W. A. Mozart

Musakoulu 2: Sonaatti


Yleisen käytännön mukaan sana sonaatti perustuu latinan kieleen (sonare = soida, soittaa). Lyhyesti ilmaistuna kyseessä on useampiosainen soitinsävellys, jossa ainakin yksi, tavallisesti ensimmäinen osa, on sonaattimuotoinen (esittely-, kehittely- ja kertausjakso). Muut osat voivat olla myös rondo- variaatio- tai laulumuotoisia.

Sonaatti kuului eri merkityksineen jo renessanssin ja barokin muotovalikoimaan, mutta klassismin soolo- ja kamarimusiikissa siitä tuli keskeinen sävellysmuoto. Myös laajemmat teokset, kuten sinfoniat ja konsertot noudattelivat sonaatin rakenneperiaatteita.

Klassisessa sonaatissa on kolme osaa. Ensimmäinen ja keskeisin on nopeatempoinen ja dramaattinen, toinen osa hidas, usein lyyrinen ja melodinen sekä yleensä ensimmäisen osan sukulaissävellajissa ja kolmas osa, finaali, lähes aina nopeatempoinen ja liikkuu pääsävellajissa.


W. A. Mozart: Pianosonaatti nro 8, a-molli, KV 310


Sanastoa

Harhalopuke Dominanttisoinua seuraa muu kuin toonika (esim. V-VI)
Kodetta Suppea päätöslisäke
Kokolopuke Lopuke, jonka viimeinen sointu on toonika, I asteen sointu
Kooda Musiikillisen muotokokonaisuuden päätöselementti
Lopuke, kadenssi Taitteen päättävä selväpiirteinen melodia- ja sointukulku
Modulaatio Sävellajin vaihdos
Osa, kohta, katkelma Tarkemmin määrittelemätön muotojakso
Puolilopuke Dominanttisoinnulle (V aste) päättyvä lopuke (kadenssi)
Päätaite Rondomuodossa sonaattimuodon pääteemaa vastaava osa
Pääteema Sonaattimuodon esittelyjakson ensimmäinen taite, tavallisesti dramaattinen ja voimakas
Sekvenssi Aiheensiirto, lyhyehkön musiikillisen kuvion siirto eri säveltasoille
Sivutaite Rondomuodossa sonaattimuodon sivuteemaa vastaava osa
Sivuteema Sonaattimuodossa pätäeemalle vastakkainen, lyyrinen ja melodinen taite
Säe, fraasi Pieni tarkemmin määrittelemätön muotoelementti
Säeryhmä Kahden tai useamman säkeen muodostama kokonaisuus
Taite Tarkemmin määrittelemätön muotojakso
Teema Yksilöllinen aihekokonaisuus, joka on esittelyn, kertauksen, muuntelun tai kehittelyn kohteena
Transitio, ylimeno Pää- ja sivuteeman välinen moduloiva taite
Välike, ylimeno Välittävän taitteen yleisnimitys
Ylimeno, välike Välittävän taitteen yleisnimitys


Musiikkilähde

Dinu Lipatti 4 : Mozart (Dacapo, 1950)

  • klavierkonzert n°21 c-dur
  • sonate n°8 a-mol


Lähteet


Mikko Ikkala, Kirjasto 10