Hilja Grönfors

Kaaleen laulut

Romanien laulut ovat kertovia, ja niissä on aina tarina. Mustalainen laulaa kaihosta, kaipuusta, yksinäisyydestä, hylätyksi tulemisesta ja kovasta elämästä. Laulu- ja musiikkiperinne siirtyy esimerkin voimin sukupolvelta toiselle. Lähes jokainen mustalainen laulaa, ja moni todella hyvin.

Suomen romaneilla on omat laulunsa, joista valtaväestöön lukeutuvat tietävät harmittavan vähän. Osaltaan tiedon puutteeseen on vaikuttanut kansallisesti asennoituneiden musiikintutkijoiden haluttomuus selvittää etnisen vähemmistömme musiikkiperinnettä. Toisaalta laulut on tahdottu säilyttää romaniyhteisön sisäpuolella, eikä niiden, romanikielen tavoin, tahdottu leviävän valtaväestön keskuuteen. Niin tai näin, lauluja on runsaasti saatavilla ja perinne on elävää.

Romanisävelmät ovat poikkeuksetta ns. luonnollisessa mollissa kulkevia, säeparin kertaukseen perustuvia jonosikermiä. Romanilaulun tunnusmaisimpana piirteenä pidetään vibraton käyttöä. Perinteisistä romanilauluista puhuttaessa kiertäminen, kululla olo tai kulkeminen on kaikkialla maailmassa romaniväestöön liitettyä eksotiikkaa. Myös Suomen romanien perinnelauluista nämä teemat nousevat vahvasti esiin.

Muita keskeisiä laulun aiheita ovat rakkauslaulut, vankila-aiheiset laulut, hevos- ja markkinamiesten laulut sekä niin sanotut mahtilaulut, joita varhaisemmin on esitetty sukujen välisissä konfliktitilanteissa.

Iloa ja surua sieluun tuovat roihuava, palava ja sammuva rakkaus, lähimmäisen muisto, menetyksen haikeus ja kaukokaipuu. Nämä elävät muistoissa ja ihmisen elämänvaiheissa ajasta ja paikasta riippumatta. Perinteiseen "suomalaiseen" rekilauluun verrattuna romanilauluissa erilaiset lemmentunteet on ilmaistu peitetysti.

Se oli sateinen sunnuntaiaamu

kun me saarehen soudeltiin

ja muistan kesäillan kauniin

ja se polttaa minun tuntovani

Edelleenkään nuorille kuuluvista "hävettävistä" asioista ei vanhojen ihmisten läsnä ollessa puhuta tai lauleta suoraan. Romaniryhmän sisäiselle kommunikaatiolle ominaista on hienotunteisuus ja eräänlainen sosiaalinen herkkyys, jotka korostuvat eri ikä- ja sukupolvien kohdatessa.

Mestarilaulaja Hilja Grönfors on tehnyt suuren työn romanimusiikin säilyttämiseksi laulujen muistiin merkitsijänä ja tulkitsijana. Hänet on syystäkin usein huomioitu. Muun muassa tunnustuksena kulttuuriperinteensä vaalimisesta Grönforsille annettiin vuonna 2014 Suomi-palkinto.

Teksti: Arja Niemimaa, Pasilan kirjasto, päälähde: etno.net

Äänitteet Helmet-haussa:

haku: mustalaismusiikki, Suomi, äänitteet-> 25 viitettä

aihehaku: romanit, musiikki, Suomi -> 54 viitettä

haku: Grönfors Hilja -> 8 viitettä. (Huom. Grönfors Mukana Palefacen levyllä.)