Musiikkivinkkejä osa 3
Musiikkivinkkejä-artikkelisarjassa esittelemme Helmetin kokoelmista löytyviä mielenkiintoisia äänilevyjä julkaisuajankohdasta, -formaatista ja tyylilajista riippumatta.
Aiemmat osat: Osa 1, Osa 2.
Jam City - Classical curves
Vuonna 2012 julkaistun levyn kansi asettaa kuuntelufiiliksen kohdilleen: marmorilla vuoratussa ja suurikokoisilla kasveilla koristellussa, jonkinlaisen ostoskeskuksen aulassa makaa kolarissa vahingoittunut ja kalliin näköinen moottoripyörä. Ostoskeskus taitaa olla kiinni. Lähistölle on jätetty puolihuolimattomasti makaamaan kultainen viitta tai liina. Levyllä kuultava musiikki on tanssimusiikkia, mutta ei sitä kaikista yksinkertaisinta tasabiittiä vaan tilalla, tekstuureilla, rytmeillä ja kreiseillä syntikoilla pelaavaa. Jostain syystä itselleni tulee mielikuvia 80-luvun alun konemusiikkiin siirtyneistä ex-punkkareista, jotka ovat myös siirtyneet käyttämään ponihäntiä ja kalliita pukuja. Tämä on länsimaisen sivistyksen rappiota kauneimmillaan!
Clouds - USB islands
Alkuperäisen dubstep-soundin myötä (Isossa-Britanniassa n. 2005 tienoilla syntynyt elektronisen musiikin suuntaus, jossa matalat bassotaajuudet yhdistyvät tummasävyiseen ja tilavaan n. 140 iskua minuutissa lyövään rytmiin) tunnetuksi tullut suomalainen parivaljakko antoi jossain vaiheessa alkukantaisten aistiensa viedä mukanaan, ja musiikki alkoi vähitellen versoa ”normaalista” dubstepistä erilaisiin suuntiin. Ehkä tästä syystä on tämä vuonna 2013 ilmestynyt upea levy jäänyt hieman tutkan alle monelta. Dubstepin sydämenlyönnin näissä biiseissä vielä paikoin tuntee, mutta yleisesti ottaen ollaan jo menty siitä eteenpäin. Kuulemme jännittäviä kilinöitä ja kolinoita kummallisissa paikoissa. Soittimia jotka kuulostavat rikkinäisiltä. Kaiken tämän keskeltä löytyy kuitenkin myös ”emotionaalista sisältöä”, eli esimerkiksi kauniita melodioita. Kuuntele vaikka kappale ”I’ll be broke”, joka on kuin jotain robotti-folkkia.
Pinch & Shackleton - Pinch & Shackleton
Tässä toinen dubstepin myötä tunnetuksi tullut parivaljakko, tällä levyllä ensi kertaa yhdessä. Kummankin tuottajan ominaisuuksia on kuultavissa tässä yhteislevyssä: Shackletonin huolella valmistetut perkussiosaundit ja rullaavat bassolinjat ja Pinchin teknohtava Bristolilainen kaiho. Kokonaisuutena homma silti kuulostaa vielä enemmän kuin osiensa summalta. Oma lempikappaleeni tällä levyllä on ”Levitation”, joka orgaanisesti kehittyy ja kasvaa paljastaen lopulta kylmiä väreitä selkäpiihin tuovan kauniin melodiasysteemin.
LV - Sebenza
Kolmen tuottajan muodostama LV aloitti myös dubstepin parissa Hyperdub-levymerkillä. Kun dubstep alkoi muuttua amerikkalaisten suosimaan, Skrillex-tyyliseen musiikkiin ja briteissä alkoi jyllätä UK Funky -ilmiö (= housea, grimeä, UK-garagea ja dubsteppia yhdistelevä suuntaus), tuntui että LV vapautui lopullisesti. Oikeastaan olisi voinut valita minkä tahansa heidän levyistään tähän sillä kaikki niistä ovat kovia. Tällä levyllä seikkaillaan eteläafrikkalaisten räppärien kanssa. Tasabiitistä ei tälläkään levyllä puhuta vaan hyvä ”shuffle” on päällä kokoajan ja kaikki saundit timanttisen kovia, kuten Jyrki Hämäläinen ehkä sanoisi.
Kode9 & The Spaceape - Black sun
Tämä levy on varmasti monelle jäänyt Kode9 ja Spaceapen loisteliaan ”Memories of the future” -ensilevyn jalkoihin. Sinänsä ymmärrettävää, sillä levyt ovatkin todella erilaisia. Siinä missä ensilevyllä liikutaan hyvin pitkälti synkän hitaissa ja tunnelmallisissa ”Lontoo yöllä” -fiiliksissä, on tämä levy paljon värikkäämpi ja tanssittavampi. Kuten edellä mainitulla LV:n levyllä, niin tässäkin kuuluu UK Funky vaikutteet vahvana. Kode9 vanhana rave/jungle fanina on varmasti myös saanut uutta virtaa tanssittavamman musiikin noususta muotiin. Mikin varressa toimiva Spaceape kuoli syöpään vuonna 2014 joten tämä jäi hänen viimeiseksi pitkäsoitokseen. RIP.
Teksti ja kuva: Toni Korpi