Taaperohuumoria tuutin täydeltä

Tuoreet lastenkirjasankarit Urho ja Onna antavat mielikuvituksen laukata nimikkokirjoissaan Urho on huoltomies ja Onna on poliisi (WSOY). Tavallinen keppi muuttuu Urhon käsissä lehtipuhaltimeksi ja Onna loihtii ukin lippahatusta asiaankuuluvan virkalakin. Lapset heittäytyvät leikkiin niin antaumuksella, että aikuisen on välillä vaikea pysyä menossa mukana. Juuri äidin ja isän pienessä jekuttamisessa piileekin leikin suola…

Urho ja Onna -kirjat on suunnattu 1–3-vuotiaille.
– Kustantaja luonnehti kirjoja ”taaperohuumoriksi”, kertoo kirjailija ja kuvittaja Antti Nikunen.
– En kuitenkaan poissulkisi vanhempiakaan lapsia. Uskon että esimerkiksi lukemaan opettelevat 4–5-vuotiaat voivat viihtyä kirjojen parissa.

Ennen Urhoa ja Onnaa ei Nikunen ollut sen kummemmin pohtinut kirjailijaksi ryhtymistä. Graafisena suunnittelijana Apu-lehdessä työskentelevä mies myöntää kuitenkin haaveilleensa lastenkirjan kuvittamisesta.
– Olin aina ajatellut, että joku muu kertoisi sen tarinan, johon minä tekisin kuvat.

Oman lapsen kanssa touhutessa alkoi kuitenkin ajatus oman tarinan kirjoittamisesta kypsyä Nikusen päässä.
– Idea lähti siitä kun kävelimme pojan kanssa ulkona. Hänellä oli keppi kädessä, jonka hän kertoikin itse asiassa olevan lehtipuhallin. Sinä päivänä puhalsimme kaikki lehdet puistosta.

Yksi kirjojen pääviesteistä onkin, ettei leikkiin välttämättä tarvita paljoa. Oma mielikuvitus on paras lelu.
– Meillä tulee pojan kanssa ihan luonnostaan, että tehdään kaiken näköisiä juttuja, Nikunen kertoo.
– Nyt esimerkiksi makoilemme olohuoneen lattialla valot poissa ja etsimme pimeästä kaikenlaisia pyöreitä esineitä, jotka kuvittelemme planeetoiksi.

Kuvien parissa ikänsä työskennellyt Nikunen sanoo olevansa ylpeä, että on osannut astua myös tarinankertojan saappaisiin.
– Suuri kiitos siitä kuuluu myös kustannustoimittajalle, hän toteaa nöyränä.
– Pallottelimme tekstiä paljon, että saimme jatkumon toimimaan kirjasta toiseen.

Kun sisäinen ääni on päästetty valloilleen, ei tarinankertojaa tahdo pysäyttää mikään. Urhon ja Onnan seikkailujen lisäksi päässä pyörii monenmoista muutakin tarinaa.
– Ideoita on täällä hetkellä ihan älyttömästi, Nikunen hörähtää.
– Niitä pitää kuitenkin malttaa jalostaa. Se on minulle muutenkin luontainen  työskentelytapa, että vähän aikaa mietin niitä juttuja ennen kuin lähden tekemään.

Kirjojen julkaisun kunniaksi järjestetään kirjastoissa toiminnallisia Urho ja Onna -satutuokioita. Ensimmäistä julkkarijuhlaa vietettiin kirjailijan kotikirjastossa Herttoniemessä lauantaina 6. toukokuuta.
– Kirjasto on mielestäni loistava paikka kohtaamisille, ja erityisesti lapsille, Nikunen kehuu.
– On hienoa, että kirjasto järjestää erilaisia tapahtumia. Kirjasto on paikka jonne kaikki ovat tervetulleita.

Teksti ja kuvat: Sami IIvonen