Nainen istuu ulkona lukemassa, pöydällä on pino kirjoja

Kirjailijan uran alkuaskeleet – mitä ensimmäisen kirjan jälkeen?

Toisinkoinen-kirjallisuuspalkinto on kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoiden syksyisin jakama tunnustus vuoden parhaalle kirjailijan toiseksi julkaistulle kirjalle. Onko toisen kirjan kirjoittaminen vaikeampaa vai helpompaa kuin ensimmäisen?

Moni pöytälaatikkokirjoittaja haaveilee esikoiskirjasta ja miettii, miltä oma nimi näyttäisi painetun kirjan kannessa. Mitä lukisi kirjailijan esittelytekstissä, entä millainen kansi parhaiten kuvailisi omaa tarinaa? Kuinka hienoa olisikaan nähdä pitkään ja hartaasti luotujen hahmojen heräävän henkiin kirjan sivuilla!

Jotkut kirjoittajat saavuttavat tämän tavoitteen, jonka jälkeen jännittää kirjan vastaanotto ja menestys. Ihanan esikoiskirjailijavuoden tai parin jälkeen nousee kuitenkin esiin kysymys uran jatkosta. Millainen on seuraava kirja? Haluaako sama kustantaja julkaista sen? Tässä kohtaa punnitaan kirjailijan ura ja kärsivällisyys. Monesta kirjailijasta juuri toinen kirja määrittelee kirjailijan uran ja sen jatkumisen: jääkö esikoinen yksittäiseksi tähdenlennoksi vai saako kirjailija luotua kirjoittamisesta uran?

Mikä ero on ensimmäisellä ja toisella kirjalla?

Ensimmäistä kirjaa kirjoittava ei vastaa kirjoittamisestaan kenellekään. Hänellä ei ole kustantajan laatimaa aikataulua, kukaan ei odota häneltä mitään. Hän saa kirjoittaa omaan tahtiinsa silloin, kun kirjoittaminen sattuu huvittamaan.

Ensimmäisen kirjan kirjoittajalla on siis etulyöntiasema. Suuri yleisö ei vielä tunne kirjoittajan tyyliä, ja osa ensimmäisen kirjan suosiosta voi johtua uutuudenviehätyksestä. Toinen kirja usein näyttää, onko kirjoittajasta pidempiaikaiseksi kirjailijaksi. Löytyykö kirjoittajalta uusia ideoita, haluaako hän jatkaa ensimmäisen kirjansa antamaa mallia vai kokeileeko hän jotain aivan erilaista? Esimerkiksi Tove Janssonin toinen kirja oli ensimmäinen monista Muumi-kirjoista. Se antoi hänen uralleen suunnan, vaikkei se heti ilmestyessään ollutkaan huikea menestys.

Kustantamiseen liittyy myös realiteetteja, jotka kirkastuvat usein vasta toista kirjaa kirjoitettaessa. Kirja-alalla on esimerkiksi tiettyjä aikoja, jolloin kirjan julkaiseminen on kustantajan kannalta kannattavampaa. Syksyllä pidetään paljon suuria kirjamessuja esimerkiksi Helsingissä, Turussa ja Frankfurtissa. Kustantaja ehkä haluaa julkaista neulomisesta ja jouluruoista kertovia kirjoja mieluiten ennen joulua ja äitiyttä käsitteleviä kirjoja ennen äitienpäivää. Kustantajalla voi olla oma leimallinen tyyli, joka määrittelee, millaisia kirjoja se haluaa julkaista. Näitä asioita kirjoittaja tuskin miettii aivan hirveästi esikoiskirjaa luodessaan, mutta hän joutuu niiden kanssa tekemisiin päästessään kustantamon kirjailijaksi.

Toisen kirjan vaikeudesta

Monet kirjailijat pitävät toista kirjaa vaikeampana kirjoittaa kuin ensimmäistä ja ovat kertoneet aiheesta haastatteluissa ja jopa kirjoittaneet kirjoihinsa hahmoja, jotka pohtivat asiaa. Tuoreena kotimaisena esimerkkinä Saara TurusenSivuhenkilö on juuri tällainen kirja. Samaa pohditaan myös John IrvinginKaikki isäni hotellit -romaanissa ja Joël Dickerin teoksessa Totuus Harry Quebertin tapauksesta.

Toisella kirjalla on todistettava, että on kelpo kirjailija. Toisen kirjan on oltava tarpeeksi hyvä, jotta kustantamo haluaa julkaista myös kolmannen. Monelle kirjailijalle, esimerkiksi Sofi Oksaselle (Puhdistus) ja Katja Ketulle (Kätilö), juuri kolmas kirja on ollut se, joka on nostanut kirjailijan nimen kaikkien tietoisuuteen. Tämä on vaatinut, että toinen kirja on osoittanut yleisölle ja kustantajalle, että kirjailijalla on vielä uusia tarinoita kerrottavana, uusia runomaailmoja maalattavana.

