Kesätyöntekijänä kirjastossa

 

Kuten moni muukin nuori, hain kevään 2018 aikana useaan kesätyöhön toivoen parasta. Lähetin myös Helsingin Kaupungin 16–17 vuotiaiden kesätyönhaussa lomakkeet useaan eri paikkaan. Ilokseni minut kuitenkin pyydettiin haastatteluun mieluisimpaan kesätyöpaikkaan johon hain, Puistolan kirjastoon. Haastattelun jälkeen olin hermostunut ja toivoin todella saavani työn. Ilahduin kovasti, kun minulle soitettiin takaisin ja kerrottiin että olin saanut paikan. Olin muutama vuosi takaperin ollut Puistolan kirjastossa TET-harjoittelussa, joten kirjasto oli jo aika tuttu.

Kyseinen kirjasto on Leikkipuisto Nurkan ja nykyisen Puistolanraitin ala-asteen yhteydessä, jonka vuoksi kirjastolla on myös jonkin verran lapsille suunnattua toimintaa. Kesäkuun ensimmäisen kokonaisen viikon ajan kirjastolla oli mahdollista osallistua kesäpajaan. Kesäpajassa lapset saivat osallistua muun muassa askarteluun, korupajaan sekä kesäsuunnistukseen. Olin yllättynyt ja iloinen kun huomasin niin monen lapsen osallistuvan esimerkiksi korupajaan. Aluksi näytti vähän siltä, ettei kukaan tulisi, mutta pian koko pöytä olikin jo täynnä. Myös kesäsuunnistus näytti olevan hitti, joka ilahdutti suuresti.

Kirjastossa työskenteleminen oli tietysti paljon muutakin kuin lapsille suunnatun toiminnan vetämistä. Minulle opetettiin samoja asioita mitä kirjastotyöntekijät tekevät normaalin työpäivän aikana. Tietenkin se aluksi oli hieman vierasta ja vaikeaa, mutta päivä päivältä se tuntui helpommalta. Kirjastotyön aikana huomasin muun muassa sen, miten moneen kertaan luettelin aakkoset päässäni päivän aikana. Silti joka kerta tuntui tarpeelliselta luetella aakkoset ja pohtia onko nyt varmasti kyseinen kirja oikeassa kohtaa.

Vaikka välillä tulikin vastaan niitä tapauksia, joissa en tiennyt mitä tehdä tai tein jotain väärin, joku tuli aina pelastamaan ja neuvomaan rauhallisesti. Kirjasto on ollut ihanteellinen ja rauhallinen paikka työskennellä. Tietenkin välillä tässäkin kirjastossa on jonkin näköistä turhaa melua ja riehumista, mutta niistäkin tilanteista selviää rauhallisesti neuvottelemalla. On ollut mukavaa huomata kuinka monet ihmiset käyttävät kirjastoa, vaikka aluksi varoiteltiinkin, että kesällä saattaa olla hyvinkin hiljaista.

Kirjastossa on tietynlaista tunnelmaa. Vaikka olenkin tullut tänne joka arkipäivä kesäkuun ajan töihin, niin silti joka kerta mietin miten mukava paikka kirjasto on. Puistolan kirjasto on ollut minulle lähikirjasto ihan pienestä saakka, ja sekin saattaa vaikuttaa siihen miten näen kyseisen kirjaston. Kävin ala-asteen samassa rakennuksessa missä Puistolan kirjasto sijaitsee, jonka vuoksi olen viettänyt monet iltapäivät hyllyjen välissä kuuden vuoden ajan. Ala-asteen jälkeen olen kuitenkin viettänyt aina vaan vähemmän aikaa kirjastossa sen vuoksi, että kouluni oli ihan eri suunnassa. Tietenkin tämäkin kirjasto on muuttunut kovasti vuosien aikana, mutta kuitenkin sama tunnelma Puistolan kirjastossa on pysynyt, vaikka kirjaston ulkonäkö olisikin täysin erilainen.

Yhteenvetona voin sanoa, että kirjastossa on mukavaa työskennellä, varsinkin jos on pitää rutiininomaisesta toiminnasta. Ei kirjastotyö tietenkään ole aina toistuvaa rutiinia, vaan täytyy myös osata varautua yllättäviin tilanteisiin ja joskus jonkin näköisiin kriiseihin. Puistolan kirjastossa kesätyöntekijänä ollessani olen alkanut miettimään myös tulevaisuudenammattivalintoja paljon tarkemmin. Myös työporukka on ollut todella mukava ja kannustava, sekä pitänyt minua samanarvoisena, vaikka olenkin vain kesätyöntekijä ilman yliopistotason koulutusta. Mielestäni on hienoa, että Helsingin kaupunki tarjoaa myös alle 18 vuotiaille kesätöitä, ja antaa sitä kautta mahdollisuuden totutella työelämään täysin.

teksti: Enni Huimasalo
kuva: Riia Ollanketo / Puistolan kirjasto