Sörnäisten vankila Helsingissä

Lukupiiri menee vankilaan

Millaista on ohjata lukupiiriä vankilassa? Entä miten lukupiirin osallistuja arvioi lukupiirissä luettua, rikollismaailmaan sijoittuvaa kirjaa? Lukupiirin vetäjä ja lukupiirin osallistunut vanki kertovat kokemuksistaan.

Syksyllä 2017 Helsingin kaupunginkirjasto lähti mukaan Turun kaupunginkirjaston monivuotiseen Kirjastosta juuret elämään -hankkeeseen. Hankkeessa tuettiin alun perin Turun seudun vankiloiden ja perhekeskusten asiakkaiden arjenhallintaa, osaamista ja luovuutta sekä yhteiskuntaan sopeutumista ja kansalaistaitoja vankeusajan jälkeen.

Helsingissä uusi toimintamuoto aloitettiin tavallaan kovimmasta mahdollisesta paikasta, suljetusta vankilasta, joka tunnetaan nimillä Sörkkä, Sörkka tai virallisemmin Helsingin vankila. Turussa hanke oli keskittynyt lähinnä avovankiloihin.

Me kolme lukupiirin vetäjää – Kati Hussein Auroran potilaskirjastosta, Leena Sallas Jakomäestä ja Hanna Leinonen Viikistä – saimme tulikasteen Sörkän suljetulla osastolla. Syksyn 2017 aikana kävimme vaihtuvin parein neljä kertaa A3-osastolla ohjaamassa lukupiiriä. Suljetulla osastolla vangit pääsevät vankilan kirjastoonkin rajoitetusti, eikä perinteinen tapa yhteisen luettavan kirjan käsittelemiseksi ollut mahdollinen. Niinpä kehittelimme erilaisia juttuja: käsittelimme suomenkielistä rap-lyriikkaa ja blackout-runoutta (valmiiden tekstien käsittelemistä niin, että jäljelle jäävät sanat muodostavat runon) ääneen lukemisen ja yhteisten tehtävien avulla sekä annoimme suosituksia muun muassa musiikkielämäkerroista ja historiaa käsittelevästä tietokirjallisuudesta.

Lukupiirien tarkoituksena on innostaa ja haastaa vankeja lukemiseen, herättää keskustelua ja antaa mahdollisuus vuorovaikutukseen muidenkin kuin vankilan omien työntekijöiden kanssa. Tämä koettiin erityisen tärkeänä, koska vankilamaailmassa jokaiseen vankeinhoidon parissa työskentelevään suhtaudutaan yleisesti negatiivissävytteisesti eikä luova avautuminen ole välttämättä mahdollista samalla tavalla kuin ”ulkomaailmasta” tulevien kanssa.
Olemme halunneet pitää lukupiirin mahdollisimman keskustelevana, kunnioittavana ja lämminhenkisenä ja ottaa huomioon osallistujien toiveet ja kiinnostuksen kohteet. Yhteistyö Sörkän henkilökunnan kanssa on sujunut hyvin ja työmme on ollut toivottua ja tervetullutta. Ammattitaitoomme on selvästi luotettu alusta asti.

Kati Hussein kävi lisäksi syksyn aikana neljä kertaa Sörkän perhetoimintayksikössä vetämässä satuvälitystä. Satuvälityksessä eli Lue lapselle -toiminnassa vanki lukee omalle lapselleen kirjaa. Siitä nauhoitetaan tallenne, joka lähetetään muistitikulla kirjan kanssa kotiin omalle perheelle. Kirjojen lähettäminen onnistui sponsorien avulla, yhteistyöhön osallistui muun muassa kustantamo S & S. Vankilan perhetyö päätti jatkaa tätä perheellisille vangeille tärkeää toimintaa hankkeen loputtuakin.

Virallinen hanke päättyi vuodenvaihteessa, mutta tänä keväänä olemme saaneet iloksemme jatkaa lukupiiritoimintaa samalla työryhmällä. Ajatuksena on vakiinnuttaa hienosti toiminut yhteistyömuoto kaupunginkirjaston ja Helsingin vankilan välillä sekä innostaa vankeja aktiivisempaan vankilakirjaston käyttöön – sellaista kun ei nimittäin jokaisessa Suomen vankilassa ole. Olemme myös tänä vuonna kokeilleet lukupiirin vetämistä yhdessä vankilakirjastonhoitajan kanssa. Lisäksi osasto ja paikka ovat vaihtuneet: tapaamme kevään aikana neljä kertaa vankilan perhetyöosastolla, ja vangit ovat pystyneet osallistumaan yhteisten lukupiirikirjojen valintaan. Palaute vangeilta on ollut yksinomaan positiivista, ja toimintaa haluttaisiin lisää.

Luulen, että puhun kaikkien kolmen vetäjän puolesta sanoessani, että tämä projekti on ollut yksi antoisimmista ja kiinnostavimmista koko kirjastourani aikana. Olen kokenut suuria ilon ja liikutuksen hetkiä tuntiessani yhteisen hyvän ja tasa-arvoisen fiiliksen lukupiirissä ja nähdessäni innostuksen kipinän kirjoittamiseen ja omien tunteiden ilmaisemiseen syttyvän vangissa. Ja mikä erilaisten lukijoiden kirjo meitä on ollut vastassa! Historiaa, zeniläisyyttä, elämäkertoja…Yksi lukupiiriläinen on käynyt peruskoulun ja opetellut lukemaan vasta aikuisena, toinen taas lukee kaikkea ja koko ajan innokkaasti, ja kolmatta on hankalampi motivoida tarttumaan kirjaan ylipäätään. Projekti on ollut mahtava! Toivottavasti vankilayhteistyö tulevaisuudessa ei jää vain kokeiluksi, vaan on yksi Helsingin kaupunginkirjaston vakiotoimintamuoto.

