Lähikuva silmästä

Lukuhaaste: monenmoista Suomi-scifiä

Eihän suomalaisesta scifistä ole mihinkään. Niin valitettavan monet lukijat arvelevat ja tyytyvät lukemaan vain englanninkielisen maailman kirjoja. Suomessa on kuitenkin julkaistu paljon ja monenlaista tieteiskirjallisuutta, joka ei kalpene kansainvälisten vastineidensa rinnalla. Lisäksi tieteiskirjallisuutta löytyy niin moneen makuun, että sitä kaihtavakin saattaa yllättyä.

Näistä kirjoista moni sopii Kirjan vuoden lukuhaasteen kohtaan 4: Tulevaisuuteen sijoittuva kirja. Kaikki artikkelin kirjat osuvat myös kohtaan 50: Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle.

Suomalainen tieteiskirjallisuus on vanhempaa kuin moni osaa arvatakaan. Vai tiesitkö, että ensimmäinen suomalainen tieteiskertomus ilmestyi jo vuonna 1803? Se oli Gabriel Israel Hartmanin kirjoittama ”En dröm” (suom. ”Uni”). Se ja monia muita kiehtovia kertomuksia historian hämäristä löytyy Jari Koposen ja Vesa Sisätön kokoamasta teoksesta Aivopeili: autonomian ajan tieteiskirjallisuutta. Mukana ovat sellaisetkin aivan muusta yhteydestä tunnetut kirjailijat kuin Zacharias Topelius ja Fredrika Runeberg.

Steampunk on tieteiskirjallisuuden alalaji, jossa modernien sähkövempeleiden sijaan tekniikan huippua edustavat kehittyneet höyrykoneet. Suomessa steampunkia on kirjoitettu melko vähän, mutta J. S. Meresmaan ja Markus Harjun toimittama novellikokoelma Steampunk! koneita ja korsetteja tarjoaa suomalaisia näkökulmia tuohon silinteriscifiksikin kutsuttiin kirjallisuuslajiin. Historiallisen romaanin ystäville steampunk voi upota paremmin kuin muu tieteiskirjallisuus. Kokoelmasta selviää esimerkiksi, mitä virkaa vanhassa agraariyhteiskunnassa on höyrytuhatjalkaisella.

M. G. Soikkelin Läpinäkyvä kuolema on jännittävä romaani, jossa eletään tulevaisuuden yhteiskunnassa, jota kamerat valvovat herkeämättä ja tallentavat kaiken muistiin. Mutta siitä huolimatta kaupungissa tapahtuu rikos, joka ei ratkeakaan helposti. Perinteisen arvoitusdekkarin tavoin haastavaa rikosta selvittää pieni poliisiryhmä – koko suurkaupungin ainoa, sillä lähes täydellisesti valvotussa kaupungissahan ei pitäisi rikoksia tapahtua.

Risto Isomäen Jumalan pikkusormi ei ole leimallisesti tieteisromaani vaan jännityskirja, mutta siinä on mukana vielä jossakin tulevaisuudessa siintävä ajatus: Egyptiin rakennettu jättimäinen aurinkovoimala. Kuinka käykään, kun terroristit kaappaavat sen? Isomäen kirja tarjoaa kihelmöivää jännitystä mutta herättää myös pohtimaan teknologiaan liittyviä vaaroja.

Perinteisessä tieteiskirjallisuudessa sankarit suhaavat ympäri avaruutta pelastamassa maailmoja. J. Pekka Mäkelän romaanissa Karsta asetelma on toisenlainen. Siinä avaruusaluksen miehistö kulkee avaruudessa korjaamassa suuren sodan jälkeensä jättämää avaruusromua. Ei kuulosta kai kovin sankarilliselta? Silti teos onnistuu viehättämään kuvaamalla aluksen miehistöä ja sen mutkikkaita ihmissuhteita.

Tieteiskirjallisuutta voi kirjoittaa myös yhdessä. Sen osoittavat Petri Laine ja Anne Leinonen yhteisessä novellikokoelmassaan Kuulen laulun kaukaisen. Mielikuvituksellisten tarinoiden aiheet kulkevat kansainväliseltä avaruusasemalta jatkosodan Suomeen ja kommunistisesta Neuvostoliitosta kaukaiseen tulevaisuuteen. Erityisen upea on kokoelman niminovelli, jonka kerronnassa on sekä kaunista lyyrisyyttä että kutkuttavaa outoutta. Kokoelma on Tähtivaeltaja-palkinnon ehdokkaana.

Anne Leinonen on kirjoittanut tieteiskirjallisuutta myös Eija Lappalaisen kanssa, ja tuloksena on sarjan aloittava dystopiaromaani Routasisarukset. Siinä maailma on kokenut suuren ekokatastrofin, ja ihmisten elämä on tiukasti säädeltyä. Vaikka kirja on ilmeisesti nuorten päähenkilöidensä vuoksi luokiteltu nuortenkirjallisuudeksi, sitä voi suositella lämpimästi myös aikuisille. Kirjasta ei puutu rankkojakaan teemoja.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä nostettakoon esiin Tuomas Salorannan ja Markus Koskimiehen toimittama novellikokoelma Me emme valehtele ja muita puolueen hyväksymiä novelleja. Kokoelmassa vain osa novelleista on tieteiskirjallisuutta mutta kaikki ovat taatusti outoja ja ihmeellisiä. Mitä jos kaikki Pohjois-Korean propaganda olisikin totta ja sen tekniikka kehittynyttä?

Teksti: Matti Järvinen, Pasilan kirjasto
Kuva: Pixabay / thehorriblejoke
, CC0 Public Domain

Lue lisää: