Essi Aarnio-Linnanvuori, WWF: Kirjasto on kestävän elämän olohuone
Essi Aarnio-Linnanvuori on ympäristökasvatuksen johtava asiantuntija WWF:ssä. Hänen erityistä asiantuntemusaluettaan on koulu- ja partioyhteistyö.
”WWF on tehnyt kirjastojen kanssa yhteistyötä muun muassa tuomalla kouluissa tehtyjä luontoaiheisia julisteita ja piirroksia kirjastoon näyttelyyn. Kirjastossa nuoret voivat harjoitella aktiivista kansalaisuutta ja tuoda koulussa käsiteltyjä asioita muidenkin ihmisten ulottuville. Kirjastot ovat myös luontevia paikkoja ympäristökysymyksiin liittyviin teemailtoihin tai keskustelutapahtumiin.
Olen sillä tavalla konservatiivinen, että minusta on tärkeää, että kirjastossa on kirjoja! Työskentelen opettajien kanssa, ja monialaisuutta työhön tuo se, että kirjaston asiantuntijat ovat koonneet meille kirjalistoja vaikkapa vesi- tai metsäteemasta.
Kasvaminen ympäristövastuulliseksi ihmiseksi vaatii tarinoita, joiden avulla identiteettiä rakennetaan. Omaksumme menestyvän, hyvän elämän rakennuspalikat erilaisista kertomuksista. Meillä on paljon sankaritarinoita siitä, miten pieni taistelee isoa pahaa vastaan, mutta tässä kulttuurissa meidän pitäisi oppia taistelemaan eritoten omaa haluamme vastaan ja kanavoida se asioihin, joiden ympäristökuormitus on pieni.
Dystopiat kiinnostavat nuoria, mutta rinnalle tarvitaan myös tarinoita siitä, miten rakennetaan hyvää. Ihmiset tarvitsevat avaimia siihen, miten he voivat ottaa omaksi kestävän elämän, ja tässä kirjaston asiantuntemus auttaa.
Kirjasto tavoittaa perheet, ja siksi kannattaa nostaa näyttelyihin pienten lasten vanhemmille luontokirjoja ja -aiheita. Aikuisten olisi hyvä miettiä omaakin luontosuhdettaan välillä.
Kasvatuksellinen elementti on tärkeä myös lainattavissa tavaroissa. Lähikirjastossani on ollut jo monta vuotta porakone, ompelukone ja kävelysauvat. Kaupunkielämässä on rajalliset tilat, ja myös ympäristön näkökulmasta on hyvä miettiä, kuinka paljon tavaroita täytyy olla kotona. Jakamistaloudessa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on keskeistä, että usea henkilö jakaa saman kulutustavaran.
Kirjastojen esineet toimivat esimerkkinä ja ajatustenherättäjänä, vaikka lainaustoiminta ei heti vähentäisi ostamisen määrää. Lainaamisen ajatusta normalisoi, kun esineitä on kirjaston hyllyssä ja saatavilla. Joissakin kirjastoissa on luonnontutkimusvälineistöä kuten haaveja ja vesikiikareita, joita koulut ja päiväkodit voivat lainata. Jos tällaisia putkahtaisi johonkin pääkaupunkiseudun kirjastoon, tekisimme mielellämme yhteistyötä.
Kirjasto on minun silmissäni kestävän elämän olohuone. Se on yksi niitä paikkoja, joissa asiaan on oikeasti tartuttu.”
Tässä juttusarjassa käsitellään kirjaston palveluita ekologisuuden ja jakamistalouden näkökulmasta.
Kaikki sarjan jutut löytyvät tästä linkistä.