sanataidetuokio

Kirjaston sanataidetuokio on luova pyrähdys tarinoiden maailmaan

Kirjaston sanataidetuokiossa kirjaston aineisto herää eloon, kun lapsen tai nuoren omaa mielikuvitusta kutkutetaan vuoropuheluun kirjan sisältöjen kanssa. ”Saniksessa” kurkistetaan kirjojen kansien väliin, vinkataan käsiteltävään teemaan sopivia teoksia, loruillaan, leikitään, kuunnellaan ja keksitään itse tarinoita! Kirjallisuuslähtöisissä sanataidetuokioissa valmis teksti, esimerkiksi kuvakirja tai runo, johdattaa sanataideharjoitukseen, ja lapsi saa uuden roolin: kuulijan lisäksi hän saa myös itse keksiä, kirjoittaa, kuvittaa ja kertoa.

Kuten Eppu Nuotio kirjoittaa Sanaista taidetta -teoksessa: ”Kirjasto on jokaisen sanataiteilijan aarrekammio; sanataiteen kehto, sanalehto” (Nuotio 2005, 63).

Sanataidetuokiot päiväkoti- ja koululaisryhmille kuuluvat Sellon kirjaston työpajavalikoimaan.

Kirjasto innostaa sanataiteilemaan

Kirjastosta haetaan usein toisten luomia sanataideteoksia, kuten esimerkiksi kuvakirjoja, romaaneja, runokokoelmia, sarjakuvia, tietokirjoja tai elokuvia. Kirjasto on polku tiedon ja taiteen luo, mutta kirjaston käyttäjän roolin ei tarvitse rajoittua vain sanataiteen vastaanottajan osaan. Kirjastoon voi tulla nauttimaan jo olemassa olevista sanataideteoksista, mutta kirjastossa voi myös inspiroitua luomaan itse.

Sanataide tarkoittaa kieleen ja sanoihin liittyvää luovaa toimintaa, kielellä ja merkityksillä leikittelyä, kirjoittamista, kertomista, oman ilmaisun etsimistä ja kuuntelemisen taidon harjoittelemista. Sanataidekasvattaja Pia Krutsin kiteyttää sanataiteen määritelmän näin:

”Sanataide on löytöjä kirjojen, luovan kirjoittamisen ja sanallisten kokeilujen maailmaan: kerätään aineksia kertomuksiin ja runoihin, tutustutaan kirjallisuuteen ja kirjailijoihin sekä kokeillaan erilaisia tekstin tekemisen tyylejä ja tapoja. Tärkeintä on ilo, luovuus ja mielikuvitus; oikeita tai vääriä vastauksia ei ole.” (Krutsin 2005, 30.)

Kiteytys löytyy Krutsinin artikkelista ”Sanataidekasvatusta Suomessa - kirjoittajakoulutuksesta kaikkien harrastukseksi”, joka puolestaan löytyy Marja-Leena Mäkelän toimittamassa teoksesta Sanaista taidetta. Kirja tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen sanataidekasvatukseen ja sanataidetoimintaan esimerkiksi kirjastossa. Artikkelikokoelmasta löytyy myös Eppu Nuotion sanataiteilemaan innostava teksti: ”SANATAIKAKOULU -kirjoittamisiloa kirjastosta”.

Entä jos?

Sanataidetta voi harrastaa kirjastossa myös omatoimisesti. Entäpä jos ryhtyisit lukemaan kirjoja rivien väleihin kätkettyjä sanataideharjoituksia etsien? Miten tämä kirja houkuttelee minua kirjoittamaan? Ehkä kirjassa on erityisen mehevä päähenkilö, josta voisit ottaa inspiraatiota omaan tarinaasi? Entä jos kirjan tarina ei loppuisikaan kirjan viimeiseen pisteeseen…


Kirjoittamista ja sanataidetta käsitteleviä kirjoja:
 
Cameron, Julia: Kultasuoni: matka luovuuden sydämeen

Goldberg, Natalie: Luihin ja ytimiin: kirja kirjoittajalle

Haanpää, Päivi: Sanataideohjaajan opas
 
Karhumäki, Johanna: Sininen kynä

Karlsson, Ylva:  Kirjoittamisen ihanuus: nuoren kirjoittajan opas
 
Kiuas, Sini: Kirjoittajakalenteri
 
Nuotio, Eppu: Maami Mustikka : satuja ja satutehtäviä

Puikkonen, Emma ja Arja: Käsikirja mielikuvituksen matkaajille: kirjoittamisen seikkailuopas
 
Särmä: Suomen kieli ja kirjallisuus. Luova kirjoittaminen
 
Timantinmetsästäjä: Luovan kirjoittamisen opas

Vainikkala, Marja-Riitta: Sanasta kuvaksi, kuvasta sanaksi

Ylianttila, Annamari: Äidit ja kirjoittamisen ilo. Opas leikkivään kirjoittamiseen
 

Annamari Ylianttila, Sellon kirjasto
Kuva Pixabay