Christer Kihlman

Christer Kihlmanin vieraina

Porvoossa käynti on aina hauskaa; tällä kertaa vielä erityisen kiinnostavaa. Tapaisimme kirjailija Christer Kihlmanin! Tuntui jännittävältä kohdata kirjailija, joka oli kolmen vuosikymmenen ajan herättänyt teoksillaan ihastusta, vihastusta ja keskustelua. Hän aiheutti närkästystä suomenruotsalaisen porvariston kriittisenä kuvaajana. Mutta monet meistä kiinnostuivat suomenruotsalaisista juuri Kihlmanin ansiosta. Yhteiskunnallisten teemojen lisäksi Kihlmanin kirjojen aiheita olivat mm. alkoholismi ja homoseksuaalisuus. Hänen tapansa kirjoittaa avoimesti, kaunistelematta, kumartamatta vetosi lukijoihin. Kirjoihin kannattaa vieläkin palata. Ne ovat yhä ajankohtaisia, sillä nehän olivat rehellisyydessään edelläkävijöitä.

Kihlman ei lupaa enää uutta romaania kirjoittaa. Viimeisin, Gerdt Bladhin tuho ilmestyi vuonna 1987. Kirjailijanuransa vaiheisiin hän on palannut vuonna 2000 ilmestyneessä Epätoivon toivo -keskustelukirjassa Mårten Westön kanssa.

Rummen vid havet (runokokoelma), 1951
Munkmonolog (runokokoelma), 1953
Se upp Salige!, suom. Varo autuas!, 1960
Den blå modern suom. Sininen äiti, 1963
Madeleine, 1965
Inblandningar, utmaningar (artikkelikokoelma), 1969
Människan som skalv, suom. Ihminen joka järkkyi, 1971
Dyre prins, suom. Kallis prinssi, 1975
Alla mina söner, suom. Kaikki minun lapseni, 1980
Livsdrömmen rena, 1982
De nakna och de saliga (yhdessä Henrik Tikkasen kanssa), 1983
På drift i förlustens landskap, 1986
Gerdt Bladhs undergång, suom. Gerdt Bladhin tuho, 1987
Svaret är nej!, 2000
Om hopplöshetens möjligheter (yhdessä Mårten Westön kanssa, suom. Epätoivon toivo), 2000