Fantasiakerhon kesäkirjavinkit

Maunulan kirjaston fantasiakerho on kokoontunut viisi kertaa kevään aikana. Kerhossa esitellään ja suositellaan fantasiakirjoja ja keskustellaan niistä sekä kaikesta mahdollisesta aiheeseen liittyvästä. Torstaina 9.5. pidettiin kevätkauden viimeinen kokoontuminen, jossa vinkkasimme toisillemme kesälukemista. Päätimme julkaista kirjavinkit muidenkin luettavaksi.

Jarkko Tontti: Vedeeran taru

Einea on haltijoiden asuttama alue, jonka rajanaapureina ovat ihmisten valtakunta Taurea lännen puolella sekä etelässä Quiren, jota asuttavat quirenilaiset.

Viettäessään kesälomansa viimeisiä päiviä kotona Vaahterametsässä, Rajajoen rannalla nuori haltijatyttö Vedeera tutustuu ihmispoika Koriliin. Tuttavuus syvenee nopeasti ystävyydeksi, ja Vedeera alkaa pohtia, ovatko ihmiset sittenkään niin pahoja, kuin haltijat ja heidän tarunomaiset historiakertomuksensa antavat ymmärtää. Moni muukin asia alkaa mietityttää: Miksi peikkoja ei ehkä tarvitsekaan pelätä? Mikä on totuus tarujen oikeamielisistä ja sankarillisista haltijasotureista?

Einean ja Taurean välisessä Rajajoessa sijaitseva Helmisimpukkasaari on ollut vuosikausia ei-kenenkään maata. Mutta kun ihmiset löytävät sieltä arvokkaita luonnonrikkauksia, alkaa ihmisten ja haltijoiden välillä kiista saaren omistuksesta. Kiista on laajeta sodaksi, jonka diplomaattisen Quirenin suurlähettiläs yrittää estää. Lopulta julistetaan kilpailu saaren herruudesta, ja Vedeera tulee valituksi hengenvaaralliseen tehtävään.

(Lauri Seutu)

Michelle Paver: Suden veli (Muinainen pimeys -sarja)

Tapahtumat sijoittuvat pohjoiselle pallonpuoliskolle esihistorialliseen aikaan, jossa ihmiset elävät klaaneissa. Päähenkilö annetaan susiemon kasvatettavaksi, ja hän oppii puhumaan suden kieltä. Tarinassa esiintyy eri eläimiä ja henkiolentoja, muun muassa demonin riivaama karhu. Demoni saa karhun tappamaan muita eläimiä huvikseen, ei ravinnoksi.

(Ville Honkala)

Ville suosittelee myös Juha-Pekka Koskisen Benjamin Hawk -kirjasarjaa, jossa seikkaillaan merirosvojen maailmassa.

Sanna Isto: Maan alaiset

Metuli-niminen tyttö asuu Suomenlinnassa. Saarella on vanhojen linnoitusten lisäksi muurahaiskäpyä muistuttavia otuksia, erwinejä, jotka elävät maan alla onkaloissa. Ihmiset eivät näistä mitään ole tienneet, ei Metulikaan, kunnes näkee yöllä unessa tuntemattoman otuksen istuvan huoneessaan keskellä yötä ja tuijottavan häntä. Kun Metuli aamulla herää, eivät hänen perheenjäsenensä enää tunnista häntä vaan alkavat huutaa ja ajaa Metulia ulos talosta. Pian Metulille selviää karmea totuus: hän on itse muuttunut erwiniksi.

Sanna Isto on kirjoittanut myös Tinka ja Taika -sarjaa, joka kertoo huimapäisistä noitasisaruksista ja heidän kommelluksistaan.

(Lauri Seutu)

Erin Hunter: Soturikissat

Monen fantasialukijan suosikki nykykirjallisuudessa on Erin Hunterin kirjoittama Soturikissat-sarja. Kissoilla on erittäin kivoja nimiä, ja on helppoa keksiä itselleenkin oma kissahahmo.

(Sonia Denisov)

Yoshihiro Takahashi: Hopeanuoli

Hopeanuoli on toiminnallinen manga-sarja, jonka päähenkilöinä ovat koirat ja karhut. Karhukoira Rikin johtamat koiraryhmät taistelevat Ōu-vuorien herruudesta jättiläiskarhu Akakabuton johtamaa karhujoukkoa vastaan.

Karhukoira Gin eli Hopeanuoli astuu kuvaan mukaan heti sarjan alussa ja kohoaa myöhemmin merkittävään asemaan koirayhteisössä.

(Sampo Reuna)

Elena Mady: Ella Auran tuomiopäiväkirja

Ihmisten rinnalla maailmassa elää useimmille näkymättömiä tonttuja ja keijuja sekä keituja, tontun ja keijun jälkeläisiä. Keituilla on aivan erityinen tehtävä: jo lapsena keitu tutustuu ihmislapseen ja solmii tähän läheisen suhteen. Ihmislapsella on kyky nähdä oma keitunsa ja keskustella tämän kanssa telepaattisesti välimatkasta riippumatta. Ella Auran oma ihminen on Tom Vuori, johon Ella tutustui hyvin pian tämän synnyttyä.

Koska ihmiskunta näyttää tahtomattaankin aiheuttavan maapallolla hävitystä ja tuhoa, keitut ovat saaneet erityisen tehtävän: niiden on autettava ihmiskuntaa toimimaan niin, että maapallon tuhoutuminen voitaisiin välttää. Keitut osallistuvat ihmistensä elämään ja pyrkivät vaikuttamaan heidän ajatuksiinsa ja tekoihinsa. Normaalikokoisina keitut ovat pienen kävyn mittaisia, mutta tarvittaessa ne pystyvät venyttämään itsensä pienen ihmisen kokoisiksi tai kutistumaan aivan pikkuruisiksi lintujen järjestämiä ilmakuljetuksia varten. Keitut osaavat toki lentää normaalikoossaan myös omin siivin, mutta pitkiä matkoja varten he tarvitsevat muita välineitä.

Opiskellakseen telepatiaa, kutistamista, venymistä ja muita maailman pelastusoperaatioissa tarvittavia taitoja keitut käyvät koulua Suomen Lapissa sijaitsevassa Nagir-tunturissa haltioiden pitämässä koulussa. Nagir-tunturiin Ellakin joutuu koulua käymään.

Ylihaltiat tarkkailevat maailmaa ja laativat ennustuksia maapallon tulevaisuudesta. Tuomiopäivän visiot ohjaavat haltiaväkeä ja keituja toimimaan maapallon hyväksi. Mutta on olemassa myös joku tai jokin, jonka päämääränä on tuhota maapallo, ja se yrittää kaikin tavoin estää haltioita ja keituja toimimasta ihmisten ja maapallon hyväksi. Jo ensimmäisenä kouluvuotenaan Ella päätyy suorittamaan lähes mahdottoman tuntuista tehtävää.

(Lauri Seutu)