telma

Kirjalöytöjä



Huomio! Tämä kirjoitus ei sisällä yhtäkään kirjavinkkiä vaan kuvaa kesätyöläisen alkuvaikeuksia kuukauden kirjastotöissä.

Oireet alkavat näkyä jo toisen työpäivän jälkeen. Hyllytän kirjoja, haen hyllyistä kirjoja, lajittelen palautettuja kirjoja. Hyllytän kirjoja, haen hyllyistä kirjoja, lajittelen palautettuja kirjoja.

Kahvitauko.

Kirjoja. Vaikka Tapiolan kirjastosta on lähiaikoina kellutettu sivukaupalla tarinoita muihin kirjastoihin, vaikka Pajassa puhisevat 3D-printterit ja lainaksi saisi jopa työkalupakin, kuuluu työnkuvaani paljon kirjoja. Alan oireilla - niteitä kasautuu kotiini työpöydälle ja yöpöydälle odottamaan, herkulliset nimet ja houkuttelevat kannet tahtovat, että vien ne mukanani.

Huokaisen, istahdan hetkeksi logistiikkapisteen pyörivälle tuolille, odotan että Venla-palautusautomaatti taas pian tipauttelisi liukuhihnaltaan lainauksia takaisin hyllytettäviksi. Ratakset pyörähtävät käyntiin. Kirja vierähtää Tapiolan palautuslaatikkoon. Alma! Tarkennan: hyllytettäväksi tai minun lainattavakseni. Palkitun teoksen olen tahtonut lukea jo pitkään, ja nyt se suorastaan lennähtää odottaviin käsiini palautusautomaatista. Kirjastokortti vinkuu huolestuttavaa tahtia, mutta tämän Hanna Weseliuksen bestsellerin (WSOY, 2016) lupaan, lupaan, palauttaa nopeasti muidenkin saataville! Ah, tunnen oloni etuoikeutetuksi.

Myönnetään: kun ensimmäisiä kertoja kerään hakulistoja, siihen kuluu aikaa enemmän kuin muutaman kymmenen nimikkeen sisältävään kirjalistaan tulisi kulua. Kohta kohdalta hakulista lyhenee ja oma lukulistani pitenee. Dekkarihyllyllä tahtoisin leikkiä James Churchin kanssa Korealaista kuurupiiloa (Atena, 2015) ja Käki kutsuu minua urkkimaan J. K. Rowlingin salanimen Robert Galbraithin taakse (Otava, 2013).

Lukulista venyy, nälkä kasvaa, ja kas, jalkojeni tasolla keittokirjapenkissä päivää paistattelee Marja Lindforsin istuttama Kurpitsa (Tammi, 2004) - lempikasvikseni siitä lähtien, kun luin Yayoi Kusaman kuvailleen sitä näin: “Se alkoi heti puhua minulle eloisasti - - Eniten minua viehätti kurpitsoiden aulis vaatimattomuus.” Ja nyt kokonainen kirja auliin vaatimattomia reseptejä, en ehkä kestä!

Onhan Tapiolan kirjasto ollut lähikirjastoni koko pienen elämäni ajan, mutta nyt kesätyöläisenä tuntuu kuin toinen salainen todellisuus olisi paljastumassa minulle. Kirjaston tehtävä on varjella sivistystä, kyllä, enkä sittenkään tiennyt, että tietokirjoja on näin paljon! Hyllyjen lomassa järjestys alkaa hahmottua, vähitellen Maailma piirtyy kartalle - onneksi teos on niin paksu, etten heti kiikuta sitä lainausautomaatille vaan tyydyn kaihoisaan vilaukseen rakastamiani karttakuvia. Minulla on niille nimittäin hipsteriheikkokohta, sallittakoon se nuorelle haaveilijalle. Täytyy ihan töikseni keskittyä, jotten unohtuisi lukemaan.

Sosiologiaa: Semi Purhonen, Jukka Gronow ja Riie Heikkilä voisivat paljastaa minulle, onko minulla tyypillinen Suomalainen maku (Gaudeamus, 2014). Taideosastolla puolestaan tahtoisin hetken istahtaa Iris Helkaman ja Inga Blåfield-Aaltosen tarjoilemana Arkkitehdin pöydässä (SKS 2012), kopioida Aaltojen lempireseptejä, pohtia pohjapiirustuksia myöten, mikä on maun ja tilan suhde. Millainen on hyvä maku? Täytyy hetken pyöritellä kielellä. Inspiroiva sisustusmaku, suussasulava suklaanmaku - eikä suusta saa vahingossa päästä mauttomuuksia. Oijoi, täytynee pitää varansa, tai sanoilla leikkimisestä syntyy Säkeilyvaara! Tekipä Satu Grünthal viisaasti, kun kirjoitti tuon runouden käyttöoppaan (WSOY, 2016) tällaisia hetkiä varten.

Diagnoosi on selvä, uteliaisuuden kipinä on tarttunut. Ajatusmaailmani ei enää ole ennallaan, se avartuu alituiseen. Minä tahdon perehtyä, kuinka ympärilläni pyörivään yhteiskuntaan on kirjallisesti - ja ihan kirjaimellisesti - vaikutettu. Tähänkin hätään löytyy lääkkeeksi kirja: Andrew Taylor on kerännyt 50 Kirjaa jotka muuttivat maailmaa (Gummerus, 2010) yksiin kansiin.

Olen vaikuttunut ja vähän huolissani, heti ensimmäisten työpäivien jälkeen lukuloman tarpeessa. Selviänköhän kokonaisen kuukauden?
 

Teksti: Telma
Kuva: Kia