Habsburgien Elisabeth – Itävallan rakastettu Sissi

Franz Winterhalterin (1805–1873) muotokuva keisarinna Elisabethista

Yksi maailman rakastetuimpia kuninkaallisia henkilöitä on ollut Itävallan keisarinna Elisabeth, joka tunnetaan lempinimellä Sissi. Elisabeth syntyi Münchenissä, jouluaattona 1837 Baijerin ruhtinas Maximilianin ja ruhtinatar Ludovikan monilapsisessa perheessä. Elisabeth vietti onnellisen lapsuuden Baijerissa, Possenhofenin linnan alueella, ratsastellen ja luonnossa vaellellen. 

Keisarivalssin pyörteissä 

Itävallan keisarin Franz Josef I:n äiti, arkkiherttuatar Sophie, oli ruhtinatar Ludovikan sisar, ja hänen mielestään Elisabethin vanhin sisar Helene olisi sopiva hänen poikansa puolisoksi. Kohtalo päätti kuitenkin toisin. Franz Josef rakastuikin Elisabethiin, ja niin ”Sissin” asuinpaikka vaihtui Possenhofenin maalaislinnasta Wienin keisarilliseksi Schönbrunnin palatsiksi. Vaikka Elisabeth rakastikin aviomiestään, hänellä oli yksi toive: kunpa Franz ei olisi ollut keisari. Ankara hovielämä espanjalaisine hovietiketteineen ahdisti vapauteen tottunutta keisarinnaa, ja lisäahdistusta toivat myös huonot välit anopin kanssa. Myös lapsiinsa Elisabethin oli vaikea luoda läheistä suhdetta, sillä hän ei juuri saanut olla läsnä lasten elämässä näiden ollessa pieniä.

Johann Strauss, nuor.: Kaiser- Walzer, op437

Wieniläissyntyinen Johann Strauss nuorempi kohotti wienervalssin ennennäkemättömän korkealle musiikilliselle tasolle. ”Valssikuninkaan” loisteliaimpiin valsseihin kuuluu vuonna 1889 sävelletty Keisarivalssi. Valssi tunnettiin aluksi nimellä Käsi kädessä, ja se symboloi Saksan keisarin Wilhelm II:n ja Itävallan keisarin Franz Joosef I:n ystävyyttä. Valssin alkuperäisen nuottijulkaisun kantta koristi Itävallan keisarillinen kruunu.

Schönbrunnilaista

Schönbrunnin linna on Wienissä sijaitseva loistelias kuninkaallinen palatsi. Linnan rakennutti keisarinna Maria Teresia, ja siitä tuli Habsburgien keisaridynastian kesäpalatsi. Nimensä linna on saanut alueella sijaitsevan lähteen mukaan.

Joseph Lanner: Die Schönbrunner, op200

Itävaltalaisen säveltäjän Joseph Lannerin tunnetuimpia sävellyksiä on hienostunut orkesterivalssi Die Schönbrunner – Schönbrunnilaiset. Lanner sävelsi sen kunnianosoitukseksi Schönbrunnin majesteettiselle palatsille vuonna 1842. Igor Stravinsky parodioi valssin aiheita baletissaan Petruška.

Elisabethin unkarilainen rapsodia

Koko elämänsä ajan Elisabeth tunsi syvää myötätuntoa ja läheisyyttä Unkaria ja unkarilaisia kohtaan. Yksi hänen rakkaimmista hovinaisistaan oli unkarilainen Ida von Ferenzcy, jonka luonnollisuus ja älykkyys viehättivät keisarinnaa heti ensikohtaamisesta lähtien. Myös unkarilainen kreivi Guyla Andrássy näytteli merkittävää roolia keisarinnan elämässä. Keisarinna Elisabethia ja kreivi Andrássya yhdisti taistelu Unkarin itsenäisyyden puolesta ja suuri rakkaus Unkaria kohtaan. Vuonna 1867 Unkari sai vapautensa, ja sen symbolina Itävallan keisaripari kruunattiin Unkarin hallitsijapariksi. Elisabeth on edelleen hyvin rakastettu hahmo unkarilaisten keskuudessa tänä päivänäkin.

