Mitä sadut ovat?


Keskiviikkona 18.10.2017 juhlitaan Satupäivää. Pointin kirjastokin osallistuu tähän usealla eri tapahtumalla. Keskiviikkoiltana klo 18 on nukketeatterisatutuokio, johon lapset voivat halutessaan osallistua. Torstaina 19.10. on satutuokio klo 9.30 - 10 kirjaston satuhuoneessa ja järjestämme myös satuaiheisen kirjanäyttelyn.

Mutta mitä sadut oikein ovatkaan? Yhteisesti hyväksyttyä määritelmää sadulle ei ole olemassa, esimerkiksi eri määritelmissä sadun pituus vaihtelee. Ehkä yleisin yksittäinen tunnusmerkki liittyy arkitodellisuuden rajojen ylittämiseen tavalla tai toisella, kuten vaikka ihmisen ja eläimen välisellä keskustelulla. Yleensä satuihin liitetään myös jonkinlainen elämän opetus tai – viisaus. Nykyään saduilla nähdään olevan paljon hyötyjä etenkin lasten kehitykselle. Satujen avulla lapsi voi oppia käsittelemään konflikteja, vaaratilanteita tai negatiivisia tunteita. Sadut myös edistävät lapsen kielellistä kehitystä. 
Saduilla on pitkä historia takanaan. Muinaisesta Egyptistä on löydetty satutekstejä, jotka ovat melkein neljä tuhatta vuotta vanhoja. Ensimmäinen Tuhkimoksi tunnistettava hahmo esiintyy kiinalaisessa sadussa 800-luvulta jaa.  Onkin oletettavaa, että satuja on kerrottu suurimman osan ihmiskunnan olemassa olon ajan. Voidaan perustellusti sanoa satujen olevan maailman yleisin, tunnetuin ja vanhin kirjallisuuden muoto.
Alun perin sadut eivät olleet lapsille tarkoitettuja vaan kaikille, niin aikuisille kuin lapsillekin. Tästä syystä kaikkein vanhimmat sadut voivat olla nykyajan näkökulmasta katsoen hyvin raakoja. Nämä olivat yleensä kuitenkin tarkoitettu varoitukseksi, pelotteeksi tai esimerkiksi sopimattomasta käytöksestä. Satuja onkin aina muokattu kunkin aikakauden ja paikan tarpeisiin sopiviksi.
Satuja on tutkittu ja kerätty 1800-luvun alun Grimmin veljesten ajoista lähtien. Satuja on luokiteltu (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tunnistaa yhdeksän eri päätyyppiä), niiden alkuperää, hahmoja ja kehitystä on analysoitu (esim. yllämainittu Tuhkimo-sadun varhainen versio) sekä tarinoiden psykologista puolta tutkittu (esim. Bruno Bettelheim: Satujen lumous, merkitys ja arvo 1975). Suomalaisilla on ollut tässä tutkimuksessa merkittävä osa. Antti Aarne oli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun merkittävimpiä satujen tutkijoita maailmassa.
Monet tarinoista, joita me nykyään ajattelemme satuina, perustuvat kansansatuihin. Juuri näitä Grimmin veljekset keräsivät ja julkaisivat. Kansansatuja ei yleensä kuittenkaan koskaan julkaistu sellaisenaan vaan tarinasta muutettiin jotain sopimaan kyseiseen aikaan. Jo Renessanssiaikana tosin jotkut yksilöt ryhtyivät keksimään omia satuja. Näitä kutsutaan taidesaduiksi ja tämä tradition on jatkunut näihin päiviin saakka.
Iloista ja mielenkiintoista satutuokiota niin lapsille kuin aikuisillekin! 

Lisätietoa Satupäivästä www.satupaiva.fi

Tommi Vainikainen