Teoksen menestys voi riippua lukemattomista asioista: mihin aikaan vuotta kirja julkaistaan, julkaistaanko samaan aikaan jonkun tunnetun kirjailijan pitkään odotettu teos tai kuinka hyvin kustannustoimittaja ymmärtää kirjailijaa.

Pelkästään tuuripeliä kirjailijan työ ei kuitenkaan ole. Paljon riippuu taiteilijasta itsestään, kuinka paljon aikaa, vaivaa ja luovuutta hän kykenee työhönsä käyttämään. Sekä Laura Lindstedt että Hanya Yanagihara käyttivät toisen kirjansa kirjoittamiseen 10 vuotta.

Kuka rakastaisi toista kirjaa?

Esikoiskirjoja ja -kirjailijoita mainostetaan monessa paikassa suureen ääneen. Esikoiskirjalle on olemassa useita kirjallisuuskilpailuja ja -palkintoja, ja kirjat ovat usein näyttävästi esillä kirjakaupoissa, kustantajan kevät- ja syysohjelmistoissa sekä kirjastoissa. Esikoiskirjailijaa halutaan haastatella, hänen kirjastaan kirjoitetaan kritiikkejä ja häntä pyydetään haastatteluihin sekä esiintymään erilaisiin tapahtumiin.

Toiselle kirjalle ei välttämättä ole vastaavanlaista vastaanottoa. Toista kirjaa arvostellaan samalla tavalla kuin vuosikymmeniä kirjoja kirjoittaneiden kirjailijoiden teoksia. Esikoiskirjailijaan suhtaudutaan usein hiukan lempeämmin kuin jo pitkään kirjoittaneisiin kirjailijoihin. Sekä kustantaja että lukija voivat nähdä esikoiskirjassa potentiaalia ja toivoa, että kirjailija kehittyy jatkossa ja kirjoittaa vielä vähän parempia kirjoja kuin ensimmäinen.

Toiselle kirjalle on kuitenkin nykyisin olemassa oma palkinto, Toisinkoinen.

Mikä Toisinkoinen?

Toisinkoinen on Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoiden vuonna 2014 perustama kirjallisuuspalkinto kyseisen (luku)vuoden parhaalle kotimaiselle toiselle kirjalle. Toisinkoinen jaetaan tänä vuonna viidettä kertaa Loskagaalassa. Loskagaalasta tiedotetaan tarkemmin syksyllä. Voittajan valitsee kirjallisuuden opiskelijoista koostuva raati, joka kirjoittaa vuoden aikana blogiin arvosteluja lukemistaan kirjoista. 

Palkinnon tarkoituksena on korostaa toisen kirjan merkitystä kirjailijan uran käännekohtana ja antaa kunnia niille, joille se kuuluu: rankan kirjoitustyön tekijöille, onnistuneen toisen kirjan kirjoittaneille kirjailijoille. Toisen kirjan kirjoittaja ei ole vielä valmis tekijä, mutta hän voi jo toisella kirjallaan vakiinnuttaa asemansa kirjailijana yleisön, kustantajan ja kriitikoiden silmissä.

Aikaisempina vuosina Toisinkoinen-palkinnon ovat saaneet Satu Taskinen, Laura Lindstedt, Pajtim Statovci ja Anu Kaaja.

Toisinkoinen-kirjallisuuspalkinto on saanut kiitosta kirjallisuudentutkijoilta, opiskelijoilta muista kaupungeista ja kirjailijoilta. Tänäkin vuonna Helmet-kirjasto tekee yhteistyötä Toisinkoisen kanssa. Jo aikaisemmin yhdessä on järjestetty esimerkiksi finalistien haastattelu Kallion kirjastossa. Kirjastolla on aivan erityinen asema lukijoiden kiinnostuksen, kirjallisuustuntemuksen ja asenteisiin vaikuttamisen kannalta. Nostamalla esiin teoksia vaikkapa kirjanäyttelyissä, teemaesittelyissä ja lukuhaasteissa kirjasto voi suoraan vaikuttaa siihen, mitä Suomi lukee.

Hyvin tehty maalaus, veistos tai sävellys elää kauan sen jälkeen, kun taiteilija on jo kuollut. Samoin elää hyvä kirja. Ei ole väliä, oliko se kirjailijan ensimmäinen tai viimeinen – tai toinen. Kunhan se on hyvä.

Teksti: Sara Tarvas

Kuva: Helsingin kaupunki

Kirjoittaja on yksi Toisinkoinen-kirjallisuuspalkinnon perustajista.

Toisinkoisen blogissa opiskelijat arvioivat kotimaisia toisia kirjoja. Toisinkoisen blogi löytyy osoitteesta: https://toisinkoinen.wordpress.com

Tunnettuja toisia kirjoja:

Kirjan nimessä olevasta linkistä voit varata teoksen Helmet-haussa. Linkit aukeavat toiseen sivustoon.

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva

Laura Lindstedt: Oneiron

Harry Salmenniemi: Texas, sakset

Hanya Yanagihara: Pieni elämä