

Lukuvalmentaja on kirjallisuudesta innostunut kirjastolainen. Hän tuntee kirjaston kokoelmaa. Hän näkee kaikkien esillä olevien kirjojen takaa myös sellaiset tarinat, jotka eivät ole uusia ja puhuttuja.

Kirjastolaisilta udellaan paljon lukuvinkkejä kirjastossa paikan päällä. Valmennus on luonteeltaan kiireetön ja syvällinen tapa suositella luettavaa. Siinä on mahdollista antaa jotain, mitä ei hyllyjen välissä aina voi tarjota: rauhaisaa, keskittynyttä aikaa.

Lukuvalmennus syntyy useampina pieninä kohtaamisina ja muhii valmiiksi useamman viikon kuluessa. Ehkä ette valmentajan kanssa lainkaan tapaa kasvokkain, mutta kohtaatte ja puhutte kuitenkin.

Iso osa valmennuksista alkaa ja matkaa loppuun asti sähköpostin kautta kulkevilla viesteillä. Siellä hän on silti läsnä kirjoitettujen sanojen välissä: toinen ihminen, joka rakastaa kirjoja ja lukemista.

Tässä jutussa on mukana tarina yhdestä lukuvalmennuksesta, jossa valmentaja ja valmennettava tapasivat. Valmentajan ääni on erotettu muusta tekstistä kursiivilla. Valmennettava kertoo kokemuksestaan viimeisenä.

Kerro toiveesi omin sanoin.

Valmentajia on seitsemässä Helsingin kirjastossa. Voit kysyä vinkkejä mistä tahansa niistä.
 
Kerro toiveesi omin sanoin, lyhyesti tai pitkästi, rennosti ja vapaasti. Mitään muodollisia vaatimuksia ei ole. Voit myös olla paljon tai vähän lukenut tai vaikka kauan sitten paljon lukenut. Ei ole mitään vaatimuksia, millainen lukemisen harrastaja olet.

Meitä on monta valmentajaa samassa kirjastossa. Valmennuspyynnöt välitetään kaikille. Sähköpostiini on napsahtanut toive valmennuksesta ja tapaamisesta: Mitä lukea? Mistä aloittaa?

Joskus valmennan, koska pyyntö osuu siihen, mitä osaan parhaiten. Toisinaan uskaltaudun venyttämään oman mukavan alueeni rajoja, kokeilemaan jotain tuntematonta. Koska joku on joskus sanonut, että jokainen kirja voi olla ikkuna. Ja uusista ikkunoista katsominen avaa uusia maailmoja. Aina mukana on ajatus siitä, että minulla voisi olla annettavaa tälle ihmiselle. Nyt haluan antaa mahdollisuuden kiireettömään olemiseen.

Valmentaja haastattelee sinut.

Haastattelulla kartoitetaan lukukokemuksia ja toiveita. Kysymykset auttavat haarukoimaan parasta mahdollista kirjaseuraa sinulle.

Mietin, millaiset kysymykset auttavat minua valmentajana löytämään hyvää, juuri tälle ihmiselle sopivaa luettavaa. Mietin myös, mitä toinen voisi haluta. Mitä ovat ne oikeat kysymykset, jotka innostavat kertomaan toiveista?

Nyt kysyn: Millaisista kirjoista olet pitänyt? Voit mainita nimeltä joitakin suosikkikirjailijoita tai -kirjoja. Mitä sellaista niissä on, mistä erityisesti pidät? Millaisiin kirjoihin et halua missään nimessä tarttua? Millaisista kirjoista et ole pitänyt? Tuleeko mieleen esimerkkejä? Miksi nuo kirjat eivät ole olleet hyviä? Onko jokin aihe, joka varsinkin kiinnostaa? Haluatko liikkua kirjallisuuden lajityyppien yli enemmänkin ja lukea esim. runoja, novelleja tai jännitystä? Paksua vai ohuempaa kirjaa?

Kysyn myös: Kuinka laajan valmennuksen haluat? Kerron, että varaan tapaamiseen kaksi tuntia, tavallisesti menee puolisentoista tuntia. Ehdotan jo mahdollisia aikoja.

En uskalla luvata tapaamista kuin aikaisintaan kuukauden päähän. Talvi on alkamassa. Aikaa saa hidastaa. Valmennuksessa sitä saa hidastaa aina.

Kun kerrot, millaisia kirjoja olet lukenut, kerro omin sanoin. Lyhyesti tai pitkästi. Vastaa niihin kysymyksiin, joihin haluat. Ota se aika, minkä tarvitset.

Valmentaja kuvailee jokaisen kirjan, jota hän suosittelee.

Valmentaja ei välttämättä ole itse lukenut kaikkia kirjoja. Hän ammentaa omista lukukokemuksistaan, kollegoiden kokemuksista, kirjablogeista ja kirjallisuusarvosteluista. Hän ajattelee kaikkia kirjallisuuskeskusteluja, joita on käynyt ja kuullut.

Ensimmäisiä kirjoja pulpahtaa mieleen jo siinä, kun luen vastausta. Mietin kirjoja hyllyjen välissä. Muistan niitä kotona ja pitkillä kävelylenkeillä. Kysyn kollegoilta. Selaan valmiita valmennuksia. Niitä on jo vuosien ajalta. Vain harvoin joudun aloittamaan valmennuksen tyhjästä ja päättämään sen aivan itsekseni. Tämäkin tavallaan syntyy yhdessä. Siinä sekoittuvat monien ihmisten ideat.

Laitan nimiä isoille ja pienille lapuille. Ympyröin, yliviivaan, laitan kysymysmerkkejä ja huutomerkkejä.

Kirjoitan pitkiä kuvailuja. Tuntemattomista kirjoista on paljon helpompaa puhua silloin, kun olen kaivautunut syvälle siihen, mitä toiset ovat niistä sanoneet. Kirjallisuusblogit varsinkin ovat arvokkaita. Kerron, millaista kieltä ja millaisia teemoja kirjassa on, millainen tunnelma siinä on, millaisia hahmot ovat. Kirjoitan niin, että toiselle jää tilaa itse päättää ja valita, mitä hän haluaisi lukea.

Lajittelen kirjoja eri otsikoiden alle. Otsikot muovautuvat niistä aiheista, joista valmennettava kertoo olevansa kiinnostunut.

Napsautan pois kokonaisia valmiita kuvailuja, kirjoita lisää. Roikotan paketin lopussa mukana mahdollisia vinkkejä. Otan pois, vaihdan epävarmoja vinkkejä varmoiksi ja toisin päin, kirjoitan lisää. Joskus pitää lopullisesti päättää, mitä laitan valmennukseen mukaan ja mitä en. Muttei ihan vielä.

Alan kuitenkin tilata kirjoja kirjastoon paikan päälle. Jotkut niistä voivat jäädä varakirjoiksi. Nostan ne esille silloin, jos jokin valituista onkin ennestään tuttu.

Sitten tapaatte!

Valmentaja tuo tapaamiseen valitsemansa kirjat ja esittelee niitä. Voit lainata mukaasi ne, jotka haluat. Saat myös kaikki kirjavinkit sievästi paperille tulostettuna.

Tapaamme illalla. Olen pari päivää aikaisemmin päättänyt lopulliset kirjat. Asetan niitä pöydälle aiheiden mukaan. Teevesi kiehumaan, kahvi tippumaan. Suklaata. Olen arka kohtaamaan tuntemattomia ihmisiä, herkut tuovat ainakin itselleni turvaa. Tuoksut, maut ja mukeista lempeästi nousevat huurut ovat minulle myös pysähtymistä ja kiireettömyyttä. Pienet asiat ovat tärkeitä silloin, kun luo tunnelmaa ja läsnäoloa.

Oikeastaan olemme jo jutelleet - sähköpostitse. Emme ole tuntemattomia. Tuntuu luontevalta nähdä näin.

Tapaaminen on intensiivinen. Se on kuin pikkuruinen, kahden ihmisen lukupiiri, jossa puhutaan kirjoista ja elämästäkin. Koskaan ei ole liikaa tilaisuuksia puhua kirjoista! Eikä elämästäkään. En ole täällä ammattilainen, olen toinen ihminen, joka rakastaa kirjoja. Tapaamisessa kohtaavat vertaislukijat <3

Kohtaaminen on luottamuksellinen. Kaikki sanottu jää sinne hämyiseen soppeen, kun lähdemme. Ja niin kuin aina innostavan keskustelun ja tiiviin läsnäolon jälkeen: Olen vähän väsynyt, mutta enemmän onnellinen.

Jokainen valmennus on yksilöllinen. Siinä otetaan huomioon sinut erityisenä yksilönä. Ja kukin valmentaja luo valmennuksesta omanlaisensa elämyksen.

Lukuvalmennus on muisto, jota en varmaan ikinä unohda.

Asiakas kertoo lukuvalmennuksesta näin:

"Löysin lukuvalmennuksen Kallion kirjaston sivuilta eräänä unettomana yönä. Klikkasin linkkiä ja kiinnostuin. Ilmoitin itseni mukaan.

Yllätys oli suuri kun lukuvalmentajani otti yhteyttä. Sähköpostikirjeenvaihto oli mitä merkityksellisin. Valmentaja kyseli minulta lukuhistoriastani, -mieltymyksistäni ja toiveistani. Että joku oli noin kiinnostunut minun lukemisestani. Se teki suuren vaikutuksen. Ei kirjoista tule yleensä kaduilla ihmisten kanssa keskusteltua. Ihan parin, kolmen ystävän kanssa, mutta harvinaista se on. Näillä lukuvalmentajan sähköpostiviestiin kirjatuilla kysymyksillä oli merkitystä myös eksistentialistisessa mielessä. Että sillä oli väliä, millaiset kirjat ovat minuun elämäni varrella vaikuttaneet tai mitä luen tai mitä lukemiseltani toivon.

Käytin aikaa ja vaivaa vastaamiseen. Ja se, mitä sain vastineeksi, oli vielä jotain paljon enemmän!

Olin saanut sähköpostiin tulla tiettynä päivänä, tiettyyn aikaan Kallion kirjaston Dekkarikirjastoon. Ajattelin, että se olisi joku nurkkaus. Menin tiskille ja kerroin tulevani lukuvalmennukseen. Nuori mies nyökkäsi ja kehotti seuraamaan perässään. Kuljimme ensimmäisen kerroksen perällä olevalle ovelle, ovesta sisään ja kierreportaat alas. Dekkarikirjasto olikin kokonainen kirjasto Kallion kirjaston alla! Ensimmäisessä huoneessa oli keskellä puinen pöytä, jota ympäröivät puiset nojatuolit. Seinillä kirjoja, toisessa huoneessa lisää kirjoja. Pöydälle oli aseteltu toistakymmentä kirjaa, keksejä ja suklaata, teekuppeja. Ikkunalaudalla valikoima eri teesortteja ja höyryävä vesipannu. Tämän kaiken takana oli lukuvalmentajani. Hän hymyili, kehotti istumaan alas. Olin sanaton.

Alkuhäkellyksestä selvittyäni valmentaja kertoi Dekkarikirjaston tarinan, tarjosi teetä ja keksejä ja alkoi kertoa. Jokaisen kirjan hän oli valinnut minua varten. Minun toiveideni ja lukumieltymysteni pohjalta. Melkein kävi poskia punottamaan, sillä niin henkilökohtaista ja huomaavaista käytöstä en ollut kokenut ennen tuntemattoman ihmisen osalta. Kirjojen esittelynkin valmentaja oli suunnitellut minulle. Kuuntelin ja siemailin teetä. Tuntui, että olin löytänyt taivaan. Lisää käsittämättömyyttä tässä oli se, ettei lukuvalmennus maksanut mitään.

Mitä lukuvalmennuksesta jäi? Muisto, jota en varmaan ikinä unohda. Kokemus, josta kerroin vaikuttuneena kaikille, jotka satuin tapaamaan. Syntyi vahva side Kallion kirjastoon, jonka ikkunoihin oli syttynyt lukuvalmennuskokemuksen myötä entistä lämpimämpi valo. Kallion kirjastosta tuli minulle luokseen kutsuva ja lämmin turva tuulisessa kaupungissa. Ja ne kirjat. Niistä sain valmentajan listan esittelyineen. Olen käynyt listaa pikkuhiljaa läpi. Lukemista riittää vastedeskin."

Teksti: Sini Turunen, Mari Lukkari
Kuva: escritorlib (Freeimages)