Hölmöläisviisauksia onkimassa

Hölmöläisiä Saunalahden kirjastossa

 
Saunalahtelaiset ovat tunnetusti viisasta porukkaa, mutta eräänä marraskuisena maanantaina hölmöläisiä esiintyi Saunalahden kirjastossa oikein joukolla. Miksi ihmeessä he olivat saapuneet juuri Saunalahden kirjastoon... Olikohan kirjaston ovelana tarkoitusperänä kenties kasvattaa hölmöläisistä viisivuotiaiden saunalahtelaisten avustuksella kunnollisia kirjaston asiakkaita?
 
Ensimmäisenä tapaamamme hölmöläinen oli kyllä tottunut älylaitteiden käyttäjä, mutta kirjat menivät yli ymmärryksen. Miiten kirjoja olisi voinutkaan ymmärtää, kun niitä ei tablettitietokoneen kosketusnäytöltä tutulla pinsettiotteella edes saanut auki! Eikä mistään löytynyt sopivaa reikää laturinjohdolle.
 
Seuraavaksi tavattiin Hölmölän nuorison edustaja, joka makoili ja porsasteli kirjaston sohvalla, ahmi herkkuja ja sotki kirjoja. Kukaan ei ollut tainnut opastaa, miten kirjastossa käyttäydytään! Onneksi viskarit opastivat!  He osasivat myös kertoa, mitä kirjastokortin lisäksi kannattaa ottaa mukaan kirjastoreissulle. Arvaatko sinä? No tietenkin kassi, jotta kirjat eivät kastu, jos alkaa sataa vettä tahi lunta.
 
Hölmöläisistä viisain tutki laboratoriossaan vaarallisia aineita. Hölmöläinen ja vaaralliset aineet kuulostivat lapsistakin varsin arveluttavalta yhdistelmältä. Seikkailun oppaana toiminut luotettava kirjastonhoitaja kuitenkin vakuutti, ettei hän anna kirjastossa tapahtua mitään laittomuuksia, levottomuuksia sen paremmin kuin luvattomuuksiakaan. Näin ollen myös viskarit intoutuivat taktiilisesti tutkailemaan, mitä mustat salaperäiset laatikot mahtoivatkaan sisältää. Ehdotukset ja arvaukset eivät olleet lainkaan pöllömpiä saatikka hölmömpiä. Kun sitten muisteltiin niitä nuoriso-Hölmöläisen ajattelemattomuuksissaan turmelemia kirjaston (eli meidän kaikkien yhteisiä) esineitä, hoksattiin, mille nuo mustien laatikoiden aineet sitten ovat vaarallisia: sohville ja kirjoille. Sohvat sitä paitsi voi usein pestä, mutta kirjojen pesu ei kyllä onnistu. Sen oli hölmöläisistä viisainkin kantapään kautta oppinut.
 
Oppimiskokemusten sarja kirjastossa jatkui. Viimeisellä etapilla tavattiin hölmöläiskalastaja, joka yritti onkia pelkällä ongenvavalla ilman siimaa ja syöttiä. Viskareiden neuvoin kalastusonni kuitenkin kääntyi ja kiitollinen hölmöläinen lainasi onkiaan myös viskareille. Jokainen viskari sai saaliikseen oman mietelausekalan.
 
Seikkailuretken päätteeksi nautittiin mehua ja keksejä juhlamatoin päällystetyiltä pöydiltä. Hölmöläläisittäin tietysti kuului ryystää mehu pillillä lautaselta ja keksin paikka oli tietysti kupissa.

Teksti ja kuva: Heliminna Hakala