Harri Sahavirta: Kirjaston tärkein tehtävä on turvata pääsy tietoon
Vallilan kirjaston johtaja Harri Sahavirta on kansainvälisen kirjastoalan järjestön IFLAn Environment, Sustainability and Libraries Special Interest -ryhmän puheenjohtaja. Ryhmässä käsitellään muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksia kirjastoon sekä ympäristöystävällisiä käytäntöjä ja suosituksia.
”Vallilassa lähdimme ensimmäisenä ympäristötyötä tukevaan Ekokompassi-järjestelmään noin 12 vuotta sitten, ja nyt Helsingin kaupunginkirjasto kuuluu kokonaisuudessaan Ekokompassiin. Kirjastojen ympäristötyö on lähtenyt pitkälti ajatuksesta, että kirjastorakennukset ovat ympäristöystävällisiä rakennuksia.
Kaikkialla maailmassa kirjastot ovat kuitenkin parhaita tiedon levittämisessä ja siinä, että turvataan pääsy tietoon. Isännöitsijät osaavat energiansäästön paremmin kuin kirjastonhoitajat, ja kierrättämistä kaikkien pitäisi tehdä kotona ja työpaikalla. Kirjastossa olemme informaatioalan ammattilaisia. Meidän pitää tietää, mistä tietoa löytyy ja koska se on luotettavaa, sekä tuoda sitä aktiivisesti asiakkaille esille kirjanäyttelyissä tai keskustelutapahtumissa. Ympäristötietoa on paljon, ja se on myös aika tyypillisesti poikkitieteellistä, mikä vaikeuttaa tiedon löytämistä ja arvioimista.
Ihmiset etsivät entistä enemmän tietoa netistä. Kirjasto ei valvo eikä sensuroi sisältöjä eikä edes pystyisi tekemään sitä, vaan meille tärkeää on tiedonhaun opastus, etenkin koululaisille ja opiskelijoille. Tiedon luotettavuuden arviointiin kuuluu kysyä, kuka sisällön on kirjoittanut ja julkaissut ja milloin. Etenkin ympäristöasioissa tieto vanhenee nopeasti. Tieteellisessä tiedossa täytyy nojata tiedeyhteisön arvioon siitä, mikä tieto on luotettavaa.
Ympäristönäkökulma täytyy miettiä paikallisen tilanteen mukaan. Kansainvälisessä IFLAn Green Library Awardsissa on ollut ehdotuksena esimerkiksi afrikkalainen projekti, jossa kirjaston pihalle istutetaan puita, jotta lapsilla olisi varjoa, jonka alla lukea, ja hedelmiä, joita syödä. Samalla saadaan kerrottua ympäristöasioista ja siitä, miksi puut ovat tärkeitä ja miten ne estävät eroosiota. Filippiineillä kirjastosakot saattoi korvata istuttamalla puun. Tällainen toiminta voi olla erittäin tärkeää alueilla, joissa hakataan sademetsää.
Itä-Euroopan maissa kiertotalous on kirjastoille keskeinen tehtävä kirjastoille, jos kunnallinen jätehuolto ei toimi eikä ole perinnettä kierrättää tavaroita. Siellä lapset askartelevat kirjastossa kierrätysmateriaalista, ja samalla heille opetetaan kierrättämistä. Kiinassa taas ollaan hyvin kiinnostuneita rakennuksista ja rakennetaan isoja kirjastoja, joissa on ympäristöasiat huomioitu esimerkiksi aurinkopaneelein ja sadeveden kierrätyksin.
Suomen kirjastoissa ovat ympäristötietoiset perusrutiinit hyvin hallussa. Meillä on myös esimerkiksi kaupunkiviljelyä kirjastojen omilla pienillä viljelmillä ja tavaralainausta, joka on kiitettyä ja käytettyä. Täällä Vallilassa on tavarafillari, joka on kesäkauden jatkuvasti käytössä. Kaupungin osallistuvassa budjetoinnissa lähes joka alueelta tuli ehdotus hankkia tavarafillareita kirjastoihin. Kirjastolle on ihan selvästi olemassa jakamistalouden tilaus.
Kymmenen vuoden aikana kirjastojen kiinnostus ympäristöä ja ilmastoa kohtaan on kasvanut tasaisesti. Tänä vuonna saimme IFLAan 37 ehdotusta konferenssipapereiksi, mikä oli kaikkien aikojen ennätys ja melkein kaksinkertainen määrä verrattuna viime vuoteen.”
Tässä juttusarjassa käsitellään kirjaston palveluita ekologisuuden ja jakamistalouden näkökulmasta.
Kaikki sarjan jutut löytyvät tästä linkistä.