Kirjoja, joista ei oikein tiedä, pitääkö niistä
Mikä kirja on semmoinen, joka on jättänyt jälkeensä ristiriitaisen olon? Josta pitää, eikä kuitenkaan oikein pidä?
Maaliskuussa 2023 kirjasto haastoi miettimään, onko jotain kirjaa, josta sekä pitää että ei pidä. Näin kysyttiin:
Mikä kirja on sinulle semmoinen, josta et oikein tiedä, pidätkö siitä? Joka on jättänyt jälkeensä ristiriitaisen olon? Kun tavallaan pitää ja sitten taas ei. Tai vaikka kun haluaisi pitää paljonkin, muttei kuitenkaan voi.
Haaste julkaistiin Facebookissa, Instagramissa sekä Twitterissä. Vastauksia saapui satakunta. Alla koko lista. Nyt poikkeuksellisesti ovat mukana kommentit kokonaisuudessaan. Perustelut ovat niin kiinnostavia!
Tässä lista kirjoista sekä tulleet kommentit
Don DeLillo: koko tuotanto
Pascal Mercier: Sanojen paino
Virginia Woolf: Päiväkirja 1
Kieli on hienoa, mutta Woolf on välillä suorastaan ilkeä ihminen. Silti lukeminen koukuttaa.
Nora Roberts: Menneisyyden uhka
Erik Axl Sund: Varistyttö
Hyvin kirjoitettu ja puhutteleva kirja, mutta aihe oli niin rankka ja omaa sietokykyä koetteleva, että en oikein voi sanoa varsinaisesti pitäneeni kirjasta.
Colleen Hoover: Se päättyy meihin
Äärettömän tärkeä ja vaikea aihe, mutta jotenkin kirjoitustyyli tökkii mieltäni. En oikein tiedä mitä mieltä siitä pitäisi olla (kirjasta)
Peter Høeg: Lumen taju
Aloittanut neljä kertaa ja aika pitkällekin päässyt, mutta en vaan ole loppuun asti päässyt. Neljäs kerta toden sanoo?
Gabriel García Márquez: Rakkautta koleran aikaan
Mahtavan hienosti kirjoitettu, joten en voinut lopettaa kesken, mutta koko ajan toivoin, että kirja loppuisi jo, koska en oikein ois jaksanut…
Donna Tartt: Pieni ystävä
Tämä voi kyllä olla vanhaa tietoa, kun en enää vuosiin ole yrittänyt, mutta Donna Tarttin Pieni ystävä. Rakastan Tarttilta kaikkea muuta tuotantoa, mutta tätä ei pystynyt.
Ian McEwan: Sementtipuutarha
Kaikki mitä olen Ian McEwanilta lukenut, lähtien Sementtipuutarhasta.
Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajain luitten yli
Kummallinen ja vähän ahdistava, mutta kuitenkin tiukasti otteessaan pitävä. En voi sanoa että pitäisin siitä, mutta suosittelisin kuitenkin lukemaan.
En voi sietää, kun hän-pronomini on korvattu puhekielisellä muodolla se. Hyvässäkin tarinassa ja muuten sujuvassa kerronnassa *se* pomppaa häiritsevästi silmille ja katkaisee lukemisen pieneksi ärtymyksen hetkeksi.
Paolo Coelho: Alkemisti
Alkemisti, en oikein tiiä oliko se fiksu vai helppoa paskaa.
Antony Beevor: Normandia 1944 : maihinnoususta Pariisin vapauttamiseen / Toinen maailmansota
Kovin pikkutarkkaa ajassa ja paikassa. Haluaisin kovasti pitää. Jälkimmäinen ollut vaiheessa pitkään.
Ismail Kadare: tuotanto
Ismail Kadaren kirjat, yhden jouduin lukemaan toiseen kertaan, eli pidän ja en, joudun kyllä palaamaan niihin uudeelleen, kunhan sulattelen.
Michel Tournier: Keijujen kuningas
James Joyce: Odysseus
Lukeminen kesti vuosia, kaikkea muuta välillä, mutta yleissivistyksen nimissä tuli tapeltua loppuun.
Franz Kafka: Oikeusjuttu
Pitkäveteinen, mutta kuuluu kirjalliseen yleissivistykseen.
George Orwell: 1984
Hanya Yanagihara: Pieni elämä (useita mainintoja)
-Ihan kamala ja järkäleen kokoinen, kuitenkin oudolla tavalla tosi hyvä.
-Pieni elämä oli kamala, mutta pakko lukea koko 950 sivua.
-Teki lapseeni suuren vaikutuksen, luin hänen suosituksestaan. Teki vaikutuksen ja oli vaikeaa.
Klaus Elovaara: Kovaa pokeria / Väärää rahaa / Rautaristi / Sinisilmäinen somali / Tsaarin kultajuna / Kohtalona Berliini
Clarice Lispector: Agua viva : ajatuksen takana
Tällaisia häiritseviä ristiriitaista oloa luovia kirjoja saisi olla enemmän. Kirjoja, jotka ovat niin jotain, jota ei pysty kategorisoimaan hyväksi, huonoksi, miellyttäväksi, epämiellyttäväksi. Kirjoja, jotka vain Ovat, kuten Clarice Lispectorin Agua-viva - ajatuksen takana.
Ernest Hemingway: Kenelle kellot soivat
-Paikoin hirveää jaarittelua, ainakin dialogin osalta. Sitten kuitenkin juuri nuo kohdat palaavat jälkikäteen mieleen.
Mielikuva on tosin jo vuosien takaa. Pitäiskin lukea uudestaan.
-Tästä samaa mieltä. Lukiessani odotin kovasti, että tarina etenisi. Kirjan luettuani ja pitkänkin ajan jälkeen muistelen edelleen pannukahvien keittoa ja punaviinin siemailua lämmöllä. Ärsyttävä ja hyvä kirja.
-Ehdottomasti! Yksi suosikeistani.
Haruki Murakami: 1Q84. Osat 1 & 2 / 1Q84. Osa 3
Leo Tolstoi: Anna Karenina
14 v:na vähän vaikea, mutta vaikutti syvästi.
Sally Rooney: tuotanto
Haluaisin pitää mutta en pidä mm. Sally Rooneyn kirjat. Yritetty on.
Iida Rauma: Hävitys : tapauskertomus (useita mainintoja)
Delia Owens: Suon villi laulu
Aika moni bestseller kuten vaikka Suon villi laulu. Moni Finlandia-voittaja myös. Usein alku voi olla ok muttei kanna loppuun asti.
Umberto Eco: Foucaultin heiluri
Lumoavan sekava paketti, jonka lukemisesta jää todella pökkelö olo. Pakko palata teoksen ääreen uudelleen ja uudelleen. Ihanaa!
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen : viisitoista kirjaa lääkäri Sinuhen elämästä n. 1390-1335 e.Kr.
Kyllähän siitä kuuluisi tykätä, mutta oli vain hieman parempi kuin Itä-Helsingin puhelinluettelo 1998.
Cormac McCarthy: Tie
lakonisuus
John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
kun lukijana tietää enemmän kuin päähenkilö
Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
päähenkilö
Gaétan Soucy: Tulitikkutyttö
Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys (useita mainintoja)
Sain kirjan "Olemisen sietämätön keveys" (Milan Kundera) veljeltäni lahjaksi varmaankin melko pian sen ilmestyttyä suomeksi. Tiedän että se on todella arvostettu ja olen aikanaan yrittänyt useampaan otteeseen sitä lukea, mutta en ole koskaan päässyt kovinkaan pitkälle. Elokuvankin aloitin joitakin kertoja, mutta nukahdin joka kerta.
Stuart Kaufman: At Home in the Universe
Sara Stridsberg: Rakkauden Antarktis
Henning Mankell: Kurt Wallander -kirjat
Kaikki Wallanderit. Rasittavaa junnaamista, vaikka muuten teksti ja juonet ok.
Jennifer Egani: Sydäntorni
Pitää ehkä lukea se uusiksi ja yrittää päättää sitten.
Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä
Lukukokemus oli enimmäkseen tuskallista suorittamista, mutta toisaalta olen ajatellut sitä paljon.
Umberto Eco: Il nome della rosa (suomeksi Ruusun nimi)
Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän
Yön kantaja oli parempi monella tavalla. Uskottavammat henkilöt.
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia / Bolla
-Kissani Jugoslavia taisi olla just tuommoinen aikoinaan
-Bolla on muuten vielä pahempi just tällä tavalla. Huikean hyvä kirja mut ei hemmetti.
Brett Easton Ellis: Amerikan Psyko
No tämä on varmaan klassikko tässä lajissa: Bret Easton Ellisin Amerikan Psyko. Äärimmäisen hyvin kirjoitettu, äärimmäisen vastenmielinen kirja.
Laura Lindstedt: Oneiron
Kehuttu ja palkittu, minä jäin hämmennyksen tilaan.
Miika Nousiainen: tuotanto
Kari Hotakainen: tuotanto
Tuomas Kyrö: tuotanto
Olen yrittänyt lukea Miikka Nousiasta, Hotakaista ja Kyröä, että joskus huumoria. Ei vaan natsaa.
Herbjörg Wassmo: Dinan kirja
"Dinan kirja", 2002. Luin, en lukenut jne. Edelleen loppuun lukematta.
J. M. Coetzee: tuotanto
Kaikki lukemani Coetzeen romaanit. Hyviä kirjoja, joista on vaikea pitää, koska ne kertovat niin rankoista asioista.
John Fowles: Jumalten naamiot
Åsne Seierstad: Yksi meistä
Alex Schulman: Malman asema
Seurataan 3 eri perheenjäsenen kautta sukupolvitraumoja siirtyen luvuissa eri aikoihin. Kiehtova tavallaan, mutta vaikea seurata ja saada tarina yhtenäiseksi. Loppu selkiyttää. Kirja jää kaivelemaan mieltä.
Tuomo Jäntti: Verso
Ričardas Gavelis: Vilnan pokeri
Luen juuri Vilnan pokeri -romaania. Se on ihan kauhea, mutta tosi hyvin kirjoitettu. Jään aina jumiin ja jatkan taas.
Laura Gustafsson: Anomalia
-Gustafssonin kirjat ovat muutenkin semmosia että tykittävät armotta suoraan naamaan, ja muiden kirjojen kohdalla olen siitä tykännyt, mutta tämän kanssa en koskaan ole ollut varma.
-Olen lukenut Gustafssonilta vain Pohjan, ja olin heti tulossa sanomaan sen. Tosi hieno teos, mutten tiedä uskallanko lukea häneltä enää mitään.
Colson Whitehead: Maanalainen rautatie
Äärimmäistä kuvottavaa väkivaltaa eikä oikein mitään miellyttävää koko kirjassa, mutta jotenkin se kuitenkin oli mukaansatempaavasti kirjoitettu ja vakuutti siitä, että puhuu tärkeästä aiheesta.
Juha Seppälä: Merille
Édouard Louis: Ei enää Eddy
tuli ekana mieleen
Tiedän vain, mistä pidän tai en. Tuollainen välimuoto ei ole tuttu.
Ali Smith: Syksy / Talvi / Kevät / Kesä (sarja)
Aloitan ja jää kesken kunnes taas aloitan. Jospa vielä kypsyn tykkäämään.
Maarit Tyrkkö: Tyttö ja nauhuri / Presidentti ja toimittaja
Maarit Tyrkön Kekkos-muistelmat. Näkökulma lähihistoriaan on kiintoisa ja Tyrkkö tietty kirjoittaa hyvin. Silti kirjoista tulee vähän kiusallinen tunne: joko minun ei kuuluisi kaikkia juttuja lukea tai kirjoittajan ei pitäisi niitä paljastaa.
En lue kirjaa, josta en pidä.
***
Kallion kirjasto
Viides linja 11
(09) 310 85053
Kallion kirjasto Facebookissa