Lyhyestä liikkeelle: valikoima novelleja ja esseitä

Tuntuuko järkälemäiseen romaaniin tarttuminen hankalalta? Mitäpä jos kokeilisit novellia tai esseetä? Lukukipinä voi syttyä helpommin lyhyestä tekstistä ja romaaneja lukemaan tottuneelle ne tarjoavat mukavaa vaihtelua. Yksittäisiä tekstejä sisältävä teos tuo myös vapautta lukemiseen. Lyhyen tekstin voi lukea yhdeltä istumalta, eikä tarinan kulku katkea kesken kaiken. Tämä artikkeli esittelee valikoiman kevään uutuuksia sekä uudehkoja novelli- ja esseekokoelmia.

Novellit

Novelliin tarttuminen ei vaadi liikoja. Klassisen määritelmän mukaan novelli on riittävän lyhyt luettavaksi yhdellä kertaa. Novelleja löytyy moneen makuun: novellikokoelma voi vaikkapa ilahduttavaa viihdekirjallisuutta kuten Cecelia Ahernin Nainen joka sai siivet selkäänsä ja muita kertomuksia (suom. Heidi Tihveräinen & Lauri Sallamo, Gummerus 2021) tai Stephen Kingin Mitä enemmän verta (suom. Ilkka Rekiaro, Tammi 2021) kaltaista kauhugenreä.

Absurdeja tilanteita

Ihmisluonnon tarkka ja tunnistettava kuvaus on yleensä erilaisiakin novelleja yhdistävä piirre. Inhimillisiä tunnistettavia piirteitä kuvataan usein absurdien tilanteiden ja sattumusten kautta. Elina Viinamäen esikoisteos Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita (Atena 2021) kuvaa eriskummallisia ihmisiä, jotka ajautuvat umpikujaan inhimillisten heikkouksien ja sitkeiden päähänpinttymien takia.

Toinen esikoisnovellikokoelma, Marko Järvikallaksen Mihin täällä voi mennä (Siltala 2020) kuvaa tarkkanäköisesti ihmiselämän keskeneräisyyttä. Novellien päähenkilöt ovat kaikki omalla tavallaan hämmentyneitä ja epävarmoja elämän taidekohdissa.

Harry Salmenniemi tunnetaan suomalaista novellia uudistavasta teossarjastaan. Tuorein kokoelma Asiakaskoralli ja muita novelleja (Siltala 2021) pureutuu markkinatalouden onttoon pöhinään mitä absurdeimmalla tavalla. Asiakaskoralli kertoo esimerkiksi miten ihmiskauppaa harjoittavan yrityksen eettinen ohjeistus muotoutuu. Salmenniemen novellisarjan muut osat ovat Uraanilamppu ja muita novelleja (Siltala 2017)Delfiinimeditaatio ja muita novelleja (Siltala 2019) ja Uhrisyndrooma ja muita novelleja (Siltala 2020).

Pimeää tunnelmaa

Novellikokoelmat sukeltavat usein ihmismielen tummiin syövereihin. Carmen Maria Machadon esikoisteos Kahdeksan puraisua (suom. Kaijamari Sivill, S&S 2019) on yhdistelmä realismia, jännitystä, scifiä, fantasiaa ja maagisuutta. Novellit käsittelevät rakkauden eläimellistä huumaa sekä omaan kehoon kohdistuvaa, ruumiillisuuden herättämää inhoa. Mukana kulkevat niin nautinto, himo, epätoivo kuin kauhukin.

Tytöt-romaanistaan tutuksi tulleen Emma Clinen Daddy (suom. Kaijamari Sivill, Otava 2021) käsittelee ihmissuhteita sekä niiden jännitteitä ja valtapelejä. Clinen kuvaamissa hetkissä tavanomainen järkkyy ja paljastaa pinnan alla kytemään kieroutuneisuuden ja väkivallan.

Myöhemmin keväällä ilmestyvä Mariana Enriquezin Mitä liekit meiltä veivät (suom. Sari Selander, WSOY 2021) on Buenos Airesiin sijoittuva omaääninen ja kiihkeä tarinakokoelma, jonka trillerimäiset tarinat jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

Esseet

Essee on karkeasti sanottuna ajattelemista kirjoittamalla. Lukijalle essee voi tuoda uutta pohdittavaa tai uusia näkökulmia tuttuihin aiheisiin.

Usean kirjailijan tekstejä sisältävät esseeeantologiat tarkastelevat usein tiettyä teemaa eri näkökulmista. Myöhemmin keväällä ilmestyvä Suurteoksia (toim. Saara Turunen & Petra Maisonen, Tammi 2021) kokoaa yhteen 20 suomalaista kirjailijaa esittelemään merkkiteoksensa eli teoksen, joka on muuttanut jollakin tapaa heitä ihmisinä ja kirjailijoina. Antologian kirjailijoihin lukeutuu esimerkiksi Koko Hubara, Anna Kortelainen, Sirpa Kähkönen ja Saara Turunen.

Yhden kirjailijan esseekokoelmissa valitut teemat toimivat ajattelun punaisena lankana. Silvia Hosseinin esseeteos Tie, totuus ja kuolema (Gummerus 2021) tarttuu suuriin asioihin: elämään, kuolemaan ja matkoihin niiden välillä. Esseet ovat sisällöltään yltäkylläisiä, mutta ajattelu on kirkasta ja selkeää.

Poikkeusoloista ja pysähtymisestä

Kulunut vuosi on ollut täynnä pysähtyneisyyttä ja eristäytymistä. Vertaistukea tai lisäpohdintaa kaipaavalle riittää luettavaa, sillä lähiaikoina on julkaistu useita poikkeusoloja käsitteleviä teoksia. Kun kaupunki suljettiin: Wuhanin kohtalonhetket (suom. Rauno Sainio, Into 2021) on kiinalaisen kirjailijan Fang Fangin kirjoittama, alun perin sosiaalisessa mediassa julkaistu päiväkirja eristyksen ajalta. Kirja kuvaa kaupungin todellisuutta kaunistelematta ja antaa äänen miljoonille vuoden 2020 alussa karanteeniin joutuneille wuhanilaisille. 

Esseekokoelma Tartunta (toim. Pontus Purokuru, Kosmos 2021) on ajankuvaus poikkeustilasta. Kokoelman kirjoittajiin lukeutuu useita suomalaisia kulttuurikentän kirjoittajia ja ajattelijoita, muun muassa Antti Holma, Antti Nylén, Iida Sofia Hirvonen ja Kaarina Hazard. Pakopiste (toim. Hannu-Pekka Björkman & Nina Honkanen, Into 2020) avaa koronavuoden tuntojen lisäksi yleisemmin pysähtymistä, pysähtyneisyyttä ja elämän käännekohtia. Björkmanin ja Honkasen lisäksi esseiden kirjoittajia ovat esimerkiksi Annina Holmberg, Juha Hurme ja Juha Seppälä. 

Covid–19 -pandemian aikaa käsittelevät tai sivuavat myös toimittaja Anna-Stina Nykäsen tekstikokoelma Yksin kotona (Into 2021), Merete Mazzarellan Syksystä syksyyn (suom. Raija Rintamäki, Tammi 2021) ja Pauliina Vanhatalon omaelämäkerrallisen trilogian päätösosa Tuntemani maailma (S&S 2021)

Television ja elokuvan ystäville

Television ja elokuvan ystäville riittää luettavaa.  Esseekokoelmat 13 katseluasentoa: miltä televisio tuntuu? (toim. Kaisu Tervonen, Kosmos 2020) ja Television lapset (toim. Anton Vanha-Majamaan & Noora Vaarala, Siltala 2019) tuovat erilaisia näkökulmia television tuomiin sukupolvikokemuksiin. Television eri ulottuvuuksiin pureutuvat kokoelmat avaavat myös television kulttuurista ja yhteiskunnallista valtaa sekä televisiota yksityisenä tunnekokemuksena. 

Anu Silfverbergin Sinut on nähty (Teos 2020) tarkastelee elokuvien tarjoamaa kuvastoa ja katseen valtaa. Feministinen ja yhteiskuntaa käsittelevä esseeteos liikkuu sujuvasti yksityisen ja yleisen välillä. 

Draama-Helmi –artistinakin tunnettu arkkitehti Helmi Kajaste yhdistää esseeteoksessaan Rakenna, kärsi ja unhoita (Kosmos 2020) elokuvan maailmaan arkkitehtuurin. Kajaste kuvaa elokuvan ja rakennusten kautta pysähtyneisyyttä ja liikettä vangitsevalla tavalla.

Sukella väreihin

Tunnelmallisten esseiden ystäville sopii hyvin kokeileva lyhytproosa. Kuvataiteen lisäksi värien olemusta käsitellään usein myös kirjallisuudessa. Maggie Nelsonin Sinelmiä (suom. Kaijamari Sivill, S&S 2019) pureutuu sinisen värin olemukseen. Kulttimaineeseen noussut pieni kirja on yhdistelmä pohdiskelevaa esseetä, runollista proosaa ja päiväkirjamaista henkilökohtaisuutta. Sinisen värin kautta Nelson käsittelee esimerkiksi estetiikkaa, taidetta, kaipuuta, surua ja seksuaalisuutta. 

Booker-palkitun eteläkorealaisen Han Kangin Valkoinen kirja (suom. Taru Salminen, Gummerus 2021) on kuvaus surusta ja kuolemasta, joihin nitoutuu valkoinen väri eri muodoissaan. Mukana kulkee tarina kirjailijan isosiskosta, joka kuoli vain parin tunnin ikäisenä.  Valkoinen kirja on sekä vähäeleistä että tunteikasta lyhytproosaa, joka yhdistelee miniesseitä ja valokuvia taidokkaaksi kokonaisuudeksi.

Sininen muistikirja (WSOY 2019) ja Punainen muistikirja (WSOY 2019) pitävät sisällään rakastetun Eeva Kilven päiväkirjamerkintöjä. Kilpi on kirjoittanut muistikirjoihinsa ajatuksia ja aforistisia oivalluksia, jotka käsittelevät ihmisyyttä, olemassaoloa, rakkautta, luontoa ja vanhuutta sekä muita yleismaailmallisia aiheita. Kilven proosa on tyyliltään ajatonta ja se viehättänee kaiken ikäisiä aikuisia. Sarjaa täydentää syksyllä 2021 ilmestyvä Valkoinen muistikirja (WSOY 2021)

 Kuva: Stella Kontio/Vantaan kaupunginkirjasto