Vinkkejä lapsen kanssa lukemiseen
Lukeminen on mukavaa aikuisen ja lapsen välistä yhdessäoloa, mutta se myös kehittää lapsen kieltä ja puhetta, kuuntelun ja keskittymisen taitoja, sanavarastoa ja päättelytaitoja.
– Pelkkä lapselle puhuminen voi olla aika yksipuolista, sillä arkisissa toimissa tulee usein toimeen aika pienelläkin sanavarastolla, sanoo puheterapeutti Tuire Tertsunen.
Tertsunen työskentelee Espoossa ja tekee yhteistyötä varhaiskasvatuksen ammattilaisten, opettajien ja kirjaston kanssa. Tertsunen tapaa työssään lapsia, joiden kielen ja puheen kehityksessä on ongelmia, mutta hän muistuttaa, että lukeminen hyödyttää aivan kaikkia ja kaikenikäisiä lapsia.
Pienimmille arkisia kuvakirjoja
Aivan pienen lapsen kanssa mukavinta luettavaa ovat kuvakirjat, joissa käydään läpi arkisia asioita ja tilanteita: esimerkiksi päiväkodissa ja lääkärissä käyntiä, syömistä ja iltapesua. Kirjan silmäilyn lomassa aikuinen voi osoittaa kuvia ja kertoa, mitä niissä tapahtuu. Lapsi voi kertoa omin sanoin kirjan tapahtumista ja täydentää lauseita loppuun. Tällä tavalla hän jaksaa paremmin keskittyä kuunteluun ja harjoittelee kertomista ja kysymyksiin vastaamista.
Kirjoja ei ole pakko lukea alusta loppuun tai jokaista sivua järjestyksessä, vaan voi myös katsella kuvia, nimetä kuvissa näkyviä tekemisiä ja kysyä lapselta vaikkapa, onko hänelle joskus käynyt noin. Isommalta lapselta voi kysyä, tietääkö hän mitä vieraammat tai vaikeammat sanat tarkoittavat.
Tertsunen kannustaa aikuisia kärsivällisyyteen.
– Lapsen kyseleminen ja keskeyttäminen ja oman elämän mukaan ottaminen ovat pelkästään hyviä asioita. Keskustelun voi aina palauttaa hetken kuluttua takaisin kirjan tapahtumiin.
Tyhmällä sadulla ei saa vahinkoa aikaiseksi
Sadun valinnassa on hyvä arvioida, miten pitkää tarinaa lapsi jaksaa kuunnella. Kirja kannattaa valita lapsen oman kehitystason, herkkyyden ja kiinnostuksenkohteiden mukaan. Kielen kehityksen tukemistarkoituksessa niin sanotussa hyvässä kirjassa kuvat ja teksti liittyvät toisiinsa ja tapahtumat ovat ymmärrettäviä – sen suurempia laatuvaatimuksia kirjalle ei tarvitse asettaa.
– Muistan itsekin lukeneeni lapselle kirjoja, joista en ollut kovin innostunut, mutta lapsen kiinnostusta täytyy kunnioittaa. Vahinkoa ei aikuisen mielestä tyhmälläkään sadulla saa aikaiseksi.
Ajankohdalla sen sijaan on väliä lukuhetken tunnelmaan. Aktiivinen lukuhetki on parempi järjestää päiväsaikaan, kun sekä lukija että kuuntelija ovat kumpikin virkeitä.
– Kielen kehityksen kannalta iltasatu ei ole paras hetki, tainnuttamistarkoitukseen ja yhdessäoloon se sopii kyllä hyvin. Mitä enemmän lapselle luetaan, sitä parempi, mutta tässäkin saa käyttää maalaisjärkeä. Aina ei ehdi, eikä väsyneenä ja kiukkuisena kannata lukea.
Isomman lapsen kanssa vuorotellen
Kun lapsi osaa jo jonkin verran lukea itse, voidaan siirtyä pidempiin ja vaikeampiin teksteihin. Aikuinen ja lapsi voivat lukea kirjaa yhdessä ääneen vuorotellen. Lukuvirheisiin ei kannata takertua eikä niistä kannata tehdä numeroa. Lapselta voi sen sijaan kysyä, ymmärsikö hän mitä luki, ja pyytää lukemaan sama kohta uudelleen.
– Eri ikäisille on hyvä käyttää eri keinoja. Jos lukeminen on raskasta ja lapsi joutuu keskittymään mekaaniseen sanojen tankkaamiseen, kokonaisuus voi jäädä hahmottamatta. Siihen auttaa aikuisen ja lapsen vuorottelu.
– Jos kielen kanssa on ongelmia, saattaa näyttää siltä, että lasta ei lukeminen kiinnosta, vaikka se olisi hänelle tarpeellista. Lapselle on tärkeää saavuttaa onnistumisen kokemuksia siinä, että jaksaa tämän tarinan tai tietyn osan siitä loppuun.
Tertsunen suosittelee kysymään kirjastosta kirjavinkkejä eri ikäisille. Kirjaston lastenosastolle Tertsunenkin omat asiakkaansa ohjaa.
Kirjavinkkejä eri aiheista
Teksti: Iina Soininen
Kuva: Helsingin kaupunginkirjasto