Potter_gif

Neljän taiteilijan Kirjavat sarjat

Kesällä 2014 HelMet.fi:ssä on nähty aivan uuden näköisiä sarjakuvia. Kirjavia sarjoja julkaistaan kahden viikon välein, ja tekijäkaartista löytyy neljä maamme eturivin sarjakuvantekijää.

Joonas Rinta-Kanto on tunnettu Fok_It -sarjakuvastaan, Aino Sutinen on julkaissut muun muassa albumin Taksi Kurdistaniin, Joonas Lehtimäki piirtää Anonyymejä eläimiä ja Tuuli HypénNanna-nimistä cityketusta kertovaa sarjakuvaa. HelMet.fi tavoitti haastatteluun Rinta-Kannon, Sutisen ja Lehtimäen.

Tekijät päättivät yhdessä, että HelMet-sivustolle tehtävät sarjakuvat käsittelevät kirjoja. Sutinen on tähän mennessä kehitellyt ideoita jo lukemistaan kirjoista.

– Mutta tämänhän voisi ottaa myös haasteena itselleen ja laittaa lukuun klassikoita, joita ei ole vielä ehtinyt lukea. Minusta tämä on herkullinen tehtävänanto, valmiita kirjallisuuden hahmoja on valtavasti ja niistä voi soveltaa vaikka mitä. Kirjallisuus on loputon aarreaitta, Sutinen sanoo.

Rinta-Kannolle rajattu teema on haaste. Hänen muut työnsä ovat huomattavasti vapaampia.

– Toisaalta stripin ideointi vaatii aina paljon funtsimista, siinä mielessä kirjastomaailma ei eroa muista aiheista, Rinta-Kanto sanoo.

– Suunnittelimme alun perin myös, että voisimme tuoda sarjakuvissa esiin myös muita kirjastosta lainattavissa olevia aineistoja ja tavaroita. Kirjavat sarjat -projekti on kuitenkin vielä alussa, joten saa nähdä mihin suuntaan aiheet lähtevät kehittymään, Lehtimäki sanoo.

– Minua kiehtoo erityisesti se, että saan vinkattua itselle tärkeitä teoksia salakavalasti sarjakuvan muodossa, hän virnuilee.

Strippi perustuu oivallukseen

Sarjakuvastrippi tarkoittaa lyhyttä sarjakuvaa, jossa on yleensä yhdestä neljään ruutua. Stripit ovat usein kepeitä ja perustuvat humoristiseen oivallukseen. Sutinen toteaa, että sarjakuvien tekoon menee kuitenkin enemmän aikaa kuin usein ajatellaan.

– Strippien lukeminen on niin nopeaa, että tekemisen kuvitellaan olevan nopeaa ja suoraviivaista. Sarjakuvan teossa on kuitenkin useita vaiheita, joista monen kestoa on vaikea tai mahdoton mitata.

Lehtimäki on samoilla linjoilla:

– Piirsin ja väritin ensimmäisen, Harry Potter -aiheisen kirjastostrippini HelMet.fi:hin yhdeltä istumalta noin 3–4 tunnissa. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että ideointiin menee piirtämiseen verrattuna vähintään kaksinkertainen, mutta joskus jopa kaksikymmentäkertainen määrä aikaa.

Kirjasto on sarjakuvalle elintärkeä

HelMet.fi:n uudet sarjakuvataiteilijat pitävät kirjastoa tärkeänä paikkana sekä sarjakuvien lukemisen että niiden levityksen kannalta. Sarjakuvantekijät ovat myös pitäneet näyttelyitä kirjastossa: erityisesti Arabianrannan kirjastossa on sarjakuvanäyttelyitä jatkuvasti , mutta näyttelyitä kiertää myös muissa kirjastoissa.

– Kirjasto on aivan ihana paikka! Sutinen huudahtaa.

– Tykkään lukea kirjoja, mutta en mielelläni omista kaikkia lukemiani teoksia.

Rinta-Kanto on samaa mieltä:

– Kirjasto on minullekin tärkeä paikka. Haen usein sieltä nimenomaan sarjakuvia ja etenkin aiemmin, kun asuin aivan Kallion kirjaston kupeessa, ratsasin sarjishyllyn säännöllisesti ja kannoin albumeja pinoittain kotiin.

Kirjaston laajat sarjakuvakokoelmat saavatkin kiitosta kirjastosarjakuvataiteilijoilta.

– Kirjastosta löytyy kyllä hyvin sarjakuvia, ja olen löytänyt sieltä monia uusia ja kiinnostavia sarjiksia, joihin en muuten olisi kenties törmännyt, Sutinen kertoo.

– Lisäksi kirjasto on elintärkeä paikka pienlevikkisille sarjakuville. Toivottavasti kirjaston sarjakuvamäärärahat pysyvät jatkossakin sellaisella tasolla, että kokoelmat eivät kärsi.

– Minä luin jossain vaiheessa kaikki Neil Gaimanin Sandmanit nimenomaan kirjaston kautta, sillä niiden saatavuus oli kirjastossa niin huippu. Vertigo on muutenkin sellainen sarja, jonka sarjakuvia olen lainannut paljon kirjastosta, Rinta-Kanto lisää.

Vertigo on amerikkalaisen DC Comics -sarjakuvakustantajan sarja, jossa julkaistaan aikuisille suunnattuja sarjakuvia. Sandman puolestaan on Vertigon julkaisema, hyvin suosittu sarjakuvakirjasarja, joka ilmestyi vuosina 1989–1996.

Lehtimäen kirjaston käyttö on vähän erityyppistä:

– Minä lainaan myös sarjakuvia, mutta usein niitä tulee myös ostettua omaksi. Kirjastosta lainaan enemmän romaaneja.

Sarjakuvataiteiljoiden omat suosikit

Aino Sutisen suositukset:

Joonas Lehtimäen suositukset:

Joonas Rinta-Kannon suositukset:

– Yleisesti ottaen huomaa kyllä, että sarjakuvien lukeminen on muuttunut, Lehtimäki pohtii.

Fingerporilla on ollut tässä muutoksessa merkittävä rooli, erityisesti sanomalehtisarjakuvien muutoksessa, ja sen ympärille on kehittynyt ihan uudella tavalla aktiivista fanitusta.

– Sarjakuvat menevät koko ajan härskimpään suuntaan, Sutinen toteaa.

– Joo, jos vertaa vaikka Touhulan perheeseen, on Fingerporista saatu aikaan ihan eri tavalla kohuja, Lehtimäki huomauttaa.

– Touhulan perhe on aika harmiton ja varovainen, kun taas uudemmat sarjakuvat menevät koko ajan villimpään suuntaan. Sarjakuva on myös monipuolistunut, nyt alkaa olla jokaiselle jotain. Tämä tarkoittaa myös sitä, että aiemmin undergroundina pidettyjä sarjakuvia lukevat nykyään kaikki, Lehtimäki sanoo.

Pieni sarjakuvasanasto

(laatija: Aino Sutinen)

Strippisarjakuva: Tämän melkein kaikki lukevat sanomalehdestä. Nykyään suosituimmat stripit ovat taas kotimaisia.

Sarjakuva-albumi: Sarjakuvakirjaa voi yleensä kutsua albumiksi. Suomessa sarjakuvan muoto, pituus ja tyylit ovat yleisesti hyvin vapaamuotoisia, toisin kuin monissa muissa maissa, joissa saattaa olla tarkkaan määritellyt perusformaatit.

Sarjakuvaromaani: Pitkää yksittäistä sarjakuvakirjaa kutsutaan joskus tällä nimellä. Sarjakuvaromaani saattaa olla kovissa kansissa ja mahdollisesti käsittelee vakavia aiheita. Näitä on ilmestynyt entistä enemmän viime vuosina.

Sarjakuvanovelli: Lyhyempi sarjakuvatarina. Suomessa julkaistaan paljon esimerkiksi monen tekijän yhteisantologioita. 

Manga: Japanilainen tai japanilaistyyppinen sarjakuva. Mangan tunnistaa yleensä piirrostyylistä, mutta siihen mahtuu valtava määrä eri lajityyppejä erilaisille yleisöille. Japanissa ja joskus länsimaissakin luetaan oikealta vasemmalle.

Supersankarit: Suomessa näitä harvemmin piirretään, paitsi parodioina. Enimmäkseen yhdysvaltalainen ilmiö.

Lue lisää sarjakuvista Sarjakuvakeskuksen sivuilta.

Teksti: Laura Salo
Kuvat: Tommi Mustaniemi, Tuuli Hypén ja Aino Sutinen