Jaana Tiiri

Kirjasto nyt ja aina

Olen aina rakastanut kirjastoa. Kirjasto tuo mieleeni loputtomilta tuntuvat, jännittävät hyllyt täynnä uusia maailmoja, sellaisia, joihin vain kirjojen kautta pääsee tutustumaan. Tunnustautuneena lukutoukkana kirjasto on helpottanut elämääni suunnattomasti: en olisi halunnut kuvitellakaan, miltä muuttaminen olisi tuntunut, jos olisin koko lapsuuteni ajan hankkinut itselleni omaksi kaikki ne kirjat, jotka silloin luin. Kirjasto on instituutiona minulle niin läheinen, että olisin voinut loikkia riemusta kun kuulin, että minut oltiin valittu kesätöihin Kivenlahden kirjastoon.

Kirjasto on kuitenkin kehittynyt ajan myötä. Se ei enää ole lapsuuteni hiljainen sali täynnä kirjojen sisältä löytyviä uusia maailmoja – se on paljon enemmän. Kirjaston kehitystä seuratessa on ilo huomata kehitysaskelien moninaisuudessa yksi selkeä, määrittelevä suunta: eteenpäin. Puhuttaessa Suomen eri instituutioiden jäykkyydestä ja kykenemättömyydestä muutokseen jätetään kirjaston toiminnan tarkkailu kokonaan keskustelun ulkopuolelle. Se on sääli, sillä juuri kirjaston toiminnasta moni muu instituutio voisi saada paljon vinkkejä siihen, miten toiminta pidetään mahdollisimman asiakasystävällisenä ja -lähtöisenä.

Kirjasto todella toimii kävijöitään ja heidän tarpeitaan mukaillen. Jokin kirjasto voi olla musiikkipainotteinen ja sen toiminta täynnä konsertteja ja lainattavia intrumentteja, toista kirjastoa suosivat opiskelijat, joten sen hiljaisuutta ja keskittymisrauhaa vaalitaan tarkasti. Tärkeintä on kuitenkin se, että jokainen kirjaston kävijä on yhdenvertainen toistensa kanssa. Kirjastossa on osattu herätä yhteiskunnan eriarvoistaviin ongelmiin nopeammin ja tehokkaammin kuin missään muussa instituutiossa. Kielikahvilat maahanmuuttajien kieltenopiskelun tukena, kotipalvelun kautta kirjaston palvelut saavutettavasti lähelle tuominen niille, jotka eivät kirjastoon omin avuin pääse, maksuton kesätekeminen nuorille ja näköesteisille tarkoitetut CELIA-kirjat ovat vain pintaraapaisu siitä, miten kirjasto omalla tahollaan tekee merkittävää yhdenvertaistavaa työtä. Jo pelkästään varausmaksuista luopumisen jälkeinen nopea varausten määrä kertoo siitä, että kirjastolla on tärkeä rooli tiedon ja sivistyksen tuomisessa ihan kaikille, tulotasosta riippumatta.

Kirjasto on valtiollinen sivistysinstituutio. Se ei enää tarkoita pelkästään hyllymetreittäin kirjallisuutta, vaan sen tehtävänä on nostaa esille asioita yhteiskunnasta, jotka puhuttavat tai jotka uhkaavat jäädä puhumattomiksi. Näen itse, että tämä on kirjaston tärkein tehtävä tulevaisuudessa. Elämme yhteiskunnallisesti hyvin polarisoitunutta aikaa, jossa sivistyksen ja akateemisen tiedon arvostus on koko ajan laskemassa. Tämä lasku iskee koviten nuoriin, jotka koko ajan vähemmässä määrin saavat tietoa siitä, miksi ylipäätään tarvitsisi saada tietoa muista maailmoista tämän oman maailmamme sisällä. Jos nuoret eivät saa tietoa siitä, miten toiset ihmiset elävät, millaista on muissa maissa ja kulttuureissa ja millainen tieto on todellista ja mikä taas mielipiteillä värittynyttä, ei eriarvoisuuden laskemisen ja solidaarisuuden voida olettaa olevan pääprioriteetteja silloin, kun uusi sukupolvi valtaa hallintoelimet. 

Tämän vuoksi kirjaston rooli nuorten aktiivisen kansalaisuuden ja sivistyksen edistäjänä on merkittävä. Tulevaisuudessa toivoisin näkeväni kirjaston yhä aktiivisemmin täyttävän sitä aukkoa nuorten tiedossa siitä, miten yhteiskunnallinen aktiivisuus ja vaikuttaminen tapahtuu ja miksi se on tärkeää. Tämän lisäksi ajassamme on erityisen tärkeää, että olemassa on ainakin yksi puolueetonta sivistystä jakava taho: kirjasto, nyt ja aina. 

Jaana Tiiri 

kesätyöntekijä, yhteiskuntavaikuttaja