Ennakkoluulottomuutta ja moniaistisuutta kirjastoautossa
Suomeen vastikään muuttanut oppilas haistaa silmät kiinni laatikkoa, toteaa sen tuoksuvan kodilta ja etsii sanaa ruusuvedelle. Erityislapset laskevat paperiliuskaa, jossa on kolme kertaa kolme jänistä, siis peräti 27 jänistä, onko oikeasti? Palvelutaloasukas jakaa muiston Super Salmiakki -rasiasta.
Tästä kaikesta oli vuoden vaihteessa päättynyt OppiBussi-kokeilu tehty. Espoon kirjastoautot aikoo jatkaa toimivaksi todettua kokemuksellisen pedagogiikan konseptia jatkossakin.
Espoon kirjastoauto Välkky on moderni vempele, josta kirjahyllyt saa halutessa siirrettyä ulos ja sisätilat sisustettua tyynyin, matoin ja monivärisin LED-valoin. Yksi hankkeen ensimmäisistä opeista oli kuitenkin se, että ihanan pehmeät tyynyt ovat vieläkin ihanammat kaverin päässä… Koska halusimme keskittyä aihekokonaisuuksiin, Välkky ajeli kohderyhmien luo astetta askeettisemmin.
Suunnittelimme työpajat erilaisille ryhmille nopeasti. Kysyimme kouluilta: mikä teille olisi hyvä? Välineiksi otettiin koko bussin lattian täyttävä maailmankartta, monet varjoteatterinuket tai julkisen liikenteen piktogrammit. Empatiatyöpajaa varten keksimme uudenlaisen ”Emotional boxingin”, jossa nuoret pääsivät nyrkkeilemään työntekijöiden kanssa eri mielenlaatujen kera.
Jatkoimme toimintaa Oppibussina vieraskielisten espoolaisten parissa. Yhteistä kieltä tavoiteltiin toiminnallisesti – muodostettiin latinalaisia aakkosia parin kanssa kehollisesti ja poimittiin sanoja varjoteatteriesityksestä.
Saimme mukaan uusina ryhminä kehitysvammaisia ja autismin kirjoon kuuluvia oppilaita sekä kehitysvammaisia aikuisia. Oppilaille vedimme samoja työpajoja kuin muillekin koululaisille.
Lähtökohtia mukaan otettavalle kirjallisuudelle oli helppo hakea esimerkiksi opetussuunnitelman ainesisällöistä. Toiminta saattoi seurata kirjallisuutta (”Manillaköysi” muuntautui köysiradaksi) tai toisinpäin (halusimme käsitellä häpeää – siis apuun Muumipeikko synkeinä hetkinään). Kehollinen lähestyminen kirjojen tapahtumiin ja henkilöhahmoihin innosti – ai näinkin voi ajatella lukemista!
Oppibussissa olemme saaneet varmuutta toteuttaa mitä erilaisimpia ideoita ja vastata nopeasti alueen kouluista tai laitoksista nouseviin pyyntöihin. Olemme myös saaneet työvälineitä toimia kokemuksellisen pedagogian työpajojen vetäjinä. Meitä kehuttiin ennakkoluulottomuudesta ja monialaisuudesta. Kirjastoauto Välkkyä pidettiin toimivana oppimisympäristönä – uutuudenviehätys ja pieni tila vähensivät ryhmäpaineita. Erityiskiitosta se sai saavutettavuudestaan.
Teksti: Kenneth Siren
Kuvat: Petri Müller