Kirjailija Salla Simukka lentoasemalla

Salla Simukka: Nuortenkirjan ei tarvitse päättyä onnellisesti

Kirjailija Salla Simukka oli mukana Kirja matkaan -pop-up-kirjaston pisteellä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Hän on myös yksi Hel-YA-nuortenkirjallisuustapahtuman kirjailijavieraista.

Kirjailija Salla Simukka on Lumikki-trilogiansa siivillä yksi Suomen menestyneimmistä nuorten aikuisten kirjailijoista – vaikka tällaista laijtyyppiä ei oikeastaan kotimaisessa kirjallisuudessa ole määritelty. Simukka sanoo, että maailmalla kustantamoissa on usein hyvinkin tarkat lokerot eri ikäisille ja eri kohderyhmiin kuuluville lukijoille, mutta Suomen kokoisella kielialueella ei tällaiseen jaotteluun ole tarvetta, eikä kirjailija kaipaa tarkkaa kohderyhmäajattelua muutenkaan.

– Kirjailija kirjoittaa lukijoille, ei ikävuosille.

Perinteisellä nuortenkirjalla ja nuorten aikuisten kirjalla eli YA-kirjalla (young adult) on kuitenkin joitakin eroja. Simukka sanoo, että nuorten aikusten kirjoissa teemana on usein murtautuminen ulos pienestä ja tiivistä maailmasta kohti itsenäistymistä.

– YA-kirjallisuudessa mennään selvemmin kohti aikuisuutta ja omaa elämää, irtaudutaan kodista ja kaveripiiristä kohti omaa identiteettiä.

Lajityypin määrittelyä oleellisempi kysymys Simukan mielestä on, miten saataisiin nuorten aikuisten kirjat tavoittamaan laaja lukijakunta. Muutama vuosi sitten Suomessakin nähtiin jonkinlaista nostetta nuorten aikuisten kirjallisuudessa, mutta sittemmin buumi on ollut laantumaan päin. Simukka arvelee, että syynä on isojen hittien kuten Twilight- ja Nälkäpeli-sarjojen puute.

– YA-kirjan pitää näköjään Suomessa olla ihan tosi iso hitti, että myös aikuislukijat tulevat ylipäänsä tietoisiksi sen olemassaolosta. YA-kirjat saavat vähemmän kritiikkejä ja muutenkin näkyvyyttä kuin aikuistenkirjat, joten ei sinänsä ole ihmekään, ettei niitä löydetä. Kuka tarttuu kirjaan, jota ei tiedä olevan olemassa? Meillä on ollut vielä kovin perinteinen ja kaavoihin kangistunut ajattelutapa, että jos olet yli 18-vuotias, et enää halua lukea näitä kirjoja. Tiedän, että ainakin Lumikki-kirjojani on lukenut moni aikuinenkin. Aina kannattaa lukea kirjallisuutta, josta etukäteen ajattelee, että tästä en ainakaan tykkää. Väitän, että suurin osa joutuu nielemään ennakkoluulonsa.

YA käsittelee suuria kysymyksiä 

Simukka sanoo, että nuorten aikuisten kirjallisuudessa käsitellään usein suuria kysymyksiä, joita sekä nuoret että aikuiset joutuvat pohtimaan ja kohtaamaan.

– Mikä on paikkani maailmassa, onko valitsemani tie tai valitsemani ihminen se oikea, mitä tapahtuu maailmalle ja mitä tapahtuu yhteiskunnalle.  Aikuisten kirjallisuudessa näiden aiheiden käsittely on usein niin synkkää ja ahdistavaa, että lukijalle tulee olo, ettei asioille voi mitään.

Juuri nyt nuorten aikuisten kirjallisuudessa käsitellään paljon identiteettiä ja seksuaalista identiteettiä. Ne voivat olla raskaita asioita nuoren elämässä, mutta nuorten aikuisten kirjallisuudessa asioita ei tarvitse aina käsitellä vakavasti vaan niistä voidaan kertoa myös huumorilla.

– Minulla ei ole kirjalle onnellisen lopun vaatimusta. Nuoret näkevät omassa elämässään, että kaikki ei aina mene hyvin, ja voi olla turhauttavaa lukea kirjoja, joissa asiat päättyvät aina onnellisesti.  Toivoisin kuitenkin, että lukemisen jälkeen jää tunne, että asioille voi tehdä jotain – jokin muutoksen ja toivon ajatus.

Nuorille voi kirjoittaa kaikesta

Simukka on tavannut paljon nuoria esimerkiksi kouluvierailuilla. Osalla nuorista on hyvin vahvoja mielipiteitä siitä, että heitä aliarvioidaan ja heille kirjoitetaan kirjoja, joiden hahmot eivät muistuta heitä itseään.

– Esimerkiksi kirjojen kouluelämän kuvaukset herättävät joko vahvoja tunnistamisen tunteita tai ankaraa kritiikkiä. Minulla oli itselläni ala-asteen lopussa ja yläasteen alussa ongelma lukemisessa, koska 90-luvun puolivälissä ei julkaistu nuortenkirjallisuutta, joka olisi puhutellut minua. Olin yksi niistä, jotka kokivat, etteivät he löytänyt itsensä kaltaisia ihmisiä kirjoista. Aloin lukea fantasiaa, koska siinä ei tarvinnut miettiä, löytyykö hahmoista vastaavuutta.

Simukalla ei ole sellaista aihetta, josta hän ei voisi nuorille kirjoittaa. Kirjoissaan hän on käsitellyt kuolemia ja murhia, mutta hän ei ole kuvaillut tapahtumia yksityiskohtaisesti eikä sadistisesti. Muuten hän ei mielellään mieti lukijaa kirjoitusprosessin aikana.

– Kohderyhmän rajaaminen omassa mielessään rajaa alitajuisesti myös sisältöä: Tajuaako lukija viittauksen elokuvaan tai kirjallisuuteen? Osaako hän lukea eri aikatasoja? Kirjoittamisen aikana kirja on vain minun.

Teksti: Iina Soininen
Kuva: Daniela Lillhannus

Lue myös 

Salla Simukan suomalaiset kirjasuosikit

Hel-YA! juhlii nuortenkirjallisuutta elokuussa

Nuortenkirja kelpaa aikuisellekin

Toivoa kirjallisuudesta: Nuortenkirjat