Ohuet klassikot 1/3

Ohuet klassikot 1/3: Kotimaista

Oletpa lukutoukka tai lukuhaluton, tutustuminen maailmankirjallisuuden klassikkoteoksiin on aina suositeltavaa. Edes sivumäärä ei tule esteeksi, kun valitset jonkin aihepakettimme ohuista klassikoista.

Kotimaisia klassikoita – Takakansi vastassa ennen kuin huomaatkaan!

Juhani Aho : Yksin(105 s)

Juhani Ahon tuotannosta löytyy useita listalle sopivia teoksia: Rautatie kuului ennen koulujen pakollisiin luettaviin ja Juhan triangelidraaman pohjalta on tehty niin elokuvia kuin oopperoita. Klassikoista ohuin, vaan ei vähäisin, on kuitenkin Yksin, jossa itseään huomattavasti nuorempaan naiseen rakastunut päähenkilö tulee torjutuksi ja lähtee ulkomaille. Pariisissa miehen rakkaushaaveet, itsetutkiskelu ja havainnot suurkaupunkielämästä lomittuvat keskenään.

Minna Canth: Köyhää kansaa(83 s)

Naisasianainen ja ensimmäinen huomattava suomalainen naiskirjailija kuvasi pienoisromaanissaan 1800-luvun lopun köyhyyttä realistisesti, jopa naturalistisesti. Jatkuva puute ja elämän epäoikeudenmukaisuus saavat lopulta perheenäidin mielen järkkymään. Papin ja lääkärin keskustelussa Canth tuo esiin aikansa vastakkaiset näkemykset sosiaalisiin ongelmiin.

Pentti Haanpää: Noitaympyrä (161 s)

Kaikki tulevat klassikot eivät saa ymmärrystä omana aikanaan. Haanpään kapitalismin kritiikki oli 1930-luvulla liikaa, eikä teos löytänyt kustantajaa ennen vuotta 1956, jota kirjailija ei enää ollut näkemässä. Elämä heittelee kirjan pohdiskelevaa sankaria Pate Teikkaa tukkijätkästä metsätyönjohtajaksi ja taas takaisin nälkäiseksi kulkumieheksi. Tästä noidankehästä ei tunnu olevan ulospääsyä pula-ajan Suomessa muuten kuin hyppäämällä suureen tuntemattomaan, Neuvostoliittoon.

Aino Kallas: Sudenmorsian (96 s)

Luonnostaan lempeä Aalo, virolaisen metsänvartija Priidikin vaimo, on joutunut Metsän Hengen riivaamaksi. Ennen niin hallittu nainen janoaa nyt vapautta, pidäkkeetöntä ja kahleetonta elämää. Yöaikaan hän muuttaa muotoaan ja katoaa ihmissutena metsään. Aino Kallaksen 1600-luvun Hiidenmaalle sijoittuvassa pienoisromaanissa on runollista alkuvoimaa. Romaani pohjaa vanhalle kansanuskomuksissa eläneelle ihmissusiaiheelle.

Ilmari Kianto: Punainen viiva(174 s)

Suomalaisen kansankuvauksen klassikon tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1907, ensimmäisten eduskuntavaalien aikaan. Maaseutua kiertävät agitaattorit saavat Korpiloukon Topin ja Riikankin lumoutumaan ”soli-sali-ratista”, sosialidemokratiasta, joka köyhän kansan mielessä sekoittuu uskontoon. Punaisen viivan vetäminen äänestyslippuun ei kuitenkaan tuo taivasta maan päälle. Luonto elää romaanissa vahvasti, ja puheenvuoron saavat niin karhut kuin torakatkin.

F. E. Sillanpää:Hurskas kurjuus(176 s)

Maamme ainoa Nobel-kirjailija kuvaa keskeisessä teoksessaan köyhälistöä keskellä itsenäistymisajan kuohuntaa. Romaanin päähenkilö on Juha Toivola, mitätön hämäläismies, jonka vaiheita syntymästä kuolemaan kaikkitietävä kertoja kertaa. Hurskas kurjuus ilmestyi heti kansalaissodan jälkeen, mutta humanistina Sillanpää ei ottanut poliittisesti kantaa, vaan kuvasi pientä yksilöä vasten laajaa, historiallista taustaa.

Mika Waltari: Fine van Brooklyn(149 s)

Waltarin lukemista ei ole pakko aloittaa Sinuhe Egyptiläisestä. Fine van Brooklyn on siivo kevytversio Lolitasta. Siinä pidättyväinen, jäykkä ja kokematon suomalainen tiedemies ihastuu lomamatkalla Ranskassa varhaiskypsään hollantilaistyttöön, joka sekoittaa pään ja pitää pilkkanaan.

1.3.2010. Outi Rantanen & Niina Holm, Kallion kirjasto