Pojat lukemaan!

Joskus törmää asiakkaisiin, jotka  luulevat että kirjastotyö on vain lainausta ja palauttamista ja vähän hyllyttämistä. Tosiasiassa suurin osa työstä tehdään nykyään asiakkaan silmien ulottumattomissa.  Mietimme esimerkiksi  jatkuvasti,  miten tavoittaa uusia asiakasryhmiä. Niitä, jotka eivät vapaaehtoisesti käy kirjastossa ja joita kirjallisuus ei voisi vähempää kiinnostaa.  Haasteellisia kohderyhmiä on kirjaston kannalta useita,  mutta  yhtenä erottuvat  pojat.  Sujuva lukutaito on todistettavasti   yhteyksissä  muuhunkin opiskelumenestykseen, siihen kannattaa siis panostaa. Koska Pukinmäen kirjasto sijaitsee samassa rakennuksessa Pukinmäen peruskoulun naapurina  ovat  koululaiset  tärkeä asiakasryhmä. Haluamme kehittää yhteistyötä  koulun kanssa ja tukea osaltamme koulun työtä.

Lapsi- ja nuorisotyöhön erikoistuneella kirjastovirkailijallamme Päivi Rannalla on asiakaskuntanaan  Pukinmäen peruskoulun 600 oppilasta. Tästä joukosta löytyy innokkaita kirjaston käyttäjiä , mutta myös vähemmän innokkaita. Viime keväänä Päivi tutustui   koulutustilaisuudessa  amerikkalaisen lukutaitotutkijan, professori William Brozon  ajatuksiin.  Brozon erityiskiinnostuksen  kohteena ovat  pojat ja heidän lukuharrastuksensa motivointi.  Noista ideoista innostuneena Päivi  päätti pyytää avukseen  ohjaajan ja kirjailijan, Nörtti-kirjoillaan tunnetuksi tulleen Aleksi Delikourasin.

Tapaamisten ja keskustelujen tuloksena syntyi   Puksun  Pojat lukemaan –projekti, 8-luokkalaisille pojille suunnattu lukukampanja. Kampanjan toteutuksessa Pukinmäen peruskoulusta valitulle poikajoukolle tarjotaan monipuolisesti erilaisia lukuelämyksiä niin kirjoista, elokuvista kuin verkkosisällöistäkin. Materiaalien pohjalta pojat laativat oman elokuvakäsikirjoituksen, kuvaavat ja leikkaavat sen valmiiksi filmiversioksi.  Projektin  työnjako  sujui luontevasti. Päivi Ranta vastaa projektin kirjallisuuspuolesta , Aleksi  Delikouras laati opetussuunnitelman ja myös vetää  elokuvatyöpajan.  Aleksi, kiireinen elokuva-alan opiskelija, lupautui ystävällisesti vastaamaan muutamaan kysymykseen projektin tiimoilta.

  1. Miten pojat ovat lähteneet mukaan projektiin?

Projekti on lähtenyt käyntiin loistavasti. Pojat ovat vilkkaita, mutta erittäin kekseliäitä ja innostuvat helposti. Heidän tietoutensa elokuvista ja populäärikulttuurista on yllättänyt minut täysin.  Ollaan yhdessä keskusteltu miten menestyksekkäästi tai epämenestyksekkäästi  jostakin kirjasta on tehty elokuva.

     2. Olet laatinut projektin  opetussuunnitelman,   minkälaisia tavoitteita sinulla on?     

Tärkeintä on, että etenemme rennosti poikien ehdoilla. Tarkoitus on pitää hauskaa ja innostaa lukemiseen ja kirjoittamiseen. Yksi loistava väline tähän on elokuvakäsikirjoituksien tekeminen. Haluan myös esimerkilläni näyttää miten kirjailijoiden ja elokuvaohjaajien on hyvä osata käyttää myös oman elämän kokemuksia työvälineenä ideoinnissa. Persoonallisuus on kaikki kaikessa

  1. Projektiin valitut pojat ovat 8-luokkalaisia, muistatko millaista itse oli olla  tuon  ikäinen?  Miten ajat ovat muuttuneet?

Muistan olleeni hyvin vaikea oppilas, joka ei jaksanut istua sekuntiakaan paikallaan. En vielä tuolloin lukenut kirjoja saatikka haaveillut kirjailijan urasta. Meillä oli onneksi loistava äidinkielenopettaja, joka osasi vetää oikeista naruista. Taru sormusten herrasta -elokuvat innostivat minut lukemaan ja elokuvakäsikirjoittamisen kautta eksyin myös kirjoittamisen maailmaan.

  1. Mainitsit jossain haastattelussa että lukemisesta on kouluissa tehty suorittamista.  Miten  kirjoja, lukemista mielestäsi kouluissa pitäisi lähestyä?

Tärkeintä on, että nuoret lähestyvät kirjoja vapaaehtoisesti. Tyypillisimmin innostuneena, jostakin leffasta, joka perustuu kirjaan. Tärkeintä on monimediallisuus. Parhaassa tapauksessa, kirjat, elokuvat ja pelit tukevat toisiaan.

  1. Pienenä   kuulemma pelkäsit kirjastoja. Miksi? Ovatko kirjastot muuttuneet sinun lapsuudestasi?

Pelkäsin, sillä kirjastossa piti olla hiljaa ja olin myös hukannut kirjastokorttini, josta luulin koituvan kovia sanktioita. Nykyään kirjastot ovat hyvin mieluisia paikkoja. Yllätyksekseni ollessani Oulaisissa kouluvierailulla sain kokea Oulaisten kirjaston pelihuoneen, jonne nuoret olivat tulleet koulun jälkeen pelaamaan. Omaa vuoroaan odottavat nuoret lukivat ajan kulukseen kirjoja. 

Kiitokset haastattelusta Aleksille!

Teksti:Merja Ahvenainen