Eläinten kirjasto

Espoonlahden kirjastoissa seikkaillaan taas!

Kolmattasataa eskaria ja viskaria osallistuu kirjastoseikkailukierroksille Nöykkiön, Saunalahden ja Soukan kirjastoissa. Jo toistakymmentä vuotta järjestetyt Espoonlahden kirjastoseikkailut ovat elämyksellisiä ja niissä opitaan kirjastotaitoja. Lasten mieleen jää, miten kirjoja käsitellään ja miten kirjastossa ollaan ja toimitaan. Erityisinä teemoina Suomen juhlavuonna ovat eläimet ja metsä sekä suomalaiset runot.

"Kirjat ja lukeminen ovat selvästikin maailman paras juttu."

Nokkela maalaisjänis koki tämän ahaa-elämyksen vieraillessaan sukulaiscitykanien luona Espoossa. Eräänä iltana se nimittäin pomppasi avoimesta ikkunasta sisälle ihmisten kirjastoon. Jäniksen kannalta valitettavaa oli, että ikkunan auki unohtuminen oli ollut aivan ainutkertainen ilmiö. Sillä ei myöskään ollut kirjastokorttia, jonka avulla se omatoimiaikana olisi ihmisasiakkaiden tapaan voinut itse kirjautua kirjastoon. Monena iltana se kuitenkin kävi ikkunan takana kurkistelemassa, mitä kaikkea ihmiset kirjastossa touhuavat ja miten mielenkiintoisia, suorastaan houkuttelevan näköisiä kirjoja kirjastossa on esillä.  

”Olisipa eläimilläkin oma kirjasto! Tästä kyllä kannattaa kertoa muillekin metsän eläimille,” se mietti.

Metsäretkelle pienten ihmisten lauman kanssa

Metsänreunassa jänis tapasi lauman pieniä ihmisiä: eskareita ja viskareita. Pienet ihmiset olivat jäniksen mielestä kerrassaan suloisia, ja se lupasi esitellä heille metsän ja metsän eläimet. Retki alkoi.

Mistä kirjat ja tarinat tulevat?

Kovin pitkälle ei ehditty, kun jo törmättiin nöykkiöläisittäin varsin eksoottiseen eläimeen: kenguruun. Kenguru kertoi matkanneensa maailman ympäri paitsi ihan oikeasti, myös mielikuvituksessaan ja kirjoja lukemalla. Viisaan maailmanmatkaaja-kengurun kanssa lapset pohtivat, mistä kirjat ovat peräisin, mistä ne on tehty, kuka ne on tehnyt ja millaisissa eri muodoissa kirjoja voi esiintyä.

Kenguru poimi taskustaan erilaisia esineitä, esimerkiksi ipad-laitteen, cd-levyn, dvd-elokuvan. Sitten se kysyi, voisiko niissä olla tarinoita, ja voisiko kirja olla pelkkää ääntä. Pienen pohdinnan jälkeen retki jatkui.

Miten kirjoja käsitellään?

Seuraavaksi saavuttiin oravan luo. Se oli juuri lukemassa. Oravalla oli jopa melkein samanlainen kirjahylly, jollaisen jänis oli ihmisten kirjastossa nähnyt. Jänis innostui. Orava ei millään olisi malttanut keskeyttää lukemista, mutta aika pian oli pakko!

Ihmislapset kyllä osasivat käyttäytyä, mutta jäniksen käytökseen oli ihan pakko puuttua: jänis oli nimittäin kaivanut retkikoristaan hilloleivän. Hilloleipä kädessään se samalla käpälöi kirjoja! Orava kertoi jänikselle, ettei sellainen käy päinsä. Se myös valisti tätä muutenkin, miten kirjoja tulee kohdella ja käsitellä. Yhdessä myös tutkailtiin kirjoja, jotka olivat kokeneet kovia. Jänis lupasi ottaa opikseen.

Eläinten oma kirjasto!

Jänis ehdotti oravalle, että perustettaisiin metsään eläinten oma kirjasto. Orava oli avarakatseinen luonteeltaan: olisipa ihanaa, kun muutkin lukisivat kirjoja. Silloinhan voitaisiin yhdessä puhua kirjoista ja tarinoista. Kaikki voisivat myös vinkata toisilleen hyviä kirjoja. Orava oli vakuuttunut, että jäniksen tapaan varmasti ihan kaikki oppisivat, miten kirjoja tulee kohdella. Kengurukin halusi mukaan perustamaan kirjastoa.

Orava kertoi, että eräs ystävä oli lähtenyt etsiskelemään tuulen runokirjasta irti riepottamia runoja. Saavuttiin lammelle, jossa tavattiin karhu. Karhu kertoi onkivansa lampeen päätyneitä runoja, jotka kalat olivat syöneet, ja pyysi lapsia apuun. Lapset tarttuivat onkiin innokkaina ja saatiin runsas runokalasaalis. Lopuksi marssittiin kaikki yhdessä metsän siimekseen nauttimaan eväistä ja runoista.

Kirjoittajat: Pia Göös, Anna Valtonen ja Heliminna Hakala
Valokuva ja piirrokset: Anna Valtonen