Saundiholvi1

#Saundiholvi auki – musaa varaston uumenista

HelMet-kirjastojen yhteinen musiikkivarasto, tuttavallisemmin saundiholvi, on kerännyt vuosien varrella suojiinsa kirjastoissa vähemmän kysyttyä materiaalia. Harvinaisia aarteita voi tilata Tikkurilassa sijaitsevasta holvista mihin tahansa kirjastoon.

Saundiholvin eli Tikkurilan musiikkivaraston uumenissa asustaa harvinaisia herkkuja, joita et ehkä muualta löydä. Oletko koskaan vilkaissut saundiholvin tarjontaa? Löytyisikö sieltä se kauan kadoksissa ollut nuoruuden rakkain vinyyli tai c-kassu? Ja mikä olikaan se magein levynkansi, jota et ole pidellyt käsissäsi vuosikausiin?


Saundiholviin säilötty kestää kuuntelua

Musiikkivaraston kokoelma sisältää 32 000 CD-levyä, 12 500 LP-levyä, 900 C-kasettia, 1 000 VHS-kasettia, 750 DVD-levyä, 7 200 musiikkikirjaa sekä 10 600 nuottijulkaisua.

Pääosa kokoelmasta on peräisin HelMet-kirjastoista, mutta pieniä määriä on saatu eri puolilta Suomea, myös erikoiskirjastoista. Kokoelmaa pääset tarkastelemaan tästä: bit.ly/saundiholvi

Saundiholvin aineistoa voit lainata mihin tahansa kirjastoon.

Antoisia musiikkihetkiä!

Saundiholvin levynkansinäyttelyn satoa

8.9.–19.9.2014 Kallion kirjasto pystytti levykansinäyttelyn musiikkiosastolle ja julkaisi verkkoon päivittäisen levyesittelyn käyttämällä hashtagia eli avainsanaa #saundiholvi. Tässä koosteessa esitellään kaikki 12 näyttelyn levyä.

Hashtag #saundiholvi on käytössä
- Twitterissä
- Googlessa
- Facebookissa  (Facebook kertoo: "Huomautus: Avainsanatoiminto ei ole tällä hetkellä kaikkien käytettävissä")

Maanantai 8.9.
Aloitamme komeasti ruotsalaisen Älgarnas Trädgård -bändin vuonna 1972 ilmestyneellä levyllä Framtiden är ett svävande skepp. Kansitaide on bändin jäsenen Jan Ternaldin käsialaa. Ruotsalainen progeklassikko syntyi studiossa pääasiassa improvisaationa ja kuulostaa vahvasti King Crimsonilta. Biisien nimet ovat suorastaan pelottavan progemaisia: Två timmar över två blå berg med en gök på vardera sidan, om timmarna ... alltså. (OR)

Framtiden är ett svävande skepp, förankrat i forntiden @ HelMet

1.jpg

Tiistai 9.9.
Vuorossa tämä klassikko: King Crimsonin toisen levyn kantta koristaa Tammo de Jonghin maalaus The 12 Archetypes, toiselta nimeltään The 12 Faces of Humankind (Ihmiskunnan 12 kasvot). Vuonna 1967 maalattu teos pohjautuu tekijänsä ja kirjailija Richard Gardnerin Jungin teorioiden pohjalta hahmottelemaan ”luonnon psykologiaan”. Se kuvaa ihmisen kahtatoista perustyyppiä ja näiden suhdetta maailmankaikkeuden neljään elementtiin. Samaa kuvaa myös levyn jylhän hymnimäinen nimikappale. Vastakohtaiset elementit toistuvat ja yhdistyvät myös levyn muissa kappaleissa: ilmavissa balladeissa, urbaania kaaosta henkivässä rockpaahdossa tai meren raivoa kuvaavissa riitasointuisissa jazz- ja orkesterikollaaseissa. (KK)