Teksti ja kuvat: Hanna Leinonen

Sörkan vangit lukevat

Millaisia ajatuksia Sörkän lukupiirissä luettu kirja, Vepe Hännisen ja Jari Aarnion Myrkky, herätti vangissa?

”Sörkan vankilassa kokoontuu kerran kuukaudessa lukupiiri. Sitä saapuvat ohjaamaan empaattiset informaatikot Helsingin kaupunginkirjastosta. Meitä vankeja osallistuu puolisen tusinaa tähän kirjallisuusmatineaan.

Idea on yksinkertainen: valitaan – jotenkuten demokraattisesti – kirja luettavaksi jonka jokainen piiriläinen lukee, vetäjät mukaan lukien. Sitten kokoonnutaan keskustelemaan valitusta opuksesta ja lopuksi valitaan taas uusi teos luettavaksi.

Tähän mennessä lukupiirissä on käsitelty kaksi kirjaa, Marko Lönnqvistin Elämäni gangsterina sekä Jari Aarnion Myrkky. Molemmat kirjat ovat ns. alan kirjallisuutta, mitä itse yksikseni mielessäni hiljaa kritisoin. Näin 65-vuotiaana olen tehnyt yli puolivuosisataisen rikollisen uran. Rikollinen alakulttuuri on minulle kovin tuttua, että pitääkö siitä vielä lukupiirissäkin lukea. Toisaalta minun ei tarvinnut lukea kumpaakaan, koska luin molemmat kirjat heti niiden ilmestyttyä. Ehkä vankilan lukupiirissä kannattaisi keskittyä johonkin ajatusmaailmaa laajentavaan; nämä kuvaukset konnamaailmasta tai Aarnion puolustuspuheet eivät sitä tee. Toisaalta ymmärsin, että kirjastoihmiset valikoivat nämä kirjat siten, että he ajattelivat näiden kirjojen olevan varmasti kiinnostavia vangeille.

Sen sijaan Jari Aarnion kirja taisi laajentaa ohjaajiemme ajatusmaailmaa. Viimeksi kokoontuessamme odotin jännityksellä mitä ohjaajamme pitivät entisen Helsingin huumepoliisin päällikön kirjasta. Aarniohan kritisoi kirjassaan oikeusjärjestelmäämme tismalleen samoilla argumenteilla kuin me ns. huumeroistotkin – onko hän myös sellainen, siihen en ota kantaa. Olen kuitenkin Aarnion kanssa samaa mieltä siitä, että esitutkinnat eivät täytä lain vaatimaa objektiivisuutta, syyttömyysolettama muuttuu oikeudessa syyllisyysolettamaksi ja tuomioita paukkuu yhtenään kuin jostain juridisesta arvontalaitteesta. Näytöt ovat mitä sattuu ja todistustaakka jätetään syytetylle. Eräs lukupiirin vankijäsen totesi osuvasti, että oikeusjärjestelmämme toimii 1800-luvulta peräisin olevien asetusten mukaan. Kaikki me tiedämme, että meillä Suomessa on tsaristinen oikeusjärjestelmä joka vaatisi tiukan päivityksen tähän päivään.

Ohjaajamme tuntuivat olevan hieman tolaltaan Aarnion tulkinnasta omasta jutustaan. En ihmettele sitä. Heille ei tämä maailma ollut lainkaan tuttua. Ohjaajat kun ovat kunniallisia veronmaksajia. Sellaisina heidän täytyy mielestään voida luottaa oikeusjärjestelmään; siihen, että paha saa palkkansa ja että syyttömiä ei tuomita. Aarnion kirja paljasti heille, miten järjestelmä toimii, minkälainen prosessi rikostutkinta ylipäätään on ja kuinka hauras yksilön oikeusturva saattaa yhteiskunnassa olla. Molemmat totesivat saman asian: jos Aarnion kirjassa on totuutta edes muutama prosentti, järjestelmä on pielessä.

Mielestäni on jokseenkin huvittavaa, että mies, joka on ollut osa tätä järjestelmää ja laittanut tukuittain hatarin perustein konnia linnaan, alkaa nyt itse voimakkaasti kritisoimaan systeemiä. Aarnio ei ole asemassaan pelkästään ollut osa systeemiä, hän on itse asiassa ollut myös mukana luomassa tätä järjestelmää. 

Onnekseni seuraava kirja on jo aivan toista maata: Laura Gustafssonin Korpisoturi. En ole ehtinyt lukea sitä, mutta aloitan sen tänään illalla. Jos kirja on mukaansatempaava, olen lukenut sen huomenna ja jään odottamaan seuraavaa kokoontumista.

Lukupiiri on mielestäni osoittautunut onnistuneeksi kokeiluksi, jonka soisin jatkuvan Sörkan vankilassa vielä pitkään.”

Lisätietoja Helsingin kaupunginkirjaston hakeutuvista kirjastopalveluista antavat Koti- ja palvelukirjaston johtaja Karoline Berg, p. 09-3108 5211, ja Kirjastoautopalvelut-yksikön johtaja Auli Strömberg, p. 09-3108 5602.