Metsämuistipaja vie mielikuvituksen kautta metsään
Miltä kuulostaa sinitiaisen laulu? Entä mikä otus rapistelee käpykasassa? Kuinka keitetään oikeaoppiset nuotiokahvit? Millaisia muistoja tulee mieleen metsästä ja lapsuuden metsäretkistä?
Kirjaston toiminta ei rajoitu vain kirjastorakennukseen, vaan kirjasto voi jalkauttaa palveluita kirjaston ulkopuolellekin. Viikin kirjastossa on luontoteema näkyvästi esillä kirjaston sisustuksessa ja palveluissa. Lähdettiin miettimään, kuinka luontoteemaa voisi sisällyttää seniorityöhön. Syntyi ajatus metsäretkestä, jonne pääsisivät seniorit, jotka eivät enää oikeaan metsään voi mennä. Pohdittiin, voisiko tarinat tuoda ja metsän pystyttää sisätiloihin. Palvelutaloihin tarjottava Metsämuistipaja on eräänlainen aistitila, jossa kuuluu metsän ääniä, tuoksuu ja näyttää metsältä. Metsä rakennetaan palvelutalon yleisiin tiloihin. Tilassa hyödynnetään paljon luonnonmateriaaleja vuodenaikojen mukaan.
Metsämuistipajan tarinallisuuden pohjana on Johanna Venhon ja Sanna Pelliccionin kuvakirja Metsämuistikirja. Tarinasta on otteita pajassa. Ideana on lähteä kuvitteelliselle metsäretkelle, jossa kuunnellaan lintuja, tunnustellaan käpyjä, sytytetään nuotio ja poimitaan mustikoita. Ohjaaja kertoo metsästä tilaan rakennetussa aistitilassa ja lukee välillä otteita Metsämuistikirjasta. Mielikuvitusretken tavoitteena ei ole suorittaa kaikkia annettuja tehtäviä, vaan pysähtyä sen äärelle, mikä on tärkeää ja tuntuu hyvältä. Se voi olla oma lapsuuden metsämuisto, tai ihan vain se, että joku pitää kädestä kiinni metsän äänien keskellä. Se voi olla ainutlaatuinen kohtaaminen tai silittely puiden alla.
Metsämuistipaja kulkee kirjaston työntekijän matkassa palvelutaloista toiseen, palvelutalon työntekijät saavat ohjeet ja ohjaavat pajaa palvelutalon asiakkaille. Paja toimii monella eri tasolla. Päivätoiminnassa osallistujat kertovat omista metsämuistoistaan ja niitä kirjoitetaan ylös. Palvelutalon asukkaat pääsevät retkelle tuntemaan, maistamaan, haistamaan, maistamaan ja näkemään metsän. Eräässä palvelutalossa myös päiväkodin lapset osallistuivat metsämuistipajaan yhdessä palvelutalon asukkaiden kanssa, siitä syntyi hieno sukupolvien välinen kohtaaminen. Ääninä pajassa on metsän tuulta, lintujen laulua, puron solinaa. Luonnonääniä voi pajassa kuunnella myös yhdessä läheisten kanssa, olla läsnä ja koskettaa, kun yhteistä kieltä ei enää välttämättä ole.
Viime vuonna metsämuistipajassa oli 250 osallistujaa eri puolilta Helsinkiä.
Muutamia osallistujien metsämuistoja:
”Lapsena tehtiin sammaleesta sohvia ja sänkyjä ja leikittiin.”
”Kotini läheltä olevasta metsästä hain puita ja pilkoin niitä.”
”Elin sota-aikana Lapissa, jossa saksalaiset polttivat talot ja meni siinä myös metsät. Metsät olivat myös meille rakkaat ja niihin liittyy hyviä muistoja.”
”Hiihdin suon yli kouluun.”
”Keräsin lapsena mesimarjoja metsästä, ne kasvavat puun juurella märässä, kosteassa maassa.”
Lisätietoja: Tuula Rönkä tuula.ronka@hel.fi
Kuvat: Helsingin kaupunki