Another Blade Runner Style, kuva: Kuva: Paulo Barcellos Jr./ Wikimedia Commons

Scifin pimeä puoli

Maallikot ymmärtävät tieteiskirjallisuuden eli scifin mahtipontisena avaruusoopperana, jossa matkustellaan valon nopeudella galaksien välillä. Vaikka nautin avaruusoopperoihin uppoutumisesta, sydämeni on aina sykkinyt myös synkemmälle scifille eli dystopiakirjallisuudelle.

Dystopia tarkoittaa utopian vastakohtaa – visiota tulevaisuudesta, jossa jokin on mennyt kammottavalla tavalla pieleen. Tekoälyt ovat riistäytyneet hallinnasta ja orjuuttaneet ihmiskunnan. Luonnonvarat on ahnehdittu loppuun ja sivilisaatio romahtanut keskiaikaiselle tasolle. Megakorporaatiot pitävät ihmisiä otteessaan läpikaupallistuneessa yhteiskunnassa. Dystopiassa viehättää paitsi synkänkaunis estetiikka myös kantaaottavuus. Dystopia tarjoaa kirjailijalle loistavan keinon käsitellä nykyajan eettisiä, ekologisia ja yhteiskunnallisia ongelmia ja epäkohtia fiktion keinoin.

Ekokritiikkiä ja fundamentalismia

Dystopiakirjallisuuden kruunaamaton kuningatar on kanadalainen Margaret Atwood. Teospari Oryx ja Crake ja Herran tarhurit on tyylipuhdasta dystopiaa, jossa ihmisen halu manipuloida luontoa kostautuu hyvistä tarkoitusperistä huolimatta. Suosikkini Atwoodin tuotannossa on feministinen romaani Orjattaresi. Teoksessa fundamentalistikristityt ovat muokanneet Yhdysvalloista teokraattisen yhteiskunnan, Gileadin, jossa naisesta on tullut miehen omaisuutta.

Atwoodin feministiselle klassikolle löytyy myös tuore kotimainen vastine. Jan Salmisen Äidinmaassa  sukupuoliroolit ovat keikahtaneet ympäri. Naiset ovat ottaneet vallan ja alistaneet miehet lisääntymiskoneiksi. Kotimaiset kirjailijat ovat muutenkin viime aikoina kunnostautuneet synkkien tulevaisuusvisioiden luomisessa. Emmi Itärannan mainio Teemestarin kirja maalaa kiinnostavan kuvan ekokatastrofin jälkeisestä maailmasta, jossa vedestä on tullut kultaakin kalliimpaa.

Kyberpunkista valtavirtaan

Dystopiasta puhuttaessa on välttämätöntä mainita kyberpunk, yksi scifin alagenreistä. Kyberpunkin näyttämönä toimii usein tulevaisuuden huipputeknologialla höystetty villi länsi. Revolverisankarien roolia näyttelevät karjapaimenien sijaan hakkerit ja muut kyberavaruuden yksinäiset ratsastajat. Kyberpunk-genreen tutustuvan kannattaa aloittaa William Gibsonin kulttiklassikko Neurovelhosta. Siinä yksinäinen hakkeri saa mystisen toimeksiannon, josta alkaa huima seikkailu paitsi reaalimaailmassa myös kyberavaruudessa. Tunnetuin esimerkki kyberpunkista on elokuvan puolelta: Ridley Scottin Blade Runner iskee tajuntaan kuin öisen suurkaupungin loputon sade.

Dystopian kyky ottaa verhotusti kantaa suuriin kysymyksiin on saanut myös monet valtavirtagenren kirjailijat hyödyntämään sitä. Kazuo IshiguronOle luonani aina sijoittuu tulevaisuuteen, jossa lääketiede on ratkaissut kuolemattomuuden ongelman hirvittävällä hinnalla. Nobel-voittaja José SaramagonKertomus sokeudesta paljastaa allegorian keinoin, miten helposti sivistys karisee ihmisistä, kun mystinen pandemia alkaa levitä. Väkivaltaisten tarinoiden mestarin Cormac McCarthynTie puolestaan kuvaa suurkatastrofin jälkeistä maailmaa, jossa nuori poika ja hänen isänsä yrittävät selvitä parhaansa mukaan.

eeva.png

Eeva Rita-Kasari, Pointin kirjasto

Fanin tunnustus -juttusarjassa Helmet-kirjaston työntekijät paljastavat henkilökohtaiset suosikkinsa kirjaston kokoelmista.

Lue muut Fanin tunnustukset