marjojahelena

Soturikissalivet yhdistävät lukijat ympäri Suomen

Poikkeuksellinen kevät sai kirjaston työntekijät miettimään erilaisia luovia ratkaisuja, joilla asiakkaisiin voitaisiin edelleen olla yhteydessä ja tuottaa heille palveluita. Tikkurilan kirjaston lasten- ja nuortenosaston työntekijät Helena ja Marjo aloittivat huhtikuun alussa Tikkurilan kirjaston Instagram-tilillä Soturikissateemaiset livelähetykset, joita Marjo alkuun veti kotisohvalta käsin apunaan Nekku ja Nelli -kissat. Vieraina on pyörähtänyt Tikkurilan kirjaston henkilökuntaa sekä Art House kustantamon markkinointipäällikkö Tuija Lappalainen sekä Soturikissat-kirjojen suomentaja, kustannuspäällikkö Nana Sironen. Art House oli aktiivisesti mukana lähetysten markkinoinnissa sekä lahjoitti kirjapalkintoja tietokilpailuihin ja bingoihin.

klaaninvanhimmat.png

Huhtikuun livelähetysten tähdet Nelli (takana) ja Nekku.

Alkuun lähetyksiä suunniteltiin vain yhdeksän, eli tiistaisin ja torstaisin huhtikuun ajan. Heti ensimmäisestä lähetyksestä alkaen livet olivat sen verran suosittuja ja toivottuja, että niitä jatkettiin kesäkuun loppuun saakka. Heinäkuussa lähetyksiä oli yhteensä kolmena torstaina.

Kesäkuun loppuun mennessä katsojia oli yhteensä huikeat 2750. Liveissä on hyödynnetty sanataidetta, pelillisyyttä, osallistamista, kirjapiiriä, kirjavinkkausta, visuaalisuutta, taidetta sekä yhteisöllisyyttä. Keräsimme Instagramissa palautetta livelähetyksistä, joiden lisäksi seuraajat lähettivät paljon spontaania kiitosta:

”Haluaisin sanoa isot kiitokset liveistä, joita olette järkänneet karanteenin aikana meidän iloksi. Jokaista liveä on odotettu innolla, ja niiden ääreen oli ihana rentoutua kun kouluhommat oli saatu tehtyä (vaikka tietovisassa pulssi heitteli nollasta sataan :D) Ootte molemmat ihanan hyväntuulisia ja erästä huonoa päivää live piristi paljon. Kiitos.”

”Ootte piristäneet meidän päiviä ja antaneet tylsyyden hetkiin jotain, mitä odottaa! Kun tätä kirjoitan en tiedä milloin livet loppuvat, mutta toivoisin ettei ikinä! Livejen ansiosta olen löytänyt uusia kavereita ja keksinyt unelma-ammattini, kirjastotyö!”

”Olette aina pirteitä ja pidätte meidätkin positiivisina. Liveissä on hauskaa tekemistä ja mukava tunnelma.”

Syksyllä lähetykset jatkuvat tiistaina 18.8. kello 16-17 ja jatkuvat kerran viikossa ainakin tiistaihin 20.10. saakka. Syksyn lähetysten ohjelman löydät Tikkurilan kirjaston tapahtumista. Torstaina 22.10. Helena ja Marjo ovat mukana järjestämässä Soturikissateemaista ohjelmaa Helsingin kirjamessuilla yhdessä Art House kustantamon kanssa. Nähdään siellä!

Lopuksi jaamme seuraajien upeita teoksia, jotka ovat saaneet inspiraatiota livelähetyksissä tehdyistä kissahahmoista Marjatassusta ja Hämysilmästä. Mukana on niin piirroksia kuin hurja tarinakin!

Hämysilmä. Tekijä @bitter_artwork

Hämysilmä1

Hämysilmä. Tekijä @sulkaviiksi

Hämysilmä2

Marjatassu. Tekijä @_oravabae

Marjatassu2

Marjatassu. Tekijä @haukkahillo

Marjatassu3

Täydenkuun myrsky. Kirjoittaja @yameha.ao

Hämysilmä, tuo aina hieman ärtyisä kollioppilas, heräsi Jokiklaanin leiristä, parantajan pesässä olevasta vuoteestaan, kun auringon valoa siivilöityi hänen kasvoihinsa. Kastepisara tippui hänen vaaleanpunaisen nenänsä päähän. Hämysilmä ravisti päätään ja nousi istumaan. Hän venytteli, ja nuoli käpäläänsä, jolla pyyhkäisi päälakeaan.


 Hän katsoi nukkuvaa mestariaan. Täytyi olla vielä aikainen aamu, sillä yleensä tämä heräsi paljon ennen Hämysilmää. Nuori oppilas käveli ulos parantajan pesästä. Hän hengitti raikasta ilmaa ja antoi lempeän tuulenvireen pörröttää turkkiaan. Hän haistoi ilmassa tulevan sateen. Vaikka aamu oli kaunis, illalla saattaisi sataa rankasti. Hämysilmä kuuli soturienpesästä ääniä. Lähtevä aamupartio varmaankin. Hämysilmä alkoi ajatella aikaa, jolloin oli ollut itse vielä soturioppilas. Hän kaipasi taisteluita. Mutta nyt hänen tehtävänsä oli huolehtia klaanistaan aivan eri tavalla. Hänestä oli tulossa parantaja.