Franz Liszt: Ungarische Rhapsodien, S244

Unkarilaiset rapsodiat on unkarilaisen säveltäjän Franz Lisztin säveltämä sarja pianolle, jossa on käytetty sävelaiheita unkarilaisesta kansanmusiikista. Ironista kyllä, rapsodiat eivät saaneet aluksi vastakaikua Unkarissa, vaikka Liszt oli tarkoittanut ne aidoksi isänmaallisuuden osoitukseksi. Sarjan suosituin osa on rapsodia nro 2 cis-molli.

Johann Strauss, nuor.: Eljen a Magyar, op332

Säihkyvän tulinen Eljen a Magyar – Eläköön Unkari – on tunnetuimpia ”valssikuninkaan” nopeista polkista. Sen ensiesitys oli 1869, ja Johann Strauss nuorempi omisti sävellyksen Unkarin kansalle.  Teoksen lopussa on lyhyt lainaus unkarilaisesta isänmaallisesta sävelmästä, Rákoczi-marssista.

Luigi Lucheni – keisarinnan kalmantanssi

Vuonna 1898 Elisabeth vieraili Genevessä. Siellä hänen kohtalokseen koitui italialainen anarkisti, Luigi Lucheni. Lucheni oli matkustanut Geneveen murhatakseen jonkun julkisuuden henkilön, ja hän oli lukenut lehdestä, että Itävallan keisarinna vieraili kaupungissa. Lucheni iski Elisabethia tikarimaisella viilalla kuolettavasti suoraan sydämeen. Elisabethin tytär Marie Valerie kirjoitti keisarinnan kuoleman jälkeen, että äiti oli kuollut niin kuin oli aina toivonut: meren rannalla. Sininen Genevenjärvi oli Elisabethille ollut kuin meri.

Camille Saint-Saëns: Danse macabre, op40

Ranskalainen säveltäjä Camille Saint-Saëns sävelsi 1874 sinfonisen runon Danse macabre – Kalmantanssi. Teoksen päähahmona on Kuolema, jonka öinen viulunsoitto kutsuu kuolleita maagiseen tanssiin. Teoksen alussa harppu helähtää kaksitoista kertaa symboloiden keskiyötä. Ksylofoniosuuksissa voi puolestaan kuvitella luurankojen kalisevan. Synkästä aiheestaan huolimatta sävellyksessä on tiettyä keveyttä valssinrytminsä ansiosta.

Sylvester Levay: Elisabeth, keisarinnan ja kuoleman rakkaustarina

Unkarilaisen Sylvester Levayn teoksista tunnetuin on musikaali Elisabeth, joka kertoo keisarinnan tragedioiden sävyttämän elämäntarinan. Musikaali sai kantaesityksensä Wienissä 1992, ja tekstin siihen kirjoitti Michael Kunze. Musikaalissa keisarinnan rakastettu on Kuolema, jota kohtaan Elisabeth tuntee salaperäistä kaipuuta. Kuoleman hahmon esikuvana on ollut mm. saksalainen runoilija Heinrich Heine. 

Elisabeth muistetaan ensisijaisesti aina kauniina, herttaisena ”Sissinä”, eikä vähiten Romy Schneiderin romanttisten elokuvien luomien mielikuvien tähden. Elisabethin elämään kuului suuria tragedioita, kuten kruununprinssi Rudolfin itsemurha Mayerlingin linnassa, sekä suuria voittoja, kuten nouseminen Unkarin kuningattareksi maan vapaudensymbolina. Millainen hänen elämänsä todella oli, sen tietää vain keisarinna itse. Levayn musikaalin Elisabethin sanoin: ”Doch verlang nicht mein Leben, dass kann ich dir nicht geben, denn ich gehör nur mir.”

Seija Sipiläinen, Pasilan kirjasto

Fanin tunnustus -juttusarjassa HelMet-kirjaston työntekijät paljastavat henkilökohtaiset suosikkinsa kirjaston kokoelmista.

Viimeksi päivitetty 25.1.2013