Kirjastoseikkailu 2019

Ötököiden runoretkellä

Niin eskarit ja viskarit kuin hyönteisetkin voivat jo lapsina olla lukutoukkia!

Kymmenittäin eskareita ja viskareita pörräsi hyönteisteemaisessa kirjastoseikkailussa Nöykkiön kirjastossa. Jo toistakymmentä vuotta on Espoonlahden kirjastoissa järjestetty elämyksellisiä satuseikkailuja. Tänäkin vuonna niissä opitaan, miten kirjoja käsitellään ja miten kirjastossa ollaan ja toimitaan.

Kestävän kehityksen sekä ympäristön- ja luonnonsuojelun nimessä tämänvuotisen seikkailun teemaksi valittiin hyönteiset, joita ötököiksi tai öppiäisiksikin kutsutaan. Viime viikolla seikkailtiin myös kirjastoauto Välkyssä Kivenlahdessa, ja tällä viikolla seikkailu jatkuu Saunalahden kirjastossa ja joulukuun puolella Soukan kirjastossa.

Suurennuslasilla ja perhosviirillä varustautunut seikkailuopas ja hyönteistutkija Hemuli Öppiäinen otti lapsiryhmän vastaan. Hän toivotti kaikki lapset ja ötökät tervetulleiksi yhteiselle runoretkelle ja julisti, että kirjat, kirjastot, hyönteiset ja lapset ovat tärkeitä. Lisäksi Hemuli kertoi, että aina kun kirjastoon pörrää jokin hyönteinen, hän oitis ryhtyy sitä tutkailemaan suurennuslasillaan ja lajinmäärityksessä hän tietenkin käyttää apunaan kirjaston tietokirjoja. Samalla hän esitteli taskusta ottamaansa hyönteistietokirjaa. Toisesta taskusta löytyi vielä runokirjakin ja siitä kerrassaan mainioita hyönteisistä kertovia runoja, loruja ja riimejä.

Seikkailuopas Hemuli Öppiäinen kertoi, että seikkailun tarkoituksena on kouluttaa hyönteisetkin käyttämään kirjastoa ja nauttimaan kirjaston antimista. Hemuli vakuutti myös, että niin eskarit ja viskarit kuin hyönteisetkin voivat jo lapsina olla lukutoukkia ja opasti lapset hyönteisten kirjastoon.

Hyönteisten sanasafari ja lukuleppäkertun lempikirjat

Seikkailu hyönteisten kirjastossa alkoi sanasafarilla, jolle perhonen ja ampiainen seikkailijoita kutsuivat. Yhdessä banaanikärpästen kanssa kerättiin sanoja, joista sitten rakennettiin vapaamittaisia runoja. Runot kulkeutuivat myös lukuleppäkertun korviin, joka halusi esitellä lapsille hyönteisrunokirjansa, hyönteistietokirjansa sekä hyönteiskertomuskirjansa. Lukuleppäkerttu tiesi kertoa, että kaikki voivat lainata näitä kirjoja ihmisten kirjastosta kirjastokortilla. Pohdittiin myös sitä, kuka kaikki kirjat ja kirjaston omistaa. (Oikea vastaus: Me kaikki yhdessä!)

Lukuleppäkertun lempikirjat

Tutki! Ötökät
Ötökkäloruja
Tutki ja opi, Ötökät
Teresa Romano: Miten ötökät elävät
Anja Baklien: Ensimmäinen ötökkäkirjani
Eppu Nuotio: Papu Piilokas, Ötökkäriimejä
Ötökän elämää, Hyönteiset tutuksi
Tony Mitton: Vauhdikkaat ötökät
Takacoca: Muurahaispesä
Toukasta perhoseksi
Dawn Sirett: Perhosten maailma
Piotr Socha: Mehiläinen

Lukuleppäkerttu korosti, että kirjoja pitää kohdella hyvin ja kunnioittavasti, jotta mahdollisimman monella on mahdollisuus niitä lukea.

Lukuleppäkertun ihmearkku

Lukuleppäkerttu esitteli myös vihreän ihmearkkunsa ja kutsui lapsia kurkistamaan arkun koloihin. Koloista löytyi ensin vettä, sitten mettä ja lopuksi banaania. Lukuleppäkerttu totesi, että nämä kolme ainetta eivät välttämättä ole kirjan ystäviä. Pohdittiin yhdessä miksi eivät, ja todettiin:

”Kirja ei taida tykätä, jos siihen osuu vettä tai mettä tai banaania, koska se kastuu tai tulee tahmaiseksi.”

Löytyi vielä yksi kolo ja sieltä kirjan hyviä ystäviä: kassi, kirjanmerkki ja vettä. Keksittiin, että vesi voi olla kirjan hyvä ystävä ja olla avuksi silloin, kun kädet ovat likaiset ja ne pitää pestä ennen kuin ottaa kirjan käteen. Arkun toiselta puolelta kolosta löytyi vielä paperirulla, jossa oli hyönteisten kirjaston säännöt. Lahdessa on Kärpäsen kirjasto ja täällä Espoonlahdessahan voisi olla Leppäkertun kirjasto…

Hyönteisten kirjaston säännöt

Ei saa läikyttää hunajaa kirjojen päälle.

Älä ota lukupaikaksi sellaista kasvin lehteä, jolla on vesipisaroita.

Ei saa lennellä tai kipittää niin vauhdikkaasti, että törmäilee, kaatuu tai häiritsee.

Ei saa surista ja pöristä ja inistä niin kovalla äänellä, että se häiritsee.

Älä revi, jyrsi tai järsi tai tee reikiä kirjoihin.

Lukuleppäkerttu pyysi positiivisen pedagogiikan merkeissä eskarihyönteisiä ehdottamaan sääntöjä myös siitä, MITÄ kirjastossa SAA TEHDÄ. Listasta tulikin aika pitkä. Saa katsoa, lukea, leikkiä, piirtää, askarrella, jutella, laulaa, kuunnella musiikkia, katsoa elokuvaa, osallistua kivaan tapahtumaan… Kunhan vain ottaa muutkin huomioon.

Perhosista lukuperhosiksi

Seikkailun lopuksi päätettiin palata hyönteisten kirjastosta takaisin Nöykkiöön ihmisten kirjastoon. Annina-perhonen sanoi, että se halusi lähteä mukaan ja että muutkin perhoset haluavat tutustua eskareihin ja viskareihin ja päästä näiden koteihin ja aloittaa yhdessä lasten kanssa valmentautumisen perhosista lukuperhosiksi. Annina-perhosen johdolla liihoteltiin parvena ympäri lastenosastoa, kunnes jokaiselle lapselle löytyi perhoskaveri. Samalla lastenosasto tuli tutuksi: opittiin, mistä löytyvät runokirjat, sadut, kuvakirjat, tietokirjat, helppolukuiset kirjat, romaanit, elokuvat, äänikirjat...

Ötököiden runoretki huipentui yhteiseen runotuokioon. Lopuksi lapsille ja perhosille toivotettiin runollista matkaa esikouluun ja päiväkodille.


Teksti: Anna Valtonen & Heliminna Hakala
Kuvat: Heliminna Hakala