Vallilan kirjasto: arkkitehtuurin perustiedot

Osoite: Päijänteentie 5, 00550 Helsinki
Kokonaiskerrosala: 920 m2
Hyötypinta-ala: 744m2

Valmistunut: 1991
Suunnittelija: arkkitehdit Juha Leiviskä ja Asta Björklund
Kalusteet: Studio Jatta Olin

Kunnostettu ja uudistettu: 2008
Suunnittelija: akateemikko Juha Leiviskä, arkkitehti Rosemarie Schnitzler
Kalusteet: Studio Jatta Olin

Kirjaston kunnostus- ja muutostyöt 2008

Vallilan kirjasto täytti 100 vuotta syyskuussa 2008. Ennen merkkipäivää kirjastoa kunnostettiin ja uudistettiin.

Suurin syy kunnostussuunnitelmien laatimiseen oli kaupunginkirjaston uusi palvelukulttuuri, jonka on haluttu ilmenevän palvelualueiden suunnittelussa. Perinteisesti suomalaisissa kirjastoissa on ollut hierarkkinen työnjako ja tiskit ovat olleet raskaat ja massiiviset: kirjastovirkailijat ovat istuneet oven lähettyvillä pitkillä tiskeillä hoitaen aineiston lainauksen ja palautuksen, kun taas kirjastonhoitajat ovat istuneet taaempana pienempien tiskien takana. Kirjastonhoitajien vastuulla on ollut tietopalvelu sekä kokoelmien ja tilojen esittely – ja heidän on oletettu liikkuvan salin puolella. Tällaista hierarkiaa ei enää ole voitu eikä haluttu ylläpitää.

Vallilan kirjastossa oli alun perin erilliset tiskit tietopalvelua ja lainaustoimintoja varten. Tietopalvelutiskistä luovuttiin kuitenkin pian ja sille sijoitettiin asiakastietokoneita. Lainaustoimintoja varten suunniteltu tiski oli puolestaan muuttunut epäkäytännölliseksi: massiivinen tiski rajoitti henkilökunnan liikkumista osaston suuntaan ja oli ergonomisesti soveltumaton päätetyöskentelyyn – mihin sitä ei ollut suunniteltukaan. Lisäksi tiskiä oli muutettu ajan mittaan: mm. lainaus- ja palautusautomaatit oli sijoitettu tiskille jälkikäteen.


Muutostöissä pitäydyttiin palvelualueen alkuperäisessä muotokielessä, mutta tiskejä käännettiin hieman oven suuntaan. Tiskeihin tehtiin myös kulkuaukot, jotka mahdollistavat henkilökunnan joustavan liikkumisen. Lisäksi tiskeistä tuli korkeammat ja kapeammat, mikä lisäsi päätetyöskentelyn ergonomisuutta sekä mahdollisti automaattien luontevan sijoittelun.

Alustavien suunnitelmien mukaan kirjastosalissa oli tarkoitus tehdä vain joitakin pienempiä kunnostustöitä: tammiparketti oli paikoin kulunut ja Viljo Kajava sali oli maalauksen tarpeessa. Arkkitehtonisesti merkittävästä ja kauniista kirjastosta haluttiin kuitenkin tehdä esimerkki siitä, millaisia Helsingin lähikirjastot voisivat olla tänä päivänä.


Kirjastosalin hallitseva, korkein osa, jota arkkitehti itse on kutsunut ”piazzaksi” oli varattu lähinnä käsikirjastolle. Käsikirjastoilla ei ole kuitenkaan enää entistä merkitystään ja siksi tilaan haluttiin luoda olohuonemainen nojatuolialue, jossa asiakkaat voivat istuskella, lukea lehtiä ja tutkia vaikkapa seinustalle sijoitettua selailukokoelmaa. Selailukokoelma muodostuu ei-lainattavista, mielenkiintoisista ja näyttävistä kirjoista, jotka käsittelevät mm. arkkitehtuuria, valokuvausta, designia, urheilua, historiaa ja luontoa. Niiden tarkoitus on tarjota kävijälle elämys.

Avoin tila muodostaa nyt foorumin, jota voidaan käyttää erilaisiin yleisötilaisuuksiin. Syksyllä 2008 alkoivatkin Vallilan valokiila tapahtumat. Teemailtoihin kutsutaan vieraiksi kirjailijoita ja asiantuntijoita, mutta iltaan voi myös sisältyä myös musiikkia, elokuvia tai muuta ohjelmaa.

 
Piazza vuonna 1991 ja 2008

Piazzan uudelleenjärjestelyyn vaikutti siten esteettisten näkökohtien lisäksi uusi kirjastoideologia. Kirjasto on halunnut luoda viihtyisän oleskelutilan, joka mahdollistaa myös laajemman kulttuuritoiminnan, mm. tilaisuuksien järjestämisen. On myös pyritty eroon suljetuista tai kätkevistä tiloista. Kirjastoille on ollut tyypillistä yrittää ”kätkeä” eri toimintonsa hyllyrivistöjen taakse ja tarjota kammioita eristäytyneeseen työskentelyyn. Yleinen suuntaus on kuitenkin ollut avoimuus ja läpinäkyvyys: toiminnan halutaan näkyvän jo ovelle (tai jopa ulos). Tähän kysymykseen liittyy myös käänteinen seikka. Henkilökunnan oletetaan liikkuvan kirjastosalissa enemmän kuin ennen: mm. erilaiset neuvontatehtävät asiakastietokoneiden käytössä ovat lisääntyneet. Henkilökunnan on siis oltava helposti tavoitettavissa – näköetäisyydellä. Tämän vuoksi kaikki kirjaston toiminnot on koottava tarpeeksi lähelle ja näkyville.

Ihmisten käyttäytyminen kirjastoissa on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana ja kirjastot ovat myös halunneet päästä eroon vanhasta mielikuvasta, johon liittyy nutturapäinen kirjastonhoitaja vaatimassa ehdotonta kuria ja hiljaisuutta. Pienissä kirjastoissa eläväisyys on kuitenkin saatettu kokea häiriötekijäksi. Tämän vuoksi Vallilan kirjastoon rakennettiin hiljainen työskentelytila ja ryhmätyöhuone. Lukusalin ja ryhmätyöhuoneen rakentaminen – kokonaan uuden lasiseinän suunnittelu – oli kunnostustöiden suurin muutostyö. Suunnittelutyö oli kuitenkin yllättävän kivuton ja uudet huoneet asettuvat hyvin vanhaan pohjakaavaan.