Millaista on kesätyö kirjastossa?

Koronaviruksen takia harva paikka pystyi ottamaan kesätyöntekijöitä ja minäkin olin jo luopunut toivosta saada töitä kesäksi. Kirjastojen avattua ovensa minut kuitenkin kutsuttiin työhaastatteluun ja sain työpaikan Puistolan kirjastosta kesäkuun ajaksi. Vaikka kirjastot saivatkin pitää oviaan auki, paikka oli täynnä rajoituksia; lelut ja pelit oli poistettu, samoin osa istumapaikoista, lasten kesäpajat oli peruttu ja käsidesiä oli joka puolella. Kaikesta huolimatta töitä riitti ja työ oli paljon monipuolisempaa kuin olisin osannut odottaa. Oli mukava huomata, kuinka paljon ihmisiä kävi kirjastossa, vaikka aluksi varoiteltiinkin, että kesällä ja varsinkin nyt pandemian aikana voi olla hiljaista.

Työjakson aikana sain tehdä samoja asioita, mitä kirjastotyöntekijätkin tekevät työpäivän aikana. Tiesin, että hyllyttämistä olisi paljon, mutta sen lisäksi sain muun muassa koota muutaman näyttelyn, uusia hyllyopasteita, ottaa kuvia kirjaston some-tileille, ja etsiä varauksia hyllyistä. Minun vastuullani oli myös kukkien kastelu ja kesäpihan kasaaminen aina aamuisin sekä purkaminen silloin, kun olin iltavuorossa. Välillä sain jopa olla tiskin takana palvelemassa asiakkaita. Aluksi hermoilin paljon, kun asiakas ilmaantui tiskille minun ollessani siinä yksin, mutta epäröin turhaan; se ei ollut niin vaikeaa, ja joku oli aina lähettyvillä valmiina pelastamaan minut.

Ensimmäisinä päivinä minulle kerrottiin kirjaston toiminnasta, työtehtävistäni ja missä hyllyssä mitäkin kirjoja oli. Vaikka Puistolan kirjasto olikin minulle entuudestaan tuttu, huomasin joutuvani miettimään mihin kirjat kuuluvat ja luettelemaan aakkosia päässäni moneen kertaan. Tämä kuitenkin helpottui nopeasti, kun hyllyt ja niiden sisältö tulivat tutuiksi. Porukka kirjastossa oli myöskin todella avuliasta, ja joku tuli aina auttamaan, jos en tiennyt mitä tehdä. Tärkeintä oli osata pyytää apua eikä yrittää sooloilla; kukaan ei voi tietää kaikkea. Työjakson loppua kohden muistin jo lähes ulkoa mihin väliin tietty kirja tai kirjailija kuuluu. Lisäksi löysin itselleni todella paljon uutta luettavaa.

Siitä asti, kun opin lukemaan kirjasto on ollut minulle eräänlainen pyhättö, jossa käyn lähes joka päivä. En vain mene sinne lukemaan ja viettämään aikaa vaan myös opiskelemaan tai jos haluan saada jotakin tärkeää aikaiseksi. Kesätyö täällä oli minulle unelma, ja on ollut mahtavaa oppia kirjastotyöstä ja nähdä niin sanotusti ”kulissien taakse” eli asioita, joita täällä tapahtuu, mitä ei asiakkaan silmin yleensä näe.

Teksti: Ella Huhtinen 24.6.2020

Kuva: Marja Pasanen / Puistolan kirjasto