Helsinkipv

Kotikaupungin tarinat

Helsinki−päivän aineistonäyttelyn lukuvinkkejä

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus, 2016)

Vuoden 2016 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut romaani tarkastelee 1800-luvun  Helsinkiä arkkitehti Carl Ludvig Engelin silmin. Akvarelleja Engelin kaupungista on arkkitehdin yöpäiväkirja ”Itämeren löytämättömän helmen” rakentamisen vuosilta.

Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä (Otava, 1996)

Helsinki-kuvaajana tunnetun Westön perhe- ja sukuromaani suomenruotsalaisesta Bexarin perheestä. Ajallisesti tarinassa liikutaan 1960-luvulta 1990-luvulle. Riku Bexar kasvaa Munkkiniemessä, mutta elämä ei heitä häntä myöhemminkään kovin pitkälle lapsuuden tutuista paikoista. Vanhojen koulukavereiden kanssa koetaan niin aikuistuminen, 1980-luvun nousukausi kuin 1990-luvun lamakin.

Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä (WSOY, 1941)

Aikanaan pahennusta herättänyt romaani kuvasi liian tarkasti tunnistettavia henkilöitä. Kirjassa kurkistetaan töölöläiseen sivistyneistökodin elämään 1930-luvun lopun Helsingissä ja kesäpaikassa maaseudulla. Etenkin miljöönkuvaus on tarkkaa. Lukija pääsee näkemään historiallista Helsinkiä, mm. kodin esineitä, taidetta, töölöläistä arkkitehtuuria ja Helsingin yliopistoa.

Mika Waltari: Surun ja ilon kaupunki (WSOY, 1936)

Yhden kesäpäivän aikana kohtaavat junalla Helsinkiin saapuva muukalainen, leikkauksesta toipuva poika, työläinen, menestyvä liikemies, nuori kansalliskiihkoilija, huonosta omatunnosta kärsivä teologi, luomisvirettä etsivä kirjailija ja kuolemaa tekevä vanhapiika.

"Haikeassa pohjavireessäänkin Surun ja ilon kaupunki heijastaa tulenkantajien aatetta ihmisten veljeydestä ja suurkaupungin joukkosielusta, johon niin rikkaat kuin köyhätkin sulautuvat  (takakansiteksti 2008 painokseen)”.

Pirkko Saisio: Elämänmeno (Tammi, 1975), Betoniyö (Kirjayhtymä, 1981)ja omaelämäkerrallinen trilogia Pienin yhteinen jaettava (WSOY, 1998), Vastavalo (WSOY, 2000), Punainen erokirja (WSOY, 2003)

Pirkko Saision esikoisromaani Elämänmeno tuo silmien eteen Kallion ja Sörnäisten katujen elämänmenon. Nuori Marja haaveilee tehtaan varjossa paremmasta elämästä.

Pirjo Honkasalon lyhytelokuvanakin tunnetun Betoniyön tapahtumat puolestaan sijoittuvat Helsingin itäiseen betonilähiöön. Simo ja Ilkka ovat alkoholisoituneen yksinhuoltajaäidin poikia, jotka liikkuvat kesäyönä kaupungissa.

Omaelämäkerrallisessa trilogiassa kirjailija kuvaa jälleen tuttua kaupunkimiljöötä, 1950-luvun varhaislapsuuden Kalliota, itäisiä lähiöitä, 1960-luvun oppikouluvuosia, taiteilijaksi kasvamista ja sukupuoli-identiteetin löytämistä 1970-luvun kiihkeinä opiskeluvuosina.

Lue myös:

Alpo Ruuth: Kämppä (Tammi, 1981)

Henrik Tikkanen: Kulosaarentie 8 (suom. WSOY, 1976) , Majavatie 11 (suom. WSOY, 1976), Mariankatu 26 (suom. WSOY, 1977)

Anja Kauranen (nyk. Snellman): Pelon maantiede (WSOY, 1995), Syysprinssi (WSOY, 1996), Arabian Lauri (WSOY, 1997)

Sofi Oksanen: Baby Jane (WSOY, 2005), Norma (Like, 2015)

Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani (Teos, 2004)

Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki (Weilin+Göös, 1985)

Arto Salminen: Kalavale. Kansalliseepos (WSOY, 2005)