HelMetin loukussa

Asiakas Ulla Hirvensalo kirjoitti pakinan HelMetin loukusta ja seitsemästä kuolemansynnistä.

Muistan matkan lukemisen ja kirjojen maailmaan. Oli huikea kokemus, kun kirjaimista syntyi sanoja ja sanoista tarinoita. Pian oli saatava lisää luettavaa. Minut ohjattiin kirjastoon. Muistan matkan portaita ylös puutalon vinttikerrokseen, muistan uunien hiukan savuisen hajun, joka oli tarttunut ruskealla paperilla päällystettyihin kirjoihin. Mikä pettymys, sain lainata vain kolme kirjaa, kerran viikossa.

Muistan matkan, kun ensi kerran pääsin uuteen Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastotaloon. Kirjoja oli joka puolella, valoa tulvi ikkunoista. Ei ollut savunhajua eikä kiukkuista kirjastonhoitajaa, joka sensuroi lainaksi haluamiani kirjoja. Sain mennä jokaisen hyllyn luokse, sain lainata minkä kirjan halusin, sain lainata niin monta kirjaa, kuin halusin. Muistan ensimmäisen matkan kotiin uudesta kirjastosta. Kassit lähes laahasivat kuraisia teitä, kun onnellisena kuljin kirja-aarteiden kanssa.

Olin loukussa kirjoihin ja niiden sisältämiin tarinoihin. Kirjoja oli hyllyissä määrättömästi, uusia kirjoja, vanhoja kirjoja. Kesäöiden pehmeässä valossa jatkui salaa lukeminen. Ei tarvinnut lymyillä taskulampun kanssa peiton alla. Ja kirjoja riitti. Ahneuden itu alkoi nostaa silmujaan (ensimmäinen kuolemansynti).

Muistan matkan, kun ensimmäisen kerran menin opiskelupaikkakuntani kirjastoon Käpylässä. Palasin takaisin lapsuuteen. Pieni talo, hyllyt täynnä kirjoja ja lievä savun ja pölyn haju leijaili nenääni, kun avasin oven. Pettymys, kirjavalikoima oli pieni, olin lukenut melkein kaikki kiinnostavat kirjat, uutuuksia ei näkynyt niin kuin Alvar Aallon kirjastossa. Tunsin ylpeyttä kotikuntani kulttuurimyönteisyydestä (toinen kuolemansynti).

Kirjojen kanssa viettämäni aika alkoi kasvaa. Huomasin jossain vaiheessa, että aika onkin rajallinen luonnonvara, sitä on sama määrä jokaiselle päivälle. Oli tehtävä valintoja ja velvollisuudet hävisivät kirjoille. Laiskuus astui ovesta sisään samalla kun kannoin kirjoja kirjastosta. (kolmas kuolemansynti). Kirjojen ahmiminen jatkui (neljäs kuolemansynti). Kateellisena ajattelin ihmisiä, joilla oli enemmän vapaa-aikaa kuin minulla (viides kuolemansynti).

Muistan hetken, kun HelMet aukeni. Silloin vasta tiesin, mitä on olla loukussa. Enää ei tarvinnut etsiä kirjoja hyllyistä, vilkuilla palautettujen kirjojen pinoja eikä vaania uutuushyllyjä. Kaikki tiedot olivat HelMetissä. Löytyivät Saarikosken runot, Sartren sanat, Pimenoffin C, Heidi Liehun Perhosten valtakunta. Sitten löytyivät uutuusluettelot ja yksi tietotekniikan käyttäjäystävällisimpiä sovelluksia: kirjojen varaaminen! Naps ja näet suoraan, montako lukijaa on ennen sinua, naps ja lupaava teksti tilauksesi vierellä ”matkalla”. Pian sähköposti kertoo: tilauksesi on noudettavissa (aikaisemmin naurettavaan viidenkymmenen sentin hintaan, nykyään ilmaiseksi).

HelMet; olet tuonut minut kirjameren aarteiden ääreen. Olen koukussa ja loukussa. Luen uutuuskirjasta maininnan lehdestä ja sormeni alkavat syyhytä, tilaan sen HelMetistä. Pöytäni täyttyy uusista, puhtaista kirjoista. HelMet lähettää viestejä: noudettavissa. Tämä kierre jatkuu. Minulla on himo (kuudes kuolemansynti) uusiin kirjoihin ja se on Sinun syytäsi HelMet. Miksi minun pitikin löytää Sinut? Alan tuntea ahdistusta, on muutakin tekemistä kuin lukeminen; esimerkiksi musiikin kuuntelu. Siihenkin Sinä HelMet olet pannut bittisi likoon, houkuttelet minua uusilla levyillä sekä Naxos-aarreaitalla. Yritän lukea ja kuunnella yhtäaikaisesti, mutta aina toinen voittaa.

Ketä vihaan (seitsemäs kuolemansynti?) kirjailijoita, säveltäjiä vai HelMetiä? Luovutan. Tähän kuolemansyntiin en suostu samaistumaan. Kuka voisi vihata elämän rikastuttajia, kirjailijoita, säveltäjiä! Vasta sitten voisin syyllistyä seitsemänteen kuolemansyntiin, jos pääsy näihin aarteisiin tuhottaisiin tai jos näiden lumoajien luominen estettäisiin.

Teksti: Ulla Hirvensalo

Esimerkkinä Ullan suosituksista helmien kalastajille: Kuukauden Sibelius