Karkurikirjoja

Karvakorvat karkuteillä

Moni koira joutuu elämänsä aikana hankalaan tilanteeseen, kun sen oma ihminen äkkiarvaamatta katoaa. Niin voi tapahtua vaikkapa aivan tavallisella sunnuntaikävelyllä.

Voi käydä esimerkiksi niin, että koira päättää hieman seurata naapurin terrierin jättämää hajujälkeä. Hetken kuluttua se huomaa, ettei remmin toisessa päässä olekaan enää ketään. Oma ihminen ei tule luokse vaikka sitä kuinka haukkuisi ja huhuilisi. Omituisinta on, ettei ihminen usein edes tiedä olevansa kadonnut. Mikä neuvoksi?

Useimmat eläimet ovat jo pienenä oppineet tunnistamaan emännäksi ja isännäksi soveltuvat ihmiset. Heiltä saa ruokaa ja lämpimän pedin sekä tarpeellisen määrän rapsutusta. Oman ihmisen kadottua onkin hakeuduttava heti lähimmän kiltiltä vaikuttavan ihmisen lähelle. Usein lapset ovat hyvä valinta, sillä he vievät sinut vanhempiensa luokse. Nämä aikuiset ihmiset ottavat sitten yhteyttä lähimpään löytöeläintaloksi kutsumaansa paikkaan, ja hyvällä onnella oma ihminen löytyy ihan pian.

Joskus oma ihminen on kuitenkin pysyvästi hukassa. Silloin löytöeläintalosta voi ehkä saada itselleen uuden ihmisen. Ei siis pidä vaipua epätoivoon! Löytöeläintalo voi auttaa myös silloin, jos oma ihmisesi saa pahan nuhan turkistasi.

Kannattaa myös tutustua muiden eläinten seikkailullisiin elämäkertoihin ihan siltä varalta, että oma ihmisesi päättää yhtäkkiä lähteä käpälämäkeen. Omista koiramaisista kokemuksistaan voivat kertoa esimerkiksi Jesse, Topi ja Kingi. Kissapuolelta oppia voi saada Pörröltä.

Saara Salin, Espoonlahden kirjastot