 "Tänään on jälleen kokoontuminen." Hämysilmä kuuli jonkun soturin mumisevan. Hän näki, kuinka kolme, kiiltävä turkkista soturia asteli ulos pesästä. He olivat lähdössä aamupartioon. Partio käveli leirin poikki mutisten jotain oppilaiden koulutuksesta. He katosivat tunneliin. Hämysilmä huokaisi haikeasti. Hänkin halusi partioida, saalistaa, ja taistella! Tämä on epäreilua.
Hämysilmä käveli myös kohti uloskäyntitunnelia. Hänen oli pakko päästä pois leiristä hetkeksi. Hän pysähtyi heti tunnelin suulla, leirin ulkopuolella. Hän katseli kaunista metsää. Kauniita kukkia, kasveja ja kastepisaroita puiden lehdissä.
Tämä on minun reviirini, kaunis reviirini! Hän ajatteli.


 Auringonhuipun jälkeen metsästyspartio, johon kuului kaksi oppilasta ja kaksi soturia, palasi leiriin mukanaan runsaat saaliit. He tiputtivat ne tuoresaaliskasaan. Klaanipäällikkö loikki pesästään aukiolle. Hän katsoi ensin tuoresaaliskasaa, sen jälkeen sotureitaan.
"Hyvää työtä." Hän kehui ja valitsi kasasta itselleen ahvenen.
"Tänään on kokoontuminen, eikö vain? Aijommeko kertoa Tuuliklaanin hajusta meidän puolella rajaa?" Kysyi Jokiklaanin varapäällikkö astellen päällikön luo.
Päällikkö nielaisi loput ateriastaan. Hän mietti hetken, ja vastasi:
"Kyllä. Mehän puolustamme rajojamme, ja se on toisten klaanien hyvä tietää!"
Hämysilmä asteli tuoresaalis kasalle. Hän valitsi itselleen särjen, ja vei ahvenen mestarilleen. Syötyään hän meni järjestämään yrittejä. Oli aika taas kerätä uusia ja heittää vanhoja pois, sillä oli pian koittaisi jälleen viherlehti.


 Aikaa kului, ja tummat pilvet alkoivat peittää taivasta illan tullen.
"Ketkä aijot ottaa mukaan kokoontumiseen?" Hän kuuli jonkun kysyvän päälliköltä.
"En tiedä vielä. Harmaat pilvet peittävät taivasta. Taitaa tulla sade." Päällikkö vastasi.
Yrttejä lajitellessa aika kului nopeasti. Hämysilmä kuuli ulkonta kajahtavan kokouskutsun. Hän asteli ulos pesästään ja pysähtyi suuaukon lähelle kuulemaan, mitä asiaa päälliköllä oli. Samalla sadepisaroita alkoi tippua hänen naamalleen.
"Jokiklaani! Kokoontuminen nelipuulla on peruttu! Pilvet peittävät kuuta." Päällikkö huusi kovan myrskyisän tuulen läpi.


 Jotkut kissoista kerääntyivät päällikön ympärille. Hämysilmää ei asia kuitenkaan enempää kiinnostanut, joten hän meni takaisin parantajan pesään. Samassa hän kuuli juoksu askelia leiristä. Hämysilmän mestari juoksi suoraa päätä leiriin kasvoillaan kauhistunut ilme.
"Apua! Joki tulvii, ja virtaan on joutunut kaksi Myrskyklaanin oppilasta!" Hän huusi.
Klaanin päällikkö komensi nopeasti muutama soturia mukaansa ja juoksi kaatosateessa ulos leiristä. Hämysilmä huokaisi.


 Taas rasittavia itsepäisiä oppilaita pitää meidän olla pelastamassa, hän ajatteli.
Hän huomasi, että oli enää pari yrttikasaa lajittelematta. Hämysilmä ryhtyi tuumasta toimeen ja lajitteli yrtit nopeasti. Sitten hän käveli ulos pesästä kylmään viimaan ja jäätävään sateeseen. Ainakaan tuoresaaliskasan kalat eivät ole pilaantuneet. Hämysilmä otti nopeasti yhden ahvenen, ja juoksi takaisin pesälleen. Hänen mestariaan ei näkynyt vieläkään.
Ulkona alkoi olla jo hämärää, kun pelastuspartio palasi.
"No? Miten kävi?" Hämysilmä kuuli jonkun soturin kysyvän. Hänkin tassutteli pesän aukolle niin että pystyi kuulemaan.
"Saimme pelastettua molemmat, mutta toinen menehtyi, ja toinen on vain tajuton." Päällikkö vastasi.


 Hämysilmä haukotteli. Häntä ei kuitenkaan kiinnostanut ne oppilaat sen enempää. Hänen mestarinsa palasi parantajan pesälle. Hän oli aivan märkä, kuin uitettu pentu. Mestari kaatui suoraan omaan vuoteeseensa ja melkein nukahti. Hämysilmäkin asettui vuoteelleen, koska oli jo melko pimeää. Lopulta hänkin nukahti, ja näki toivottavasti kauniita unia Tähtiklaanilta.