H33_sokrates_kahvila

Munkkiniemen Sokrates-kahvilassa filosofoidaan elämänläheisesti

Sokrates-kahvila on kokoontunut Munkkinimen kirjastossa neljättä vuotta. Kahvilassa filosofoidaan, mutta ryppyotsaisuutta välttäen.

      Tusina naista ja pari miestä istuu lokakuisena tiistaina kirjaston taidekirjanurkkauksessa. Sokrates-kahvila on juuri alkamassa: kahvi ja keksit odottavat, kuulumisia vaihdetaan ja naurunpyrskähdykset ryydittävät juttelua.

      Kuka tahansa voi ehdottaa tapaamisen puheenaihetta. Kahvilan teemoja ovat olleet mm. ilo, suvaitsevaisuus, oman aikakautemme erityispiirteet, kansainvälisyys, sivistys, itsetunto ja hyvä köyhyys.

      Tällä kertaa keskustelun aiheeksi valikoituu kriittinen ajattelu – mitä se on ja mitä se ei ole. Kahvilan vetäjä, taidekriitikko Leena Kuumola johdattelee rönsyilyt sallien. Täällä ei filosofoida tiukkapipoisesti, vaan elämänläheisesti.

      Kriittistä ajattelua lähestytään monesta eri kulmasta ja osallistujat tuovat esille myös omia kokemuksiaan. Joku kaipaa nykyaikaan enemmän kritiikkiä ja ajattelua ylipäätänsä. Toisaalta pohditaan, ollaanko tänä päivänä liiankin kriittisiä ja pitääkö kaikkea kokemaansa analysoida kritiikin kautta. Keskustelussa sivutaan myös mm. kriittisyyden merkitystä kouluopetuksessa ja lastenkasvatuksessa sekä sivistyksen olemusta.

      Näkemyksiä esitetään leppoisassa ja epävirallisessa hengessä, mutta välillä mielipiteiden vaihto äityy tiukempaan suuntaan. Kun kysyn, miten kuumiksi keskustelut ovat näkökulmien törmätessä lämmenneet, saan vastaukseksi naurunremakan: - Kenenkään ei ole täältä tarvinnut silmä mustana lähteä!

      - Sokrates-kahvilan suurin anti on se, että olemme oppineet avoimiksi erilaiselle ajattelulle. Keskustelut opettavat ymmärtämään monenlaisia mielipiteitä ja sallimaan niitä.

      - Tapaamiset ovat kivoja myös siksi, että muuten hektisessä maailmassa täällä ollaan läsnä tässä hetkessä.

      Kahvila sai alkunsa, kun Munkkiniemen kanta-asiakas Tuula Ylikoski näki kirjaston esittelypöydällä kirjan nimeltä Sokrates-kahvila. Kirjoittaja Christopher Phillips haluaa edistää yleensä yliopistoihin linnoittautuneen filosofian tuomista tavallisten ihmisten keskuuteen Sokrateen esimerkkiä seuraten.

      Tuulaa ajatus kiehtoi ja hän ryhtyi kyselemään tuttaviltaan ja naapureiltaan, kiinnostaisiko kahvila näitä. Moni innostui asiasta ja pian koossa oli sopiva määrä ihmisiä kahvilan aloittamiseksi. Tuula esitti idean Munkkinimen kirjaston johtajalle Sari Matterolle, joka syttyi ehdotukselle heti.

      - Sokrates-kahvila sopii Munkkaan todella hyvin ja monissa muissakin kirjastoissa voisi varmasti vastaavaa järjestää. Kahvila ei vaadi paljon, sen vetämiseksi tarvitaan vain avointa mieltä, kykyä nähdä asioita eri perspektiiveistä ja keskustella niistä.

      - Ja jos filosofinen kahvila (tai muistikahvila tai kielikahvila) ei ole se juttu, joka palvelee sinun kirjastosi asiakkaita, kahviloita voi kehitellä lukuisten muidenkin teemojen pohjalta. Ihmisillä on yhteisöllisyyden tarve ja tarve jakaa asioita keskenään. Kirjaston järjestämät teemakahvilat ovat tälle oiva paikka.

Christopher Phillips: Sokrates-kahvila : filosofisia kohtaamisia (WSOY 2007)

- Tiina Larva