Lempirunoja, lempirunoilijoita Aina vuosittain heinäkuun kuudentena päivänä juhlitaan Eino Leinon päivää ja samalla kansallista runon ja suven päivää! Sen kunniaksi tänä vuonna 2020 kirjasto haastoi miettimään:Mikä suomalainen runo on sinulle sellainen, josta todella pidät? Kuka suomalainen runoilija on sinulle erityinen? Jos haluat, voit myös kertoa, miksi runo ja/tai runoilija on suosikkisi. Haaste julkaistiin Facebookissa, Instagramissa sekä Twitterissä.Tässä lukijoille tärkeitä tekstinpätkiä ja lempirunoilijoita sekä vähän myös somessa käytyjä keskusteluja, meille kaikille ihastuttavaksi: “Ystävä, tulit niin äkkiä. En voinut ymmärtää niin suurta valoa, lämpöä keskellä pimeää.” (Anna-Mari Kaskinen) Olen elämäni aikana saanut kokea tuollaisen "ilmestymisen" muutaman harvan kerran. Joka kerta on tuntunut mielettömän kauniilta lahjalta... Olotila, jossa kaksi ihmistä ovat samalla aaltopituudella on harvinaista ja herkkää tällä ihmiselon koukeroisella polulla. * * Ehkä koskettavimpia ovat olleet runot, jotka osunut niihin nuoruuden dramaattisimpiin itsensä tutkiskelun hetkiin. Kun haettiin vielä omaa identiteettiä ja sielu taisteli demoneja vastaan. Seuraavat runon pätkät ovat kaikki Uuno Kailaksen käsialaa: PARTAALLA “Minä pelkään huoneessani. / Minä pelkään ikkunaa / ja ihmisvarjoja, joita / kuin liskoja, matelijoita / se seiniin heijastaa.” PEITETYT KASVOT “Minä usein unessa miehen nään, / joka kasvonsa peittää - hän ääneti seisoo, ja käsillään / hän kasvonsa peittää.” VIERAS MIES “Olin kaikkialla vieras mies, / he katsoivat minua pitkään. / Joka paikasta halusin paeta pois, / mutta minne ikinä pakenin, / olin sielläkin vieras mies.” Ja kun taistelutahto kasvaa, voi luottaa Saima Harmajan TAOTTU SYDÄN runoon, jonka loppu kuuluu näin: “Niin, elämä: aseellas raskaimmalla / lyö, iske! Enää en murtua voi. / Minun sydämeni helisee moukarin alla, / mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.” * * Kaksi runoilijaa on kulkenut miula mukana läpi vuosien ja vuosikymmenten: Edith Södergran ja Arja Tiainen. Molemmat ovat antaneet voimasanoja, haaveita siitä, miten voisin olla minä. Södergranilta se tärkein runo on Kaikkiin neljään tuuleen. Siinä on hiljaista, pinnan alla väreilevää vimmaa ja ulkopuolelta asetettujen määritelmien pakenemista: “Kallioiden varjossa on minun kesyttömyyteni varuillaan, / valmiina pakenemaan pienintäkin risahdusta, lähestyvää askelta. / Äänetön ja sinertävä on minun maailmani, autuas.” Tiainen tuntuu arkuudessaan rohkealta ja arjen uneksijalta, uhmalta ja selviytymiseltä: “Että minä menisin ja eläisin täysin. / Enkä ketään kumartaisi turhan syvään.” Mie mitään täysin ole elänyt. Mutta haaveilen yhä. * * Sinikka Nopolan runo Vesikirpun Helluntai kirjassa Mustekala löytää trikoot: "Psykopaatti!" / vesikirppu parahti, / kun korento järvelle leijaili. / "Se esittää iloista kiitäjää, / mutta saalis on sen määränpää. / Kuinka se kehtaa hätyytellä, / kun on helle ja helluntai? / Nytpä se turpiin sai! // Sillä on mielessä attentaatti, / mutta minä oon uimakandidaatti, / byrokraatti ja mesenaatti / diplomaatti ja demokraatti / automaatti ja apparaatti / ja salaa undulaatti!" (runo jatkuu...) * * Kirsi Kunnas, Aaro Hellaakoski, Risto Rasa, Helvi Juvonen, Eila Kivikk'aho, Aale Tynni, P. Mustapää, Kaarlo Sarkia, Yrjö Jylhä, L. Onerva * Claes Andersson kirjoitti erinomaisia runokirjoja. Suuri ihminen. * * Hellaakosken "Niin pieniksi kasvoimme. / Äskettäin..." (en tiedä virallista nimeä). Leinon Hymyilevä Apollo ja Nocturne. Nämä kolme ovat kulkeneet mukana vuosikaudet ja aina vaan niistä löytyy uutta. * Runo on Hellaakosken kokoelmasta Jääpeili (1928), nimeä en tiedä, voi olla niemämätön runo, joka ei ole menettänyt tuoreudestaan aikojen saatossa yhtään! "...ei silmäni kanna / ilon laidasta laitaan. / Kuin pieniksi joskus / tulla taitaan!" Leinon Apollo ja Nocturne ovat myös klassikoita * [Kirjaston huom: Runon nimi on Niin pieniksi.] * * V.A. Koskenniemi, "Siell’ on kauan jo kukkineet omenapuut". EOL kuorossa laulettiin tämä myös. Ulkosuomalaisen koti-ikävää... * * "Rakkaus on kuin katapultin ampuma kuula. Mikään ei iske niin äkkiä, mikään ei lennä niin nopeasti kuin se." (Plautus) "Rakkaus putosi päälleni kuin pommi - tuskin ehdin sanoa: Herra varjele." (Lawrence Strerne) En tiedä miksi valitsin antiikin runoilijan ja Sternen, joka oli oivaltava ihmiselon kuvaaja. Tuli mieleen E. Leinosta, joka oli muun merkittävän kirjallisen työnsä lisäksi myös suuri rakkausrunoilija: "Kell’ onni on, se onnen kätkeköön..." jne. Hyvää Eikan päivää teillekin sinne Kallion kirjastoon, joka oli munulle tärkeä ja mieluinen paikka, jossa kävin usein, kun asuin Kalliossa. * * Koskenniemen Koulutie, Lauri Viidan Onni. * * Aale Tynnin runot synnytyksestä ja äitiydestä kuvasivat tismalleen omat tunteet ja tuntemukset. * * Eino Leinon Meri kuutamolla on ainakin yksi koskettava runo. Edith Södergran on ollut pitkään myös suosikki. Tommy Tabermanin Käsi sydämellä on kaunis elämänohje <3 * * Monet Einari Vuorelan runoista koskettavat. * * Jotkut P. Mustapään säkeet. Luonnon ja tunnelman kuvaus. “Yö on tullut / sumun kosteus on niemen yllä / ja vesilintu eilinen on vaiti / taikka pois lentänyt.” * * Junnu Vainion ja Juice Leskisen sanoitukset ovat minulle hienoa runoutta. * * Kirsi Kunnas ja Tiitiäisen satupuu. Osansa ovat saaneet omat sekä päiväkodin lapset. Vilma Alinan versio Uuno Kailaan Kuuma syli- runosta on niin hienon huumaava. "Me rakastamme tätä elämää ja käymme kiellettyjen rajain yli; ah, kevät, nuoruus, viini, rakkaus nyt ihanasti meitä myrkyttää ja päihtyneinä meill' on kuuma syli." * * Vaikee sanoa mut Mira Mink on ainakin söpö. * * Eniten arjessani saan Irja Askolan runoista, niistä jotka puhuvat naisena ja Pyhän kanssa piilosilla olemisesta. Tämä video jossa runoilija lukee samaa maata olevan Eeva Kilven runon pitää siksi kuunnella pari kertaa vuodessa. Voimaksi.Piispa Irja Askola: Tämä runo on yksi tärkeimmistä elämänohjeistani * * Voi, paljon on mieleenjääneitä runoja ja runoilijoita! Leino ja Larin-Kyösti olivat nuorena tärkeitä. Sarkian Kotisauna ja Velka elämälle ovat avautuneet vanhempana uudella tavalla. Naisista rakkain on ehkä Aale Tynni ja Ylitse vuoren lasisen. * * Edith Södergran ja Saima Harmaja ovat suosikkejani, Södergran tekstiensä väkevyyden vuoksi ja Harmaja akvarellimaisen herkän kuvauksensa puolesta. * * Aina uudelleen tulee Aila Meriluoto. Yksi kauneimpia runoja on ”Polkuni päässä”. * * Risto Rasan runot: arkinen elämä ja luonto kuvattu kauniisti, muutamiin sanoihin tiivistyen. * * Eilen just kaivoin runokirjoja esille ja tulin siihen tulokseen, että Kotro on aina ykkönen. Sanovat sitä rakkaudeksi on minulle tärkein runokirja. Syytä en osaa kertoa, ehkä omien runojen inspiraation lähde. * * Kantelettaren runot! Kauniit säkeet, toisto ja ympäröivän elämän esilletuonti! * * Kirsi Kunnas mm. koska Martin äiti. * * Uuno Kailas on aina lähellä sydäntä. ”Ken kaipauksen sydämeensä joi, hän tekemättömätkin tehdä voi.” * * Ensimmäisenä mieleen tulevat Tomi Kontio, Mirkka Rekola, Pentti Saarikoski sekä Timo K. Mukan lyyriset jaksot romaanista Maa on syntinen laulu. Kontiolta suosikkikokoelma on Vaaksan päässä taivaasta, yhtä runoa yli muiden siitä vaikea nimetä. * * – ”Miks äkkiä vaikenit, impyein, miks silmäsi kyynelöi? Mikä pilvi peittävi päivyein, mikä onnesi ontoks söi? Kas, kuinka kukkivi kaunis maa ja laulavi leivonen ja kuinka pihlaja tuoksuaa – sinä vain olet murheinen! Sa oothan umpussa nuoruuden ja rintasi raikas on ja elämä viittovi hymyillen – siis olkosi huoleton! Ja jospa huolien häivä vois sun taivosi synkistää, sen paistais lempeni päivä pois ja taas olis suukkossää.” – Tämä säe Eino Leinon Pihlajan alla runosta. Muituttaa minua edesmeneestä mummosta. Eino Leino myös suosikki runoilija, koska minun mummon isän isän nimi oli myös Eino. * * Yksi parhaista ja kauneimmista kesärunoista on Aaro Hellaakosken Kesäyö. * * Vaikea valita vain yksi, mutta Jarkko Martikainen. Vaikka iso osa toisen mietteistä on osana kappaleita, pidän myös runoista. Ja en niinkään mistään tietystä, sillä niistä muutamakin on sopinut aina johonkin tiettyyn hetkeen. * * Eeva Kilpi <3 “Sano heti jos minä häiritsen, / hän sanoi astuessaan ovesta sisään, / niin minä lähden samantien pois. /...” * * Isa Asp: Kesäyönä <3 * * Saarikosken Kuuset, jossa isojen kuusten alla pienet kuuset kuuntelevat isoja kuusia. * * Mun suosikki on Pentti Saarikoski. Hän on niin vilpitön ja suora. Vaikka silloin tällöin on vähän vaikeaa ymmärtää sillä suomi ei oo äidinkieleni. Ja lempiruno on “Tänään hän on kriittinen”. Koska “hyvä runoilija / ei tee runoja / vaan etsii niitä”, ja tää on totta. *** Kallion kirjasto Viides linja 11 (09) 310 85053Kallion kirjasto Facebookissa Kuva: Valklammelta Nuuksiossa, Punarinnan kierroksen varrelta