In the court of the Crimson King @ HelMet

2.jpg

Keskiviikko 10.9.
Saundiholvi esittelee Hipgnosiksen valion: Hipgnosis oli englantilaisten Storm Thorgensonin ja Aubrey Powellin vuonna 1968 perustama graafisen suunnittelun toimisto, joka loi monet 70-luvun englantilaisen rockmusiikin mieleen jäävimmistä kansista. Nimensä mukaisesti Hipgnosis loi kuvia, jotka olivat näyttäviä ja ajan hermoilla (hip) sekä sisälsivät monikerroksisia, salattujakin merkityksiä (gnosis). Kannet luotiin pääasiassa hyvin teatraalisesti lavastetuista ja työläästi manipuloiduista valokuvista, joista muokattiin surrealistisia ja usein humoristisia kuvaelmia. 10cc-yhtyeen vuoden 1977 levyn Deceptive Bends kansi on hyvä esimerkki Hipgnosisin tyylistä. Levyn nimi varoitti alun perin mutkaisista teistä, mutta kannen räikeät sävyt ja sukeltajahahmot leikittelevät myös nimen sukeltajantaudin aiheuttamiin hallusinaatioihin vihjaavalla luennalla. (KK)

Deceptive bends @ HelMet

3.jpg

Torstai 11.9.
Mitä lehmä tekee sukalla? Henry Cow oli yksi 70-luvun brittiläisen rockmusiikin haastavimpia, kunnianhimoisimpia ja tinkimättömimpiä yhtyeitä, niin musiikissaan kuin sen ulkopuolellakin. Yhtyeen musiikissa yhdistyivät niin säröinen rock ja moderni taidemusiikki kuin villit ryhmäimprovisaatiot ja läpisävelletyt kappaleet. Ensimmäisellä levyllä Legend kaikuvat vahvoina kuitenkin vielä englantilaisen jazzrockin leppeät sävyt. Yhtyeen nimi oli aikansa dadaistisen perinteen lapsi: se ei merkinnyt mitään mutta kuulosti omalaatuiselta. Näin oli myös yhtyeen levykansien kanssa, sillä kolmea ensimmäistä levyä koristivat taiteilija Ray Smithin veikeän koruttomat maalaukset villasukasta. Kuvat erotti toisistaan vain värien ja maalaustekniikan perusteella. Sukka ei liittynyt musiikkiin mitenkään, mutta kansi antoi levyn nimelle tahattoman sivumerkityksen. Sen ansiosta levyn nimi on näet usein kirjoitettu muodossa Leg End (jalantynkä). (KK)

Leg end @ HelMet

4.jpg

Perjantai 12.9.
Kingston Wall? 70-luvulla moni yhtye haki musiikkiinsa ja kuvastoonsa pinnallista eksotiikkaa ”mystisestä idästä”. Englantilaiselle Jade Warrior -yhtyeelle aasialaiset vaikutteet kansikuvissa, musiikissa ja teemoissa olivat kuitenkin olennainen osa omaa näkemystä. Yhtyeen pääasiassa instrumentaalisissa sävellyksissä säröinen rockkitara, länsimainen jousikvartetti ja japanilaiset huilumelodiat soivat luontevasti yhdessä jo vuosia ennen kuin termi ”maailmanmusiikki” oli keksitty. Kites on yhtyeen ambientmaisimpia ja monikerroksisimpia levyjä. Se soi ilmavana kuin kannen tuulessa viilettävä leija tai jylhän salaperäisenä kuin kakkospuolen inspiroinut zen-tarina. (KK)

Kites @ HelMet

5.jpg

Lauantai 13.9.
Lauantain toivotuissa levyissä ei luultavasti koskaan soitettu tätä levytystä: 70-luvun alussa rockin henki suosi äärimmäistä näyttävyyttä ja kokeiluhenkeä. Emerson, Lake & Palmerin neljäs levy noudattaa tätä henkeä niin musiikin kuin kansitaiteen puolellakin. Sveitsiläisen surrealistin H. R. Gigerin kaksiosainen maalaus edustaa tekijänsä synkkää ”biomekaanista” näkemystä, ihmisen ja koneen kolkkoa kyberneettistä sulautumista. Samoin levyn pääteos ”Karn Evil 9” kuvaa ihmisen ja koneen lopullista kamppailua maailmankaikkeuden herruudesta rockia, jazzia ja taidemusiikkia saumattomasti yhdistävällä sankarillisella musiikilla. Taistelun lopputulosta kuvaa se, että levyn viimeiset nuotit soittaa syntetisaattori ilman ihmistä ja nopeammin kuin vikkeläsormisinkaan muusikko. Vuonna 1973 se oli vielä uutta… (KK)

Brain salad surgery @ HelMet

6.jpg

Sunnuntai 14.9.
Sunnuntain kalpeanaamat, olkaa hyvä: Vuonna 1967 psykedeeliset värit ja kollaasit leimusivat poplevyjen kansissa. Procol Harumin ensilevy erottui tyylikkäästi joukosta, sillä sen kantta koristi mustavalkoinen, art nouveau -henkinen maalaus. Pelkistetyn tehokkaan kuvan oli luonut sanoittaja Keith Reidin tyttöystävä Dickinson. Kuvan naishahmo näyttää levylle nimen antaneen jättihitin mukaisesti kalmankalpealta. Tuo kappale näytti, että sekä Bachia että soulia saattoi soittaa Hammond-uruilla ja vieläpä samassa kappaleessa. Taide teki tuloaan sekä popmusiikkiin että poplevyjen kansiin. (KK)

A Whiter shade of pale @ HelMet

7.jpg

Maanantai 15.9.
Aloitetaan maanantai levynkansi-arvoituksella: luonto on aina innoittanut taidetta. Japanilaisen kuvataiteilijan Korin Ogatan maalaus aalloista Matsushiman saarten luona edusti 1700-luvun alussa uraauurtavan impressionistista lähestymistapaa tuttuun aiheeseen. Vuonna 1972 amerikkalainen säveltäjä Walter (myöhemmin Wendy) käytti maalausta kansikuvana levyllään, jolla hän kehitteli uudenlaisen lähestymistavan kuvatakseen vuodenaikoja. Luonnonäänet yhdistyvät saumattomasti minimalistiseen syntetisaattorimusiikin neljän häkellyttävän levypuoliskon ajan. Näihin äänikuviin voi uppoutua samalla lailla kuin maalaukseen. (KK)

Sonic Seasonings @ HelMet

8.jpg

Tiistai 16.9.
Hyvät naiset ja herrat, elävänä suoraan Kobaïa-planeetalta: Magma! Ranskalaisen Magma-yhtyeen rockia, John Coltranen jazzia ja Richard Wagnerin mahtipontisuutta yhdistävä musiikki kuulostaa suorastaan pelottavan energiseltä tällä konserttitaltioinnilla. Rumpali Christian Vanderin jyräävää toistoa ja uskomatonta rytmistä taituruutta tihkuva musiikki on vain osa miehen laajempaa kokonaisnäkemystä. Siihen kuuluivat myös sanoituksissa käytetty oma kieli kobaïa sekä tarina hengellisestä utopiasta vieraalla planeetalla ja turmeltuneen ihmiskunnan tuhosta. Vander myös suunnitteli Magman petolintumaisen logon muinaisegyptiläisen medaljongin pohjalta. (KK)

Magma live @ HelMet

9.jpg

Keskiviikko 17.9.
Hauras maapallo särkyy puisen avaruusaluksen alla Yes-yhtyeen neljännen levyn kannessa. Taiteilija Roger Deanin fantasia- ja tieteisaiheiset maalaukset määrittivät pitkälti 70-luvun englantilaisen progressiivisen rockin imagon. Dean piti itseään ensisijassa maisemamaalarina. Hänen värikkäissä maisemakuvissaan vain vilisi mielikuvituksellisia olioita ja ilmassa leijuvia saaria. Dean maalasi kansia monille yhtyeille, myös Greensladelle ja Osibisalle, mutta parhaiten häneltä muistetaan hänen monet kantensa ja logonsa Yesille. Yhtyeen värikäs ja mielikuvituksellinen sinfoninen rock sekä laulaja Jon Andersonin mystiset sanoitukset sopivatkin täydellisesti yhteen Deanin kuvituksen kanssa, kuten voi kuulla tälläkin klassikoksi nousseella levyllä, jolla yhtye ja taiteilija työskentelivät ensi kertaa yhdessä. Yhtyeen alkuperäinen idea levyn kanneksi oli maalaus porsliinin sirpaleesta. (KK)

FRAGILE @ HelMet

10.jpg

Torstai 18.9.
Miltä tuntuisi kuulla värejä tai nähdä kaikuja? Pink Floydin 23-minuuttinen sävellysjärkäle "Echoes" alkaa urkukaiuttimen läpi ajetun sähköpianon helähdyksillä, kuin kaikuluotaimen signaaleilla. Hypnoottisesti koko toisen levynpuolen läpi askeltava ja kasvava sävellys maalaa sanoillaan ja äänillään rikkaita ja monikerroksisia merellisiä maisemia. Hipgnosis-toimiston kansikuva antaa levyn musiikille osuvan graafisen muodon. Kuvassa korva havaitsee ääniaaltoja veden alla. 60-luvun lopun psykedeeliseen kuvatyyli korosti kirkkaita värejä, kuvien hämärtymistä ja lomittumista päällekkäin sekä aistihavaintojen sekoittumista toisiinsa. Meddle yrittää kertoa, miltä ehkä tuntuisi kuulla värejä tai nähdä kaikuja. (KK)

Meddle @ HelMet

11.jpg

Perjantai 19.9.
Saundiholvi sulkeutuu tänään Kallion osalta, mutta pitäkää mielessä tämä aarre. Viimeinen kansi on tässä: ”Manalaan, joukolla kuolemaan.” Näin iloisesti päättyy lahtelaisen yhtyeen ensialbumi vuodelta 1972. Komean musiikin synkemmissä hetkissä voikin kuulla King Crimsonin ja Van der Graaf Generatorin vaikutteita, varsinkin puhaltimien käytössä. Yhtye heittää mukaan kuitenkin myös paljon omaa ja kotimaisempaa, kuten vaikka kunnon rockhumppaa. Yhtyeen ei myöskään tarvinnut etsiä kansikuvan tekijää kaukaa. Rumpali Markus Heikkerön maalaama surrealistinen II katoava metsästys pitää pintansa suuren maailman esikuvien rinnalla. (KK)

Haikara @ HelMet

12.jpg

***

Tekstit: Ouri Rantanen (OR) ja Kai Karmanheimo (KK)
Kuvat: Marika Nikula
Some-postauksista koosti: Janne Palander 


Mistä kaikki alkoi? Kuka ajatteli #Saundiholvi 'n auki?
Tähän kohtaan on paras lukea Tuomas Pelttarin tekemä juttu Kirjastot.fi:lle:


Julkaistu @ http://www.kirjastot.fi/fi/node/30453


Kun Saundiholvi aukesi

 

Kampanja Saundiholvi auki! herättää ihastusta, ihmettelyä ja uteliaisuutta somessa. Alkusyksystä 2014 Kallion kirjastosta alkanut näyttelyiden sarja tuo esiin Saundiholvin eli Tikkurilan musiikkivaraston aarteita. Pääkaupunkiseudun kirjastojen HelMet-tietokannasta löytyy suuri ja hyvin dokumentoitu musiikin varastokokoelma. Se on kiehtova musiikin muisti, joka kiinnostaa asiakkaita.

SaundiholviKallioAitijalaps.jpg

Saundiholvin aarteita on ollut harvoin tällä tavoin tarjolla, mutta nyt tilanne on muuttunut. Suoraan näyttelyistä lainaamisen rinnalla myös Saundiholvista lähtevien varausten ja kaukolainojen määrä kasvaa nopeasti. Kampanja #Saundiholvi elää vahvasti Facebookissa. Erikoiskirjastonhoitaja Hanna Saloranta Itäkeskuksen kirjastosta ja erikoiskirjastovirkailija Marika Nikula Kallion kirjastosta ovat olleet mukana nostamassa Vantaalla sijaitsevaa Saundiholvia someen ja kirjastoihin.

Miten kampanja Saundiholvi syntyi?

Hanna Saloranta: – Musiikkikirjastotyötä Helsingin kaupunginkirjaston eri toimipisteissä tekevät kokoontuivat Pasilan kirjastossa toukokuussa 2014. Yksi suurta huolta herättänyt keskustelunaihe oli Tikkurilan HelMet-musiikkivaraston tulevaisuus. Miten tämän lainaluvuissa nousussa olevan yksikön toiminta organisoidaan, kun OKM:n rahoitus päättyyy vuoden lopussa?

– Muistelen lounastauolla maininneeni Outi Rantaselle ja Marika Nikulalle, että meillä Itäkeskuksen kirjaston musiikkiosastolla tullaan järjestämään jokin näyttely musavaraston aineistosta vielä samana keväänä. Alettiin siinä keskustella enemmänkin näyttelyasioista – ja kas, tulos on tämä!

Marika Nikula: Kampanja syntyi ideasta, päähänpistosta. Ajatuksesta, että nyt pitää tehdä jotain ja iloisemmalla meiningillä. Isolla joukolla niin, että tulisi näkyvyyttä ja varaston tulevaisuuteen kohdistuisi huomiota myös talon ulkopuolelta. Kollegani erikoiskirjastonhoitaja Outi Rantanen puhui asiasta parille muilla osastoilla työskenteleville musiikkia harrastavalle ihmiselle täällä Kallion kirjastossa. Outi jäsenteli suunnitelmat ja yhteenvedon, joka jaettiin osallisille sähköpostitse.

 Kai Karmanheimo tarttui myös asiaan. Hän tietää kaikesta paljon musiikista, ja on tottunut kirjoittaja. Kai valitsi näyttelyn levyt ja kirjoitti niihin kuvailutekstit. Kirjasto 10 lähti myös mukaan ja Itis jatkoi vähän myöhemmin.

– Sovittiin myös, että musiikkivarastolle keksitään uusi svengaavampi nimi. Kyselin ehdotuksia kavereiltani somessa, ja sain monta hauskaa ja hulvatonta ehdotusta. Lempparini Melumaja oli liian punk, joten Saundiholvi valittiin. Kiitos siitä Ilmarille!

#Saundiholvi näkyy ja tuntuu somessa. Millainen Facebookin rooli on ollut?

MN: – Aktiivinen. Ripustin levyjä kirjaston seinälle ja printtasin siihen ison Saundiholvin alle. Ohikulkijat alkoivat kiinnostua, mutta some oli tärkein kanava. Valokuvat ja Kain tekstit nousivat somessa paremmin esiin. Hashtag #Saundiholvi laitettiin kokeeksi.

SaundiholviItisKollaasi.jpg

HS
: – Olisikin kiva tietää, onko kukaan tullut kirjastoon ihan vain varta vasten katsomaan näyttelyä nähtyään mainoksen kirjaston sivulla Facebookissa! Ainakin people reached-laskuri näyttää tämän uutisen tavoittaneen moninkertaisen määrän ihmisiä viimeaikaisiin, ei-musiikkiaiheisiin postauksiin verrattuna. Lämmin kiitos kollegoille, musiikkikirjastotoiminnan ystäville ja kaikille, jotka ovat jakaneet ja tykkäilleet näyttelystä Saundiholvin aarteita! Aivan varmasti moni on nyt sosiaalisen median kautta tiedostanut paremmin musiikkivaraston aarteiden olemassaolon.

Millaista palautetta olette saaneet kampanjasta?

HS: – Itiksen näyttelystä saa myös lainata vapaasti. Näyttely sijaitsee aivan kirjaston pääsisäänkäynnin tuntumassa, musiikkiosaston reunamilla. Käytännössä kaikki kirjastoon tulevat kulkevat sen ohi – ja värikkäät levynkannet ovat saaneet monet pysähtymään. Moni asiakas on lukenut infotekstin, jossa kerrotaan musiikkivaraston toiminnan peruslähtökohdat ja kuvataan varastokokoelman laajuutta selkein luvuin.

– Näytteillä olevista CD-levyistä iso osa lähti heti lainaan, vinyyleistäkin pari, eli ilmeisesti aineisto on ollut kiinnostavaa! Onneksi olimme varautuneet tähän tilaamalla varastosta tarpeeksi täydennysmatskua. Varsinaista suullista palautetta on tullut muutama, kaikki kiittäviä ja ilahtuneen yllättyneitä. Tällaista reaktiota toiveikkaasti odotimmekin.

Millainen merkitys Tikkurilan musiikkivarastolla on asiakkaille?

HS: – Kysymyksessä on korvaamattoman arvokas ja ainutlaatuinen musiikkiaineistokokoelma: syvyys, laajuus, harvinaisuudet, loppuunmyydyt painokset, klassikot, rinnakkaiset versiot etc. Kirjaston näkökulmasta varaston kattava aineisto auttaa asiakaspalvelussa. Eikä kaikkea kivaa voi millään pitää avohyllyissä...

Miten kampanja jatkuu?

MN: – Konseptilevyistä tulee Kallion kirjastoon parin viikon postailu ja ripustus, jota varten Kai on jo alkanut kirjoittaa tekstejä. Sittenhän meitä odottaakin jo valtakunnallinen Madonna-myllytys. Pidemmälle emme ole vielä miettineet. Rajojahan ei ole ja kaikki on mahdollista. Ja #Saundiholvi on vapaasti kaikkien käytössä, tägättynä se saa näkyvyyttä ympäri Suomen, vaikka näyttely olisikin paikallinen.

Lisätietoja

Hanna Saloranta
Itäkeskuksen kirjasto
09 3108 5790
Facebook: Itäkeskuksen kirjasto

Marika Nikula
Kallion kirjasto
09 3108 5753
Facebook: Kallion kirjasto


Tuomas Pelttari, toim.