Joko tunnet Hertsikan Kunkun?

Herttoniemen kirjasto muutti nykyisiin tiloihinsa Kettutielle vuonna 1972. Samana vuonna kirjasto sai asukkaan, joka on siitä asti väsymättä toivottanut jokaisen asiakkaan tervetulleeksi. Kyseessä on Heikki W. Virolaisen (1936–2004) yhdestä puusta veistämä Marjatan pojan ylösnousemus, jonka Helsingin kaupungin taidemuseo oli vastikään hankkinut taiteilijan näyttelystä Kluuvin galleriasta. Kuva (Teuvo Kanerva, Helsingin kaupunginmuseo, 1972)

1972.jpg

Kirjastosalia komistavasta patsaasta on vuosikymmenten saatossa tullut Herttoniemen kirjaston symboli. Ilmeikäs kruunupää tunnetaankin kirjastossa tuttavallisemmin nimellä ”Hertsikan Kunkku”.

1. Sali2.jpg

Lähes kaksi ja puolimetrinen Marjatan pojan ylösnousemus on vaikuttava taideteos. Värikkäästi koristelluine viittoineen ja kruunuineen ”Kunkku” on lempinimensä arvoinen majesteetillinen ilmestys. Upeat yksityiskohdat täydentävät elämyksen.

kruunu

lintu

sormus2

taka

stiflat

Marjatan pojan ylösnousemus on Virolaista omimmillaan, sillä Pro Finlandia -palkittu kuvanveistäjä tunnetaan parhaiten juuri Kalevala-aiheisista. Uran aikana syntyi lukuisia kansalliseepoksemme inspiroimia töitä. Marjatan pojan ylösnousemus on vuosina 1964–1970 syntyneen neliosaisen puuveistossarjan ensimmäinen teos. Kansainvälistäkin mainetta niittäneen sarjan kolme muuta veistosta ovat Marjatta, Ristiinnaulittu Väinämöinen ja Ilman impi. Virolaisen arvostuksesta Kalevala-kuvaajana kertoo, että Ateneumin Kalevala-salissa Marjatta seisoo aitiopaikalla Akseli Gallen-Kallelan merkkitöiden rinnalla. (Lähteet: Wikipedia, Helsingin taidemuseo HAM, Helsingin kaupunginkirjasto

kunkku_

Lue taiteilijan mielenkiintoinen haastattelu vuodelta 1985: ”Heikki Virolaisen patsaissa Väinämöinen on kuningas”  (IS 12.2.1985)

(suurenna  klikkaamalla kuvaa)

lehtijuttu

Marjatan poika

Kalevalan loppuruno kertoo Marjatasta, joka paimenessa ollessaan löytää puolukan mättäältä, syö sen ja tulee raskaaksi. Poikalapsi syntyy tallissa, mutta katoaa pian, kunnes löytyy suolta. Väinämöinen tuomitsee isättömän lapsen kuolemaan, mutta tämä nousee puhumaan Väinämöisen tuomiota vastaan. Poika ristitään Karjalan kuninkaaksi ja Väinämöinen joutuu lähtemään. Runon on ymmärretty kuvaavan suomalaisen muinaisuskon väistymisestä kristinuskon tieltä.

Lähde: Wikipedia

Teksti ja kuvat Sami Iivonen