1972

Herttoniemen kirjaston tarina

Kun Herttoniemi liitettiin Helsinkiin 1946, kaupunki sai perintönä sivukirjaston, jonka maalaiskunta oli perustanut 1930 ruotsalaiselle kansakoululle. Sitä pidettiin tuolloin auki kahtena päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan. Niteitä oli 976. Vuonna 1952 Herttoniemen kirjasto muutti vastavalmistuneeseen suomalaiseen kansakouluun Ahmatielle, jossa sai käyttöönsä 43 neliömetrin suuruisen huonetilan. Niteitä oli jo 2 257. Tilat kävivät pian ahtaiksi ja uusi paikka löytyi Siilitie 5:stä.

Herttoniemen nykyinen kirjasto valmistui v. 1972. Sen suunnittelivat arkkitehdit Kirsti ja Erkki Helamaa.Kirjastossa on kutakuinkin vielä alkuperäiset kalusteet, mm. Yrjö Kukkapuron 60-lukulaiset Saturnus-pöydät.

Kirjaston "maskottina" toimii vaikuttavan kokoinen, Heikki W. Virolaisen tekemä "Marjatan pojan paluu" - patsas(1964–65), jota pidettiin aikanaan peräti epäsovinnaisena.

Herttoniemen kirjaston kokoelmiin kuuluu nyt yhteensä n.24000 nidettä. Niiden lisäksi asiakkaiden käytössä on pääkaupunkiseudun verkkokirjaston (HelMet) kautta useita miljoonia niteitä sekä erilaisia tietokantoja. Kotiseutukokoelmassa on Herttoniemi-aiheista kirjallisuutta. Kirjasto lainaa myös liikuntavälineitä yhteistyössä liikuntaviraston kanssa.

Herttoniemen kirjasto toimii nykyään kolmoiskirjastona Laajasalon ja Roihuvuoren kirjastojen kanssa.Rakennuksen alakerrassa toimii Kettutien nuorisotalo.Kirjaston tiloissa toimii myös ruokaosuuskunta ja ruokapiiri sekä alueen asukastoimintaa (ks.herttoniemitalo)

Teksti suurimmilta osin lainattu herttoniemi.fi - sivustolta.

Kuva: Teuvo Kanerva,Helsingin kaupunginmuseo